Tuurit ovat huomanneet, että vanhojen talojen restauroijista on kova pula varsinkin itäisessä Lapissa. ”Ensi kesänä edessä on kattoremontti”, Isa Tuuri kertoo. Kuvassa on myös Viljami-kissa. Kuva: Jouni Porsanger
Heppatytön unelmakoti löytyi Lapin syrjäseudulta – vanhassa talossa on varauduttava yllätyksiin
Isa Tuuri saa jatkuvasti selittää niin paikallisille kuin turisteillekin, miksi hän haluaa asua maalla.TilaajallePelkosenniemi
Isa Tuuri ruokkimassa huzul-rotuista Vilja-poniaan. Taustalla suomenhevonen Pella. Hevosten hoito sujuu uudessa asuinpaikassa hyvin. Kuva: Jouni PorsangerKoirien haukahtelu kuuluu pihalle asti. Vanhan hirsitalon ikkunassa päivystää kaksi oranssia kissaa.
Talon emäntä, Isa Tuuri, 28, nauttii talvimaisemasta Pelkosenniemellä yhtä lailla kuin miehensä Risto Tuurikin, 34. Myös sekarotuinen porokoira Arvi, 5, ja kreetalainen rescuekoira Sansa, 3, viihtyvät lumen keskellä.
”Lumi peitti keskeneräiset työt pihamaalla ja antoi hengähdystauon remontille”, Isa Tuuri naurahtaa.
Kulunut vuosi on ollut Tuureille mullistava.
Eteläisestä Suomesta syksyllä 2019 Levin seudulle Kittilään muuttanut pariskunta oli jo jonkin aikaa hakenut omaa paikkaa, jonne voisi viedä koirien lisäksi myös Isan kaksi hevosta.
”Etsimme sellaista heppatytön unelmaa, joka ei saisi maksaa miljoonia”, Isa Tuuri kertoo.
Varsinkin Itä-Lappi alkoi vetää Tuureja.
Tuurit alkoivat levittää somen ja puskaradion kautta viestejä, että hakevat myytäviä taloja.
Pyhä-Luoston seutu kiinnosti senkin takia, että valokuvaajan töistä eräoppaaksi siirtynyt Risto Tuuri voisi löytää eräoppaan töitä matkailukeskuksesta.
Isa Tuuri oli aloittamassa projektipäällikkönä Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeessa Lapissa, joten hänelle asuminen keskellä Lappia sopi hyvin.
Tuureilla oli tuuria.
”Tuttava huomasi Facebookista, että tällainen talo olisi tulossa mahdollisesti myyntiin.”
He ehtivät käydä vilkaisemassa vain yhtä toista taloa ennen kuin kaarsivat autolla Pikku-Saukkolan pihaan Pelkosenniemellä.
”Risto näki naamastani, että tässä se on. Hän itsekin ihastui heti taloon ja ympäristöön.”
Tuurien ”unelmatalo” on Saukkoaavan kylän reunalla Pyhätunturin tien varrella. Lähellä on pari naapuria, mutta muuten taloja on lähistöllä harvakseltaan.
Pikku-Saukkolassa aiemmin asunut pariskunta oli tehnyt vuonna 1947 valmistuneeseen sataneliöiseen päärakennukseen mittavan remontin parikymmentä vuotta sitten.
Jälleenrakennusajan talo oli ollut pitkään pääasiassa kesäkäytössä, joten he olivat vetäneet vesijohdot ja viemärin sisälle sekä rakentaneet kylpyhuoneen. Huonokuntoiset ikkunat oli vaihdettu, mutta vanhat ikkunat ovat vintillä tallessa. Ehkä niitä vielä joskus hyödynnetään.
”Jos talo olisi vaatinut monta vuotta kestävän remontin, emme olisi sellaista ostaneet. Täällä olivat perusasiat kunnossa”, Isa Tuuri sanoo.
Pihapiirissä on myös pieni vuonna 1945 valmistunut ”mummunkamari”, pihamökki, jossa talon rakentanut perhe oli ensin asunut evakosta palattuaan. Iso punatiilinen navetta on valmistunut 1950-luvulla.
Ostoprosessiin meni yli puoli vuotta. Viime talven talo oli peruslämmöllä, koska Tuurit pääsivät muuttamaan uuteen kotiin noin neljä kuukautta kaupanteon jälkeen. He olivat varautuneet kaikkeen, vaikka taloon oli tehty kuntotarkastus.
”Tiesimme, että ylläreitä tulee.”
Ensimmäinen yllätys tuli vastaan, kun toisen kamarin kaappeja purettiin. Yhdessä ulkonurkassa oli lahovaurio, joten edessä oli hirsien vaihto.
Isa Tuuri työskentelee pääasiassa kotona, mutta tekee noin kerran viikossa keikan johonkin päin Lappia. ”Olen tottunut matkusteluun.” Kuva: Jouni PorsangerHirsien vaihto eli kengitys on yksi tyypillisimmistä korjaustöistä.
”Hirsitaloissa on se hyvä puoli, että esimerkiksi lahonneen kohdan voi vain vaihtaa. Joissakin uudemmissa materiaaleissa kosteusvauriot voivat levitä helposti laajemmillekin alueille kuin vuotokohtaan”, Isa Tuuri sanoo.
Tuurit saivat onnekseen ammattilaisen töihin, mutta ovat huomanneet, että Itä-Lapissa on restaurointialan ammattilaisia kovaan kysyntään nähden aivan liian vähän.
”Vanhojen talojen restauroijia pitäisi ehdottomasti kouluttaa lisää, sillä monet pitkään toimineet ovat jäämässä eläkkeelle.”
Kamarin nurkan hirsien vaihto ei onnistunut ilman lattialankkujen poistoa, joten yksi kamari on tämän talven kokonaan pois käytöstä.
Se ei tunnu Tuureja vaivaavan, sillä tarkoituksena on vaihtaa lattioiden alla oleva eristeet luonnonmateriaaleista tehtyihin. Vanhat lattialankut pannaan myöhemmin paikoilleen.
”Etenemme huone kerrallaan.”
Tänä vuonna pihaa myllättiin, kun rakennettiin porakaivo ja tehtiin putkitöitä. Lisäksi hevosille rakennettiin pihatto.
Ensi kesän suurin urakka on jo tiedossa. ”Kattoremontti on edessä.”
Tuurien ”unelmatalo” on Saukkoaavan kylän reunalla Pyhätunturin tien varrella. Kuva: Jouni PorsangerIsa Tuuri muutti nelivuotiaana perheensä kanssa Kontiolahdelta Mikkeliin, josta hänen miehensäkin on kotoisin. Lukiovuosina hänellä oli kova kaipuu Helsinkiin tai ulkomaille.
Tuuri oli onnensa kukkuroilla, kun pääsi opiskelemaan maantiedettä Helsingin yliopistoon. Vuosien myötä ihmispaljous ja liikenteen melu alkoivat kuitenkin ahdistaa.
Kun hän tapasi valokuvaajana toimineen tulevan puolisonsa, joka asui mökissä Mikkelin lähellä, hän ei aikaillut muuttaa ”sydämen kuvat silmillä” sinne.
Idea Lappiin muuttamisesta syntyi siellä.
”Äitini bongasi sattumalta somesta paikan islanninhevostallilta Kittilästä.”
Lapsesta asti hevosten kanssa tekemisissä ollut Isa työskenteli ensin kolmisen vuotta tallilla, joka järjesti hevosvaelluksia.
Sitten hän pääsi projektityöntekijäksi Avoimet miljööt ja komeat kuistit -hankkeeseen, joka keskittyi vanhojen talojen ja kylien, ylipäätään maaseudun kehittämiseen ja kulttuuriympäristöjen vaalimiseen Lapissa.
Hän kiersi ympäri Lappia ristiin rastiin. Maantieteen opinnot Helsingin yliopistossa eivät menneet hukkaan.
”Kova innostus ja kiinnostus vanhojen rakennusten ja pihapiirien pelastamiseen ja kunnostukseen vain kasvoi.”
Isa ja Risto Tuuri kunnostavat ostamaansa vanhaa tilaa Pelkosenniemellä. Tästä huoneesta lapioidaan vanhat purut pois ja lattia rakennetaan uudestaan. Kuva: Jouni PorsangerIsa Tuuri
Työskentelee projektipäällikkönä Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeessa Lapissa. Ikä 28.
Asuu aviopuolisonsa kanssa Saukkoaavan kylän reunamilla Pelkosenniemen kunnassa.
Koulutukseltaan luonnontieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta.
Harrastuksina hevosten, koirien ja kissojen hoito, käsityöt, äänikirjojen kuuntelu ja kotoilu.
Isa Tuuri saa jatkuvasti selittää niin paikallisille kuin turisteillekin miksi hän haluaa asua maalla, vähän syrjässä.
”Kaipaan omaa rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Haluan katsella tähtitaivasta ja revontulia. Tykkään myös siitä, että voin poimia mustikat omalta takapihalta”, hän hymyilee.
Tuurin työ liittyy läheisesti hänen omaan asumismuotoonsa. Työssä tallennetaan paikallista arvokasta muistitietoa siitä, miten Lapissa on ennen eletty sekä miten rakennuksia on korjattu ja maisemaa hoidettu.
”Tavallaan koen myös tietynlaista velvollisuudentuntoa maaseudun elinvoiman ylläpitämisestä. Siksi valitsin asuinpaikaksi ennemmin Pelkosenniemen kuin vaikkapa Rovaniemen.”
Hankkeen rahoittaa Lapin ELY-keskus Euroopan maaseuturahastosta.
Isa Tuurille kertyy edelleen satoja, jopa tuhansia matkakilometrejä vuodessa, mutta toimisto on nyt omassa talossa Pelkosenniemellä.
Kirkonkylälle ja Pyhätunturin matkailukeskukseen on molempiin kymmenen kilometrin matka. Pelkosenniemellä Isa Tuuri sanoo eniten yllättyneensä yhteisöllisyydestä.
”Täällä saa halutessaan mökkihöperöityä, mutta tarjolla on myös tosi paljon tapahtumia bluesilloista alkaen.”
Ihmiset ovat aidon kiinnostuneita toisistaan ja hyvin auttavaisia.
”Jos vaikka tarvitsee peräkärryn tai rälläkän, sen saa lainaksi. Olemme saaneet tänne jo oman verkostomme.”
Pelkosenniemellä Isa Tuuri sanoo eniten yllättyneensä yhteisöllisyydestä.. Koirat Arvi ja Sansa pääsivät myös kuvaan. Kuva: Jouni PorsangerArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
