

Erilaisten työkoneiden kanssa tapahtuvien vakavien, raajan irtoamiseen johtavien tapaturmien määrät ovat viime vuosina vähentyneet aiemmasta. Silti vammoja sattuu vuosittain edelleen kymmeniä.
Nykyisellään määrä on noin 30–40 tapaturmaa vuodessa. Esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Taysissa hoidetaan lähes viikoittain yksi työkoneen aiheuttama vakava vamma.
Taysin luvut antavat melko hyvän kuvan koko Suomen tilanteesta, sillä Taysissa hoidetaan yli puolet koko maan vakavista raajavammoista, jotka ovat aiheutuneet esimerkiksi työkoneiden kanssa työskentelystä.
Vakavissa raajavammoissa joko palautetaan verenkierto raajanosaan tai kiinnitetään se takaisin.
Vaikka kehitys on ollut hyvää, käsikirurgian vs. ylilääkäri Camilla Hellevuo muistuttaa, ettei vammojen määrän lasku ole koko totuus.
”Onhan se vamma jokaiselle yksittäiselle ihmiselle katastrofi.”
Vaikka muutama kymmenen vakavaa vammaa voi tuntua pieneltä määrältä, Hellevuo pitää määrää melko suurena. Hän huomauttaa, että valtaosa vakavista tapaturmista voitaisiin välttää.
Suuri osa vakavia vammoja aiheuttaneista tapaturmista liittyy jonkinlaiseen huolimattomuuteen tai siihen, että koneiden turvalaitteita kytketään pois päältä.

Hellevuo korostaa, ettei vaikkapa klapikoneella pitäisi tehdä koskaan töitä yksin, vaan mukana pitäisi aina olla toinen henkilö. Myöskään lasten ei kuulu olla koneiden lähellä.
”Missään tapauksessa lapset eivät kuulu sinne pihapiiriinkään juoksentelemaan, kun tällaisia hommia tehdään, eikä lapsi ole apuri siinä koneen kanssa.”
Oma roolinsa työkonetapaturmissa on alkoholilla. Vaikka alkoholilla ei useimmiten ole suurta vaikutusta tapaturmiin, moni sairaalaan tapaturman takia päätyvä puhaltaa alkometriin muuta kuin nollat.
”Minkäänlainen alkoholinkäyttö ja työkoneiden käyttö eivät kuulu yhteen”, Hellevuo painottaa.
Vakaviksi vammoiksi lasketaan raajan osan takaisin laitot ja raajan osan verenkierron palautukset sekä vakavat monikudosvammat.
Vammojen vähenemisen taustalla on monia syitä. Hellevuo pohtii, että syynä voi olla esimerkiksi se, että vaikkapa omia saunapuita ei tehdä enää entiseen malliin.
”Nuoremman sukupolven kiinnostus mökkihommiin voi olla vähän vähentynyt”, Hellevuo pohtii.
Myös laitteet ovat aiempaa turvallisempia nykyään.
Hellevuo ennakoi, että työkonetapaturmien määrä pysynee tulevaisuudessa melko tasaisena. On mahdollista, että määrä jonkin verran laskee, kun koneet entisestään kehittyvät.
Taustalla saattaa vaikuttaa myös se, että raajan osaa yritetään laittaa potilaalle takaisin takavuosiin verrattuna aiempaa harvemmin. Toisin sanoen kriteerit raajan osan takaisin laitolle ovat kiristyneet.
Tämä johtuu siitä, että nykyisen tutkimusnäytön perusteella potilaat eivät läheskään aina hyödy siitä, että heille laitetaan irronnut raajan osa takaisin.
”Lopputulos ei välttämättä pitkässä juoksussa toiminnallisuuden, ihmisen tyytyväisyyden ja pärjäämisen kannalta ole ihan sitä, mitä on aiempina vuosina ajateltu. Suurin yksittäinen syy lienee kuitenkin se, että erilaisten koneiden käyttö on nykyisin vähäisempää.”

”Onhan se vamma jokaiselle yksittäiselle ihmiselle katastrofi.”