Tuoreen Nuorten Akatemian selvityksen mukaan tytöt viihtyvät poikia huonommin maaseudulla.
Iitissä asuva Lumi Reichenbach, 19, arvioi, että syynä on tyttöjen halu kouluttautua poikia pidemmälle. Koska maaseudulla ei ole esimerkiksi yliopistoa, pitkälle kouluttautuminen tarkoittaa käytännössä muuttoa kaupunkiin.
Toisaalta tytöt eivät välttämättä koe, että he voisivat toteuttaa omia ammattihaaveitaan maaseudulla yhtä hyvin kuin pojat.
Jotta maaseudusta saataisiin tehtyä tytöille aiempaa houkuttelevampi ympäristö, olisi Reichenbachin mielestä tärkeä päästä eroon ammatteihin liittyvistä stereotypioista, kuten siitä, että maanviljely kuuluu miehille.
Ajatus voisi lähteä liikkeelle jo päiväkodissa.
”Että ei aina pojille anneta niitä traktorileluja ja tytöille jotain Barbeja, vaan annetaan itse valita omat mielenkiinnon kohteet.”
Nykyään aiempaa harvempi tyttö haaveilee suuresta perheestä. Reichenbach pohtii, että ympäristöstä on syytä tehdä sellainen, että lapsiperhearki maaseudulla tuntuu houkuttelevammalta.
”Se saattaa innostaa ihmisiä muuttamaan rauhallisemmille seuduille.”
Koulutuspuolella maaseudun houkuttelevuutta etenkin tyttöjen näkökulmasta parantaisi myös se, että etäopiskeluvaihtoehtoja tuettaisiin. Tällöin voisi asua maaseudulla ja suorittaa tutkintoa isolla paikkakunnalla.
Oma roolinsa kokonaisuudessa on Reichenbachin mielestä myös nuorisovaltuustojen toiminnalla.
”Kun pystyy vaikuttamaan kunnan kehitykseen itse, silloin siitä tulee tietysti houkuttelevampi tuleville nuorille aikuisille.”
Iitissäkin on Reichenbachin mielestä parannettavaa siinä, miten nuoret huomioidaan.
Vaikka kunnassa on toimiva nuorisovaltuusto, ei kaikissa asioissa ole kysytty riittävän ajoissa nuorisovaltuuston mielipidettä.
”Sitten, kun päätös on käytännössä tehty, ei kannata varmaan kysellä mielipiteitä”, Reichenbach kritisoi.
Hän toivoo, että Iitissä nuorisovaltuusto voisi joidenkin muiden kuntien tapaan ehdottaa suoraan asioita kunnanvaltuustolle aloitteen muodossa. Hän muistuttaa, ettei nuorilla ole äänioikeutta, joten aloiteoikeus on käytännössä ainoa suora keino vaikuttaa.
”Se, miten nuorisovaltuusto otetaan mukaan, on kunnan oma päätös.”
Nuorisotilan lisäksi iittiläisnuoret viettävät aikaa usein kirjastossa. Monet haluavat opiskella tai lukea lehtiä, ja tällöin etenkin ison nuorisojoukon läsnäolo saattaa olla häiritsevää.
Reichenbach kannustaa sekä Iitissä että muualla pohtimaan ajatusta siitä, että osa kirjastosta jaettaisiin hiljaiseksi tilaksi vaikkapa opiskelukäyttöön ja osa sosiaaliseksi tilaksi.
”Jos ei ole nuorisotilaa, voidaanko sitä jotenkin yhdistää kirjastoon?”
”Kun pystyy vaikuttamaan kunnan kehitykseen itse, silloin siitä tulee tietysti houkuttelevampi tuleville nuorille aikuisille.”
