Asiantuntija: Pankkihuijauksia koskeva sääntely jäi kehityksen jälkeen − nämä syyt selittävät tilannetta

Asiantuntijan mielestä pankkihuijauksia koskeva sääntely ei ole pysynyt kehityksen perässä.

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen jaostopäällikkö Tuomas Hidén huomauttaa, että pankkihuijauksia koskeva sääntely ja se, millä kriteereillä pankin pitää korvata asiakkaalle aiheutunut vahinko, on tulkinnanvaraista. Tulkinnanvaraisuus liittyy erityisesti huolimattomuusarviointiin, joka on usein asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon kannalta ratkaiseva kysymys.

”Kun sääntelyä on aikanaan laadittu, ei tuolloin ole osattu ennakoida, miten monenlaisia tilanteita voi tulla eteen. Perustellustikin voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, pitääkö pankin korvata vai ei”, hän huomauttaa.

Toisaalta ongelmana on, että asiaa koskevaa tuomioistuinkäytäntöä on vähänlaisesti ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä uusista huijaustyypeistä on vähän tai ei lainkaan. Tuomioistuimet eivät ole joutuneet ratkomaan, miten olemassa olevaa lakia tulisi soveltaa erilaisissa tilanteissa.

Tästä syystä Finen ratkaisukäytäntö on korostunut. Hidénin arvion mukaan Finen ratkaisukäytäntö onkin voinut vaikuttaa pankkien toimintatapoihin, minkä seurauksena myös tietyntyyppisiä huijauksia koskevat riidat ovat voineet vähentyä.

Monet huijatut yrittävät vedota siihen, että pankki ei ole seurannut maksuliikennettä riittävästi. Jaostopäällikkö huomauttaa, että vaikka sääntely edellyttää, että pankit seuraavat maksuliikennettään, tämä seikka ei kuitenkaan tämänhetkisen ratkaisukäytännön mukaan vaikuta asiakkaan ja pankin väliseen vastuunjakoon mahdollisessa huijaustilanteessa.

Sääntelyyn on tulossa muutoksia siihen, miten vahingon korvausvastuu pankin ja uhrin välillä jakaantuu, ja myös siihen, miten eri toimijoiden pitäisi petoksia torjua. Tästä huolimatta jaostopäällikkö muistuttaa, etteivät huijaukset katoa mihinkään.

Monet huijatut yrittävät vedota siihen, että pankki ei ole seurannut maksuliikennettä riittävästi.  Kuva: Jarkko Sirkiä