

Vanhat rautatieasemat ovat monelle tuttu näkyjä myös sen jälkeen, kun VR on niistä luopunut.
Rautatieasemat.fi -sivuston ylläpitäjä ja alan harrastaja Visa Pöntinen kertoo vanhojen rautatieasemien päätyneen lähes poikkeuksetta yksityisomistukseen.
”Usein vanhat asemarakennukset ovat asuinkäytössä eivätkä mökitkään ole harvinaisuus”, hän avaa.
Jonkin verran vanhoja asemia on juhlakäytössä, mistä Pöntinen antaa esimerkiksi Nousiaisen aseman.
”Silloin myytiin toistasataa asemaa Senaatti-kiinteistöille.” Visa Pöntinen
Vaikka asemalla loppuisikin asiakaspalvelu, ei VR ole perinteisesti luopunut kiinteistöistä heti. Vanhat asemat voivat jäädä laitetiloiksi.
”Usein sinne jää vielä pitkäksi aikaa jotain muuta VR:n toimintaa ennen lopullista myyntiä”, Pöntinen kertoo.
VR on tiputellut vähitellen vanhoja asemiaan pois, mutta Pöntinen kertoo yhdeksi piikiksi vuoden 2007.
”Silloin myytiin toistasataa asemaa Senaatti-kiinteistöille, joka puolestaan myi niitä yksityishenkilöille.”
Pöntinen sanoo rautatieasemien sulkemista tapahtuneen erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Muutama vuosikymmen aikaisemmin eli 1950-luvulla oli puolestaan pienillekin seisakkeille asemarakennusten rakentamisbuumi.
”On ollut monia asemia, jotka ovat olleet käytössä vain parikymmentä vuotta”, hän naurahtaa.
Maaseudulla joitakin asemia on jäänyt jopa Pöntisen mukaan hylätyiksi, jos niiden sijainti on ollut todella syrjäinen.
”Asuinkäytössä asemarakennukset ovat olleet keskimäärin parhaimmassa kunnossa”, hän tuumaa.

Suomessa on Pöntisen laskujen mukaan jäljellä noin 560 asemarakennusta, joista 64 palvelee enää matkustajaliikennettä. Asemien lukumäärässä ollaan hänestä nyt lakipisteellä.
”Uusia asemia tuskin huomattavasti rakennetaan, mutta toisaalta poistumaakaan ei ole paljoa satunnaisia purkuja ja tulipaloja lukuunottamatta”, Pöntinen arvioi.
Matkustajaliikennettä palvelevat asemat ovat keskittyneet hyvin vahvasti keskuskaupunkeihin. Niissäkin perinteinen asematoiminta on jäämässä taka-alalle, sillä VR:n mukaan 90 prosenttia lipuista ostetaan nykyään digikanavista.
Aikoinaan rautatieasemilla oli lipunmyyntitoimistoja, odotusauloja ja junasuorittajat, joka on päästänyt junat konkreettisesti läpi.
”Nämä palvelut ja toiminnot ovat usein poistuneet jo ajat sitten.”
”Isoimmat pysähdyspaikat olivat aina asemia.” Visa Pöntinen
Ajan saatossa myös asemarakennusten arkkitehtuuri on elänyt. Pöntinen sanoo, että 1800-luvun puolella rakennetut asemat olivat todella koristeellisia pienine yksityiskohtineen.
”1920-luvulta alkaen tyyli yksinkertaistui selvästi, ja useita asemia alettiin rakentaa yhden tyyppipiirustuksen pohjalta.”
Sotien jälkeen tyyli säilyi yksinkertaisena. Asemien luokittelu oli käytäntönä jo ennen toista maailmansotaakin.
”Isoimmat pysähdyspaikat olivat aina asemia. Sen jälkeen tulivat laiturit, pysäkit ja seisakkeet”, Pöntinen kuvaa luokitusta.
Myös pienimmille seisakkeille saatettiin rakentaa seisakerakennuksia, jotka maallikko laskisi rautatieasemaksi.
”Platformskjul-tyyppinen laiturirakennus on näistä mielestäni kiehtovin ja Platformskjulien jäljellä olevien määrä on kahden käden sormilla laskettavissa.”