Jos valta ei Puolassa vaihdu, Ukrainan saatteleminen EU:n jäseneksi voi tyssätä − riita kulminoituu maataloustukiin

Puolan sunnuntaina pidettävien parlamenttivaalien kampanjointi on ollut repivää. Maan kahtiajako on äärimmäisen jyrkkä.

Siitä pitävät huolen vastakkaisten leirien ykköset, hallitsevan äärikonservatiivisen ja hyvin EU-kriittisen Laki ja oikeus -puolueen (PiS) vahva mies Jarosław Kaczyński sekä kansalaisfoorumia johtava entinen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk.

Tuskin ja Kaczyńskin kaksintaistelu on hallinnut Puolan sisäpolitiikka kaksikymmentä vuotta. Nyt taistelun lopputulos on poikkeuksellisen merkittävä Euroopan unionin kannalta.

Molemmat konkaripolitiikot ovat vaalipuheissaan leimanneet vastustajan uhkaksi Puolan turvallisuudelle ja tulevaisuudelle.

Kaczyński tolkuttaa vaalikarjalleen, että Tusk, jolla on saksalaiset juuret, yrittää tehdä Puolasta Saksan ja myös Venäjän vasallin. Käytännössä tämä ei pidä paikkaansa, mutta erityisesti maaseutujen vanhempiin äänestäjiin pelottelu tehoaa.

Tusk puolestaan väittää, osin perustellusti, että Kaczyński tekee kaikesta Venäjä-vihastaan huolimatta Puolasta entistä enemmän vapaata tiedonvälitystä, naisten ja vähemmistöjen oikeuksia sekä puolueetonta oikeuslaitosta polkevan putinilaisen autokratian.

Kansalaisfoorumin johtaja ei myöskään väsy muistuttamasta, että nykyhallituksen loputon riitely EU-insituutioiden ja muiden jäsenmaiden kanssa on myrkkyä EU-tuista edelleen riippuvaiselle maalle.

Bryssel on oikeusvaltiorikkomusten vuoksi jarruttanut koronaelpymisrahojen maksamista Puolalle.

Kriittinen suhtautuminen maahanmuuttoon on ainoa asia, joka yhdistää ohuesti Tuskia ja Kaczyńskia. Syy on selvä: maahanmuuttomyönteisyydellä ei Puolassa voiteta vaaleja.

Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan PiS olisi vaalien ykkönen 35–37 prosentin ääniosuudella. Tuskin kansalaisfoorumille povataan reilun 30 prosentin siivua.

Seuraavaa laajentumiskierrosta valmistelevalle EU:lle PiS:n vaalivoitto olisi huono uutinen.

EU-instituutioiden ja Puolan välit tuskin enää voisivat tulehtua enempää. Eikä viidenneksi suurin jäsenmaa lähtisi etenemään kohti Polexitiä eli EU-eroa, vaikka niinkin vaalikampanjan aikana on väitetty.

Suurin välitön uhka on se, että PiS-vetoinen Puola asettuu poikkiteloin, kun EU lähtee edistämään Ukrainan jäsenyyttä ja koko seuraavaa laajentumiskierrosta.

Puolan nykyhallitus on ollut Venäjää vastaan taistelevan Ukrainan tärkeimpiä tukijoita, ellei jopa tärkein heti Yhdysvaltain ja Britannian jälkeen.

Vaalikampanjan aikana ääni kellossa on kuitenkin muuttunut, koska Puolaan virtaava halpa ukrainalainen vilja on sotkenut markkinat ja hermostuttanut maan vaikutusvaltaiset maataloustuottajat.

Vaikka vaalikampanjan tiukimpia uhkauksia vedettäisiin takaisin, on selvää, että erityisesti PiS:n johtama hallitus laittaisi Puolan oman edun kaiken muun edelle.

Käytännössä se tarkoittaisi, että Varsova torjuisi kaikki EU-reformit, jotka leikkaisivat Puolan saamia maatalous- ja rakennetukia. Sama koskee institutionaalisia uudistuksia, jotka vähentäisivät Itä-Euroopan mahtimaan mahdollisuuksia torpedoida veto-oikeudellaan yhteisiä päätöksiä.

Ilman näitä uudistuksia EU ei voi edes ajatella ottavansa Ukrainaa jäseneksi. Siksi Puolan vaalitulos on erittäin ratkaiseva seuraavan laajentumiskierroksen kannalta.

Tuskin johtaman hallituksen kanssa laajentumisen edistäminen olisi helpompaa mutta ei silloinkaan ongelmatonta.

Kansalaisfoorumin johtaman koalition riesaksi jäisi presidentti Andrzej Duda, joka pystyy veto-oikeudellaan jarruttamaan keskeisiä lainsäädäntöhankkeita. Duda ei enää ole PiS:n jäsen, mutta vetää käytännössä yhtä köyttä Puolan nykyisen hallituksen kanssa.

Puolan vaalitulosta odotetaan jännityksellä niin Brysselissä kuin muissakin EU-pääkaupungeissa, koska se voi olla suuntaa antava ensi kesän EU-vaalien kannalta. EU-kriittinen leiri toivoo ja myös uskoo, että PiS:n voitto siivittää samanhenkisiä ryhmiä EU-vaaleissa.

Sekä EU:n komissiossa että EU-parlamentin suurimmissa ryhmissä eli keskustaoikeiston EPP:ssä ja keskustavasemmiston S&D:ssä pelätään aidosti, että Unkarin, Italian, Slovakian, Saksan ja nyt ehkä myös Puolan kansallismielisten populistien voittokulku jatkuu myös ensi kesänä.