
Suurpetojen tekemät porovahingot käyvät paliskunnille kalliiksi. Viime vuonna petojen jäljiltä löydettiin 6 270 poronraatoa.
Vahinkojen kokonaismäärä oli 11,2 miljoonaa euroa, josta paliskunnille korvataan petokorvauksina 67 prosenttia tänä keväänä, sillä korvauksiin varattu määräraha on loppunut. Jäljelle jäävä osa maksetaan ensi syksynä, mikäli eduskunta myöntää tähän rahoituksen lisätalousarvioissa.
”Siinä on kyse vahingonkorvauksesta, jota poronomistajat joutuvat odottamaan pahimmillaan puolitoista vuotta”, Oivangin paliskunnan poroisäntä Juha Kujala Kuusamosta kertoo.
Kujala toteaa, että julkinen keskustelu poroista ja pedoista on yleensä painottunut pelkästään petokorvauksiin.
”Petojen poistamisen kustannuksista ei ole puhuttu, vaikka ne aiheuttavat jättikustannukset paliskunnille.”
”Petojen poistamisen kustannuksista ei ole puhuttu, vaikka ne aiheuttavat jättikustannukset paliskunnille.”
Kujala kertoo esimerkkinä lumikauden viimeisen suden pyynnistä Kuusamossa, joka kesti neljä päivää ja aiheutti lähes 30 000 euron kustannukset.

Pyytäjiä oli mukana yhteensä 35 henkilöä autoineen ja kelkkoineen; poronhoitajia, metsästäjiä koirineen sekä helikopteri, jonka käyttö maksaa 495 euroa tunnilta.
”Petokorvaukset eivät kata pyyntikustannuksia eivätkä sitä, että kymmeniä vuosia jalostetut porokarjat murenevat petojen ravinnoksi.”
Kuusamossa porovahingot ovat lisääntyneet viime vuosina erityisesti susien runsastumisen seurauksena. Susia on Kuusamon merkkipiirin jokaisessa paliskunnassa.
”Susi on siitä paha peto porolle, että se tappaa jatkuvasti. Emme ole petovihaajia, mutta luonnon tasapainon säilyttäminen on tärkeää. Joudumme anomaan yhä enemmän poikkeuslupia porovahinkoja tekevien yksilöiden poistamiseksi”, Kujala sanoo.
Kujalan mukaan susia saapuu alueelle Venäjän puolelta. Syynä on se, että Venäjällä sudenpyynti on ollut metsästäjien tehtävänä.
”Nyt miehet ovat sotimassa Ukrainassa, eikä susia pyydä siellä juuri kukaan.”
Poronhoitoalueella on kaadettu viimeisten kolmen vuoden aikana yhteensä 130 sutta poikkeusluvilla, mikä kertoo ongelman laajuudesta.
Ylivoimaisesti suurin porovahinkojen aiheuttaja on ollut ahma. Susi aiheuttaa vahinkoja toiseksi eniten, karhu ja ilves tulevat suden jälkeen.
”Nyt miehet ovat sotimassa Ukrainassa, eikä susia pyydä siellä juuri kukaan.”
Porovahinkoja tapahtuu Kujalan mukaan myös siksi, että petojen poistolupia ei myönnetä etukäteen, sillä luvat ovat vahinkoperusteisia. Tämä käy Kujalan mukaan kalliiksi sekä valtiolle että poronomistajille.
”Lupapäätös edellyttää, että poistoluvan saaneen pedon on ensin pitänyt tappaa tietty määrä poroja. Nykysysteemillä vahinkoja syntyy runsaasti jo ennen kuin niiden aiheuttaja saadaan poistetuksi.”
Kujala perää julkista keskustelua siitäkin, kuuluuko valtion tekemien suojelutoimien johdosta runsastuneiden petojen pyydystäminen poronomistajille.
Suurpetoja siirtyy poronhoitoalueelle myös muualta Suomesta, sillä kotimaiset petokannat ovat runsastuneet nopeasti.
”Tämä johtuu siitä, ettei petojen kannanhoidollista metsästystä ole sallittu viime vuosina”, Kujala huomauttaa.
Merkittävä peto-ongelmia paisuttava syy poronhoitoalueen itäosissa on suurpetojen kaupallinen kuvaaminen ravintohaaskoilta.
”Helppo ravinnon saanti on pitänyt petokantoja yllä ja tämä on poistanut petojen luontaisen pelontunteen ihmistä kohtaan”, Kujala sanoo.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
