
Pihattolaumassa pidetyillä 2–3-vuotiailla ruunilla mitattiin pito-olosuhteiden muutoksen vaikutusta veriarvoihin, jotka kertovat hevosen stressistä. Lähtöoletuksena eli hypoteesina tutkijoilla oli, että hevosen pito-olosuhteiden muutokset voivat aiheuttaa sosiaalisia stressitekijöitä, jotka puolestaan voivat heikentää eläimen immuunipuolustusta ja lisätä sairastumisherkkyyttä.
Viisi saksalaisten Hohenheimin ja Nuertingen-Geislingenin yliopistojen tutkijaa otti kokeeseensa 15 nuoren puoliveriruunan lauman, joka asui yhtenä ryhmänä valtionsiittolassa Marbachissa. Tutkimuksen alkaessa hevoset laidunsivat reilun kahden hehtaarin laitumella kuuden viikon ajan.
Tutkimuksessa kuusi viikkoa yhdessä laiduntanut ruunalauma jaettiin ensin kahteen ryhmään eri laitumille, joista ei ollut näköyhteyttä toiseen ryhmään. Ennestään hevosille tuntemattomilla laitumilla ne edelleen laidunsivat vapaasti. Tätä ryhmäjakoa jatkettiin kahdeksan vuorokauden ajan, jonka jälkeen hevoset palautettiin yhdeksi ryhmäksi alkuasetelmaan. Seuraavan kahdeksan viikon aikana lauma väheni kolmella yksittäisten hevosten myymisen vuoksi.
Jäljellä olevat 12 ruunaa siirrettiin kahdeksan viikon jälkeen talliin yksittäiskarsinoihin. Hevosilla oli reilun 11 neliön karsinat, joista oli kaltereiden välistä näkö- ja kosketusyhteys viereisiin hevosiin. Ruunilla oli karsinoissa vapaasti heinää ja vettä sekä väkirehuruokinta kolmasti vuorokaudessa.
Karsinoissa asuvat hevoset päästettiin päivittäin kuuden yksilön ryhmissä liikkumaan vapaasti tallin yhteydessä olevassa maneesissa puolen tunnin ajan. Toisesta viikosta lähtien hevosia koulutettiin ja liikutettiin liinassa yksitellen.
Veriarvoista tutkittiin valkosolujen ja kortisolin määrää.
Hevosista otettiin verinäytteitä useaan otteeseen ennen koetta, sen eri vaiheissa ja kokeen päätyttyä. Lisäksi niiden käyttäytymistä tarkkailtiin kokeen aikana.
Stereotypiaan liittyvien käyttäytymismallien analyysi osoitti, että viikon karsinassa asumisen seurauksena kaikilla hevosilla havaittiin epätyypillistä käyttäytymistä. Yksi hevosista alkoi kutoa, eli heilutteli päätään toistuvasti puolelta toisella. Hevosista kymmenen osoitti alkavan puunpuremisen merkkejä.
Sosiaaliseen vuorovaikutuksen ja kontaktien vähenemiseen liittyviä käyttäytymismalleja, kuten hirnumista ja kavioilla polkemista sekä turhautumiseen liittyvää käyttäytymistä, kuten kuopimista, osoitti yhdeksän hevosta, kun niitä seurattiin kahden tunnin havaintojaksojen aikana. Apaattista käyttäytymistä havaittiin yhdeksällä hevosella.
Veriarvoista tutkittiin valkosolujen ja kortisolin määrää. Niissä ei havaittu muutoksia, kun hevoset jaettiin kahteen eri laidunlaumaan ja taas yhdistettiin entiseen yhteen isoon laumaan. Sen sijaan yksittäiskarsinoissa ollessa hevosten valkosolu- eli leukosyyttiarvot sekä kortisoliarvot kohosivat hevosten stressin seurauksena.
Vaikka kortisolipitoisuudet palasivat lähtötasolle kahdeksan päivän jälkeen, muutokset useimpien immuunisolujen määrässä säilyivät, mikä viittaa tutkijoiden mukaan pidempään kestävään heikennykseen hevosten immuunijärjestelmän toiminnassa.
Sterotyyppiset käyttäytymismallit ovat tutkijoiden mukaan hyvin tunnettuja stressireaktion ja huonon hyvinvoinnin indikaattoreita hevosella.
Tutkijat toteavat, että olettamus yksittäiskarsinaan siirtämisestä on hevosille voimakas stressitekijä, vahvistui stereotypioihin ja häiriöihin liittyvien käyttäytymismallien esiintymisessä jo viikon kuluttua karsinaan siirtämisestä. Sterotyyppiset käyttäytymismallit ovat tutkijoiden mukaan hyvin tunnettuja stressireaktion ja huonon hyvinvoinnin indikaattoreita hevosella.
Lisäksi tutkimuksen hevosilla havaittiin muutoksia aistinvaraisessa ja motorisessa liikkumisessa karsinaan siirron jälkeen, mikä tutkimusryhmän mukaan viittaa sekä akuuttiin että krooniseen stressiin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yksinään tarhaaminen ulkotarhassa ilman sosiaalisen vuorovaikutuksen tarjoamista lajitoverien kanssa ei parantanut immuunipuolustuksesta kertovia arvoja.
Tutkijoiden mukaan lisätutkimus hevosten erilaisten pitokäytäntöjen vaikutuksesta on tarpeen, jotta voidaan edelleen selventää, miten sosiaalinen eristyneisyys vaikuttaa pitkäaikaisesti hevosten immuunipuolustukseen. Saatavan tiedon ansioista kyetään jatkossa hevosten terveyttä ja hyvinvointia edistämään.