Poronlihasta yhä suurempi osa päätyy petojen suuhun – yhdessä paliskunnassa teuraaksi vain 27 poroa

Poronhoidon tulot ovat kasvaneet tasaisesti, mutta se ei ole juuri leventänyt poronhoitajien leipää.

Menot ovat nimittäin kasvaneet samalla tavalla kuin maataloudessakin yleisen kustannusnousun vuoksi.

Poronhoitajien tuloista 38 prosenttia muodostui liikenne- ja petovahinkokorvauksista poronhoitovuonna 2024–2025. Poroelinkeino ei mielellään puhu niistä tuloina, sillä ne ovat korvauksia menetetyistä tuloista.

Tukien osuus on yhteensä 16 prosenttia, kun mukana ovat tuotanto- ja investointituet.

Poronlihan suoramyynti on kaksinkertaistunut vuodesta 2010, mikä on nostanut poronlihan hintaa. Poronlihasta maksetaan nykyään yli 12 euroa kilolta.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Hanna Nurmi muistuttaa, että poronhoitoalue on hyvin laaja ja heterogeeninen. Poronhoidon kannattavuudesta ei voi puhua yksiselitteisesti.

”Olosuhteet ja eri kannattavuutta parantavat tai heikentävät tekijät vaihtelevat kovin paljon 54 paliskunnan välillä”, Nurmi toteaa.

Lisäksi kannattavuustilastoissa näkyvät pääosin alkutuotannon luvut, vaikka moni porotalousyrittäjä saa tuloa esimerkiksi matkailusta, lihanjalostuksesta sekä käsitöistä.

Nurmen mukaan poromatkailuyrityksissä vierailee jopa miljoona turistia vuodessa, mikä tuo huomattavan määrän tuloja osalle poronhoitajista.

Luonnonvarakeskuksen kannattavuuskirjanpidon mukaan poronlihantuotanto on pitkälti tappiollista, kun taas matkailussa on hyvinkin menestyviä poroyrityksiä.

Poronlihan kysyntä on kuitenkin vahvaa, ja kotimainen tuotanto menee hyvin kaupaksi. Nurmen mukaan vientiin lihaa ei juuri riitä.

Poronvasat syntyvät vapun tienoilla, ja ne merkataan yleensä keskikesällä.  Kuva: Pekka Fali

Petovahinkokorvaukset ovat viime vuosina olleet noin 10 miljoonan euron luokkaa. Maa- ja metsätalousministeriön neuvottelevan virkamiehen Jussi Laanikarin mukaan tänä vuonna korvaustaso voi nousta 12 miljoonaan euroon, sillä EU-komissio nosti maksukattoaan.

"Korvausmäärät kuulostavat ehkä julkisuudessa isoilta, mutta ne eivät totisesti kompensoi syntynyttä vahinkoa", Hanna Nurmi toteaa.

Korvaukset eivät kata menetettyjen siitosporojen jalostusarvoa. Lisäksi petovahinkojen dokumentointi vie aikaa muulta poronhoitotyöltä.

"Raatojen etsimiseen kuluu ihan jumalattomasti aikaa ja rahaa", Nurmi tiivistää.

Nurmi toivoo laajaa valtiollista työryhmää pohtimaan, miten petovahinkotilannetta saataisiin hallintaan kokonaisuutena.

Hän on erittäin huolissaan poroperheiden toimeentulosta siellä, missä petovahingot ovat kovimmat. Itäisissä paliskunnissa ja poronhoitoalueen eteläosissa eniten vahinkoja aiheuttaa susi ja pohjoisessa ahma.

Erikoistutkija Jouko Kumpula Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että viime vuosina niin vasatuotto kuin teurasporomäärät ovat vähentyneet selvästi.

Vielä 2010-luvun alussa teuraaksi saatiin vuosittain noin 100 000 poroa, kun viime vuosina määrä on jäänyt pahimmillaan alle 60 000:een.

Riistavahingot.fi-sivuston mukaan viime vuonna susien aiheuttamia porovahinkoja tilastoitiin 2 123 kappaletta, mikä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna.

”Susien aiheuttamat vahingot kohdistuvat sekä vasoihin että raavaisiin poroihin. Osa paliskunnista on kärsinyt niin paljon, että teurasmäärät ovat romahtaneet”, Kumpula kertoo.

Poromies-lehden tilastojen mukaan esimerkiksi Kainuussa sijaitsevan Hallan paliskunnassa teurastettiin viime vuonna vain 27 poroa. Suurin sallittu poromäärä siellä on 2 700.

Vertailun vuoksi Käsivarren paliskunnassa teuraaksi saatiin 3 960 poroa, kun suurin sallittu poromäärä on 10 000 poroa.

Iso osa eteläisten ja itäisten paliskuntien poronhoitajien työajasta kuluukin susijahtiin.

”Viiden viime vuoden aikana poronhoitoalueella on ammuttu noin 50 sutta poikkeusluvilla”, Kumpula kertoo.

Yksi selitys rajaseudun kasvaneeseen susikantaan on, että Venäjän puolella susien metsästys on vähentynyt, sillä miehiä on lähetetty sotimaan Ukrainaan.

Porot erotellaan teuraaksi meneviin ja säästettäviin syksyllä tai viimeistään vuodenvaihteessa. Kuva: Tarmo Lehtosalo

Teurasmäärän laskua selittävät myös sää- ja lumiolosuhteet.

Kumpulan mukaan viime vuosina talvet ovat olleet vaikeita. Syksyllä maa ei aina routaannu ja märkä lumi sekä jääkerrokset vaikeuttavat jäkälän kaivamista lumen alta. Lisäksi on maaperästä on löytynyt homemyrkkyjä, joiden vaikutuksia on tutkittu.

”Kaikki nämä näkyvät porojen kunnossa ja kevään vasatuotossa”, Kumpula selittää.

Noin 80 prosenttia erotusten jälkeen teurastettavista poroista on vasoja.

Ongelmallisia ovat myös kesien pitkät hellejaksot.

”Kuumuus on porolle pahempi kuin kylmyys. Pitkät hellejaksot vaikuttavat vasojen selviytymiseen ja porojen kiimaan.”