Miksi porot saavat laiduntaa vapaana toisten mailla? Useat tekijät puoltavat edelleen perinteistä elinkeinoa

On vaikea kuvitella Pohjois-Suomea ilman poroja, mutta onko vapaa laidunnusoikeus nykyisessä laajuudessaan vielä tätä päivää?

Moni ihmettelee, miksi yhdellä elinkeinolla on oikeus pitää karjaansa vapaana alueella, joka kattaa 36 prosenttia Suomen pinta-alasta.

Ilkeimmissä kommenteissa poroista puhutaan valtionkarjana, jolla ruokitaan petoja. Poronhoitajien väitetään elävän petovahinkokorvauksilla.

Lapin Kansan selvityksen mukaan Paatsjoen paliskunnan poroisäntä kuittasi vuoden 2024 petovahingoista yli 140 000 euroa. Hän myönsi lehden haastattelussa, että hänen perheensä muodostaman paliskunnan porotalous nojaa tällä erää valtion maksamiin vahingonkorvauksiin.

Paliskuntain yhdistyksen kokoamien tilastojen mukaan peto- ja liikennevahingot kattavat 38 prosenttia poronhoitajien tuloista, kun katsotaan pelkästään alkutuotantoa.

Petovahinkokorvauksia on viime vuosina maksettu noin 10 miljoonaa euroa. Liikennevahinkoja korvataan poronomistajille noin 4 miljoonaa euroa vuodessa.

Vahingonkorvaussumma kuulostaa suurelta, kun valtiolla on paljon säästökohteita ja monilta aloilta leikataan.

Eteläisellä poronhoitoalueella närää aiheuttavat pelloilla ja pihoilla laiduntavat porot.

Vapunpäivänä joukko koillismaalaisia pani vireille kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan porojen ympärivuotista tarhausta saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella. Aloitteen mukaan ympärivuotinen tarhaus säästäisi valtion varoja, kun peto- ja liikennevahinkokorvaukset vähenisivät.

Paliskuntain yhdistyksen eläinlääkäritaustainen toiminnanjohtaja Hanna Nurmi on sitä mieltä, että tuotantoeläinten laidunnusta pitäisi pikemminkin lisätä sen sijaan, että eläimiä suljetaan tuotantotiloihin.

Ympärivuotinen tarhaus tekisi porosta lehmän kaltaisen kotieläimen, jolloin poro ei saisi elää lajityypillistä elämää.

Poronhoitolain 31. pykälä velvoittaa paliskunnan toimittamaan porot pois viljelyksiltä. Tätä lainkohtaa pitäisi noudattaa nykyistä tarkemmin, ja se vaatii poroisänniltä ryhtiliikettä.

Poronhoitoa syytetään myös ylilaidunnuksesta. Jäkäliköt ovat koko Pohjois-Suomessa hyvin kaluttuja, ja esimerkiksi tuntureilla on uhanalaisia kasveja, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen lisäksi porojen laidunnuksesta.

Laitumet kuluvat osin siksi, että ne pirstoutuvat muun maankäytön paineessa. Paliskuntain yhdistys puhuu väistämisalueista, jotka pikkuhiljaa loppuvat.

Viime vuosina eloporojen määrä on ollut lievästi laskusuunnassa. Nyt poroja on noin 173 000 eli 30 000 alle sallitun määrän. Useassa paliskunnassa paliskuntakohtainen suurin sallittu poromäärä kuitenkin ylittyy.

Uutta poronhoitolakia sorvataan parhaillaan. Paliskuntien on jatkossa laadittava porolaidunten hoito- ja käyttösuunnitelmat kymmenen vuoden välein.

Esityksen mukaan laki mahdollistaisi määräämään paliskunnan osakkaalle seuraamusmaksun, mikäli tämä ei vähennä poromäärää vaaditulla tavalla.

Ruotsissa ja Norjassa poronhoito on saamelaisten yksinoikeus. Suomessa poronhoidolla on monisatavuotiset perinteet Oulu–Kuhmo-linjan pohjoispuolella eli kutakuinkin nykyisellä poronhoitoalueella.

Saamelaiskulttuuri on tiukasti sidoksissa poronhoitoon, ja uhanalaisten saamen kielten sanastosta iso osa liittyy poroihin.

Usein kuulee päivittelyä siitä, miten mikä hyvänsä rakentamiseen tai maankäyttöön liittyvä hanke voi uhata saamelaisten kieltä ja kulttuuria. Kuitenkin on hyvä muistaa, että aina kun perinteisten elinkeinon harjoittajat vähenevät, myös kulttuuriperintöä katoaa.

Siksi on helppo puolustaa poronhoidon erityisasemaa Euroopan ainoan alkuperäiskansan kotiseutualueella. Suomessa se käsittää Enontekiön, Utsjoen, Inarin kuntien alueet sekä Sodankylän pohjoisosan.

Vasanmerkkaus on yhteisöllinen tapahtuma, jossa poronhoitajaperheiden lapset usein ottavat vasoja kiinni ja laittavat niille numerolaput kaulaan tunnistusta varten. Kuva: Pekka Fali

Poronhoito on kuitenkin olennainen osa myös esimerkiksi Rovaniemen ja Kuusamon seudun imagoa. Mitä olisi matkailu näillä alueilla ilman poroja?

Olen saanut kunnian vierailla usean eri paliskunnan poroerotuksessa ja kerran myös vasanmerkkauksessa. Yhteisöllisyys näissä tapahtumissa tekee joka kerta vaikutuksen. Hiljaista tietoa jaetaan uusille sukupolville pienestä pitäen, ja jokainen tietää paikkansa ja tehtävänsä.

Vaikka poronhoito olisi sivubisnes, on vähättelyä puhua siitä harrastuksena. Porotalous tuo myös monelle kannattavuuskriisissä kamppailevalle maanviljelijälle lisätuloja.

Tässä maailmanajassa poronhoidolla on merkitystä myös turvallisuuden kannalta. Porot ovat monelle perheelle syy pysyä harvaan asutulla rajaseudulla.