Aurinkovoiman runsaan lisärakentamisen tiellä on yksi iso haaste − erityisesti suuret, teollisen mittaluokan voimalat uhkaavat lähivuosina jäädä rakentamatta, vaikka tahtoa olisi

Sähköverkon siirtokapasiteetin puute hankaloittaa etenkin suurten, teollisen mittaluokan aurinkovoimaloiden rakentamista.

Sähköverkkoyhtiö Carunan verkkojohtaja Kalle Liuhala kertoo, että sähköverkossa on jonkin verran pullonkauloja, ja sähköverkko kaipaa paikoin vahvistamista. Käytännössä vahvistaminen tarkoittaa sitä, että siirtokapasiteettia pitää rakentaa lisää.

Ongelman ydin on siinä, että aurinkopuiston tuottama sähköteho pitää pystyä siirtämään tuotantolaitokselta kuluttajille. Joissain tapauksissa tilanne on jo nyt se, että verkossa on kiinni ennestään muuta sähköntuotantoa sen verran runsaasti, että ettei sähköä saada siirrettyä. Voi myös olla niin, että siirtokapasiteettia on, mutta sitä ei ole riittävästi.

Liuhala kuitenkin huomauttaa, että pienemmän mittaluokan voimaloille tilaa sen sijaan on. Kymmenien megawattien voimaloille tilaa on, mutta kapasiteetti rajoittaa lähinnä suurten, jopa 200 megawatin tai sitä suurempien aurinkovoimaloiden rakentamista.

Siirtokapasiteetin ongelmat tulevat luultavasti hellittämään ajan myötä, mutta muutos vie aikaa.  Kuva: Antti Kohonen

”Jos tämänkokoisiin aurinkopuistoihin mennään, kapasiteettia ei enää niin helpolla löydykään sieltä verkosta”, verkkojohtaja toteaa viitaten 200 megawatin voimaloihin.

Toki sinällään paikkoja aurinkovoimaloille Liuhalan mukaan on, mutta ongelmana on nimenomaan juuri siirtokapasiteetin puute. Liuhala painottaa, että moni tällä hetkellä suunnitteluasteella olevista aurinkovoimahankkeista pystytään liittämään verkkoon, kunhan hanke ei vain ole liian suuri.

”Jos puhutaan muutamien kymmenien megojen aurinkopuistoista, niitä pystytään verkkoon tällä hetkellä liittämään.”

On syytä huomata, että aurinkovoiman rakentamisessa oma roolinsa on toki myös luvituksella sekä tietysti rakentamiskustannuksilla ja sähkön hinnan tulevalla kehityksellä.

Siirtokapasiteetin ongelmat tulevat luultavasti hellittämään ajan myötä, mutta muutos ei ole suinkaan nopea. Siihen, että verkon parantamisessa eli siirtokapasiteetin lisäämisessä päästään suunnittelupöydältä valmiiksi verkkohankkeeksi kestää useita vuosia. Liuhalan mukaan aikaa kuluu keskimäärin viidestä seitsemään vuotta.

Näin ollen suurempiakin aurinkovoimaloita voidaan rakentaa, mutta rakentamisen alkuunkin kuluu vielä aikaa. Lopulta tilanne voi olla se, etteivät hankkeet toteudu lainkaan.

Verkkojohtaja Liuhala ei lähde ennakoimaan, että suurimpia aurinkopuistoja rakennettaisiin jatkossa muualle kuin Etelä-Suomeen.

”Lähtökohtaisesti tuotannon ja kulutuksen on hyvä olla mahdollisimman lähellä toisiaan, joten varmaan etelästä niitä kohteita pitäisi etsiä”, hän sanoo.

Eri sähköntuotantomuodot ikään kuin kilpailevat samasta siirtokapasiteetista. Kuva: Antti Kohonen

Ei siis ole odotettavissa, että etelän aurinkovoimalahankkeet siirrettäisiin vaikkapa Itä-Suomeen. Aurinkovoimahankkeet toteutuvat todennäköisimmin verkkojohtajan arvion mukaan Vaasa–Tampere -akselin eteläpuolella.

Hän muistuttaa, että eri sähköntuotantomuodot ikään kuin kilpailevat samasta siirtokapasiteetista.

Kantaverkkoyhtiö Fingrid kertoi huhtikuussa, että uuden sähköntuotannon liittämistä sähköverkkoon rajoitetaan maamme länsirannikolla. Ratkaisun syynä on tuuli- ja aurinkovoiman rakentamisen raju kasvu.

”Uutta tuotantoa ei voida liittää lisää ennen kuin verkon kehitystoimenpiteitä saadaan valmiiksi”, Liuhala kertoo.