EU-komissiossa liian moni asia on yhden naisen näpeissä − nyt jos koskaan se voi olla vaarallista

EU-komission puheenjohtajan keuhkokuumeesta ilmoitettiin 3. tammikuuta. Häntä hoidettiin viikon ajan Hannoverin yliopistollisessa sairaalassa.

Nyt 66-vuotias saksalainen toipuu kotonaan Hannoverin kupeessa ja tekee sieltä käsin töitä. Von der Leyenilta peruttiin joitain matkoja, mutta hän hoiti silti tehtäviään myös sairaalasta käsin. Puheenjohtajan odotetaan palaavan Brysselin ja tarttuvan EU-laivan ruoriin lähipäivinä.

Mikään ei siis viittaa siihen, että sairastelu jatkuisi ja että sillä olisi vakavia seurauksia. Ja vaikka jatkuisi, komissio on toimintakykyinen. Se pystyy tekemään kollegiona päätöksiä kuten ennenkin. Espanjalainen varapuheenjohtaja Teresa Ribera Rodríguez tuuraa von der Leyenia tarvittaessa.

Komission varapuheenjohtajat eli espanjalainen Teresa Ribera (edessä vasemmalla) ja Suomen Henna Virkkunen (edessä keskellä) tuuraavat, jos Ursula von der Leyen (oikealla) ei pysty syystä tai toisesta hoitamaan tehtäviään. Kuva: Dati Bendo

MT:n soittokierros Brysselin komissio- ja diplomaattilähteille paljastaa kuitenkin, että pääkallopaikalla pohditaan myös mahdollisia huonoja vaihtoehtoja. Pohdintoihin on kaksi hyvää syytä.

Ensiksi ajankohta on poikkeuksellinen. Venäjän kolme vuotta kestänyt hyökkäys Ukrainaan on ratkaisevassa käännekohdassa, kun valta Yhdysvalloissa on vaihtumassa. Seuraukset tuskin ovat Euroopan ja koko tulevan maailmanjärjestyksen kannalta hyviä.

Toiseksi von der Leyen on keskittänyt paljon valtaa itselleen ja suppealle lähipiirilleen. ”On menty kollegiosta selvästi enemmän kohti hyvin puheenjohtajavaltaista järjestelmää”, kokenut komissiolähde muotoilee.

Kun ajat ovat karut ja puheenjohtajavaltaiselta komissiolta odotetaan paljon, moni kysyy, miten toimitaan, jos puheenjohtaja ei pysty hoitamaan tehtäviään; miten komissiolle saadaan nopeasti uusi puheenjohtaja niin, että toimintakyky säilyy?

Vastaus on karu: Euroopan unionilla ei ole yksiselitteisiä pelisääntöjä poikkeuksellisen vallanvaihdon varalle.

”Kun Lissabonin sopimusta tehtiin, tällaiseen tilanteeseen ei mitä ilmeisimmin varauduttu”, pitkään Brysselissä toiminut virkamies vahvistaa. Hän myöntää, että kyseessä on EU:n valuvika − nykyisessä tilanteessa suorastaan vaarallinen sellainen.

EU-vaalien jälkeen marssijärjestys on kohtuullisen selvä. Jäsenmaat päättävät, ketä ne esittävät komission ykköseksi. Parlamentti hyväksyy tai hylkää.

Ursula von der Leyenin johtama uusi EU-komissio on paljon edeltäjiään vähemmän 27 komissaarin kollegio. Valtaa on keskitetty entistä enemmän puheenjohtajalle. Kuva: Dati Bendo

Periaatteessa lähdetään siitä, että jäsenmaat esittävät vaalit voittaneen eurooppalaisen puolueryhmittymän kärkiehdokasta. 2019 vaalien jälkeen tätä sääntöä ei noudatettu.

Mitä sitten tehdään, jos puheenjohtaja luopuu tehtävistään kesken vaalikauden?

Esittääkö puheenjohtajan oma jäsenmaa uutta ehdokasta? Pitääkö hänen edustaa vaalit voittanutta ryhmää? Entä jos jäsenmaiden enemmistö torjuu esityksen tai miten toimitaan, jos parlamentti hylkää esityksen? Ja pitääkö uuden puheenjohtajan ottaa komission kokoonpano ja laadittu työohjelma annettuna vai pitääkö koko komission erota?

Avoimia kysymyksiä on paljon. Nyt jos koskaan pitäisi olla myös selkeitä vastauksia, jos Ursula von der Leyen pitkän sairastelun tuloksena eroaisi.

Jo pelkästään se, että puheenjohtajavaltaista komissiota pyöritettäisiin pitkään varamiehityksellä, olisi näinä haastavina aikoina huono uutinen. Katastrofi olisi valmis, jos puheenjohtaja jättäisi tehtävänsä ja uutta pitäisi polarisoituneessa ilmapiirissä haalia ilman selkeätä pelikirjaa.