Valtiovarainministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön laskelmat osoittivat Turun tunnin junan suuruudenhulluudeksi. Se ei silti tarkoita, ettei oikorataa tarvittaisi. Se on vain toteutettava kevyempänä.
Väyläviraston simulointien mukaan oikorataosuuden ajoaika lyhenee noin kahdella minuutilla, kun nopeus on 220 kilometriä tunnissa 200:n sijaan. Vastaavasti ajoaika lyhenee vajaan pari minuuttia ajettaessa 250 kilometriä tunnissa 220:n sijaan. Nopeudella 300 kilometriä tunnissa ajoaika ei enää merkittävästi nopeudu.
Oikorata onkin viisainta rakentaa kevyempänä ratkaisuna. Digitaalinen kulunvalvonta mahdollistaa kapasiteetin riittävyyden myös suurelta osin yksiraiteisena, kunhan kohtaamis- ja ohituspaikkoja on riittävästi. Näitä olisivat luontaisesti taajamien yhteydessä olevat asemapaikat, joiden ympärille syntyvä asumisen ja elinkeinotoiminnan kasvu ovat se tekijä, jolla rataan tehty investointi tuottaa talouskasvua ja rata alkaa maksaa itseään.
Näin toteutettuna hinta saattaisi jäädä neljännekseen tunnin junan hinnasta. Säästyneillä varoilla voitaisiin vaikka myöhemmin jatkaa länsirataa Uudestakaupungista Raumalle ja Poriin.
Ihmettelen Varsinais-Suomen Liiton edunvalvontaa. Liiton johtajan mukaan rata toisi kasvua Uudenmaan puolella Vihdissä ja Lohjalla, jossa asema on noin viiden kilometrin päässä Lohjan keskusta-alueesta. Hän ei näe ongelmaa siinä, että omalla alueella Paimiossa, Hajalassa ja Suomusjärvellä Saloa lukuun ottamatta mikään juna ei voisi pysähtyä. Liiton edunvalvonnassa täytyy tietää, mikä merkitys asemapaikoilla ja lähijunaliikenteellä on yhteiskuntakehitykselle ja kansantaloudelle.
Pamfletissaan kaupunkien voitto (2015) Osmo Soininvaara toteaa Turun olevan alisuorittaja, joka hidastaa koko Helsinki–Turku–Tampere-kolmion kasvua. Nyt on korkea aika koko Varsinais-Suomen etua edistävälle edunvalvonnalle. Tässä asiassa Varsinais-Suomen etu on koko Turku–Helsinki-yhteysvälin lähijunaliikenne uudella oikoradalla ja asemat sen varrella olevien taajamien yhteydessä.
Ismo Saari
Muurla