”Lajityypillisesti suurin osa hevosen vuorokaudesta kuluisi syömiskäyttäytymiseen”, totesi Anna-Mari Olbricht. Kuva: Kati Susi
Hevosten hyvinvointiasetusluonnos herättää keskustelua – ala kaipaa arviota kustannuksista
Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton puheenvuorojen pitäjät arvostivat asetuksen lähtökohtaa, mutta esittivät kritiikkiä alan toimijoille uusista säädöksistä aiheutuvien kustannusten vaikutus- ja hyötyarvioiden puuttumisesta.Tilaajalle
Hevosten hyvinvointiasetuksen luonnoksessa varsan vieroituksen alaikärajaksi ehdotetaan kuuden kuukauden ikää. Kuva: Peppi LeppälahtiVappuaattona lausunnoille lähteneestä maa- ja metsätalousministeriön hevosten hyvinvointiasetusluonnoksesta keskusteltiin Eläinten hyvinvointikeskuksen järjestämässä verkkotilaisuudessa vajaata viikkoa asetusluonnoksen julkaisemisen jälkeen. Kaikille avoin webinaari keräsi reilut kolmesataa osallistujaa.
Tämän vuoden alusta voimaan tulleen uuden eläinten hyvinvointilain alle luodaan eläinlajikohtaiset hyvinvointiasetukset. Hevosten hyvinvointiasetukseen voivat yhteisöt ja yksityishenkilöt antaa lausuntoja kesäkuun 12. päivään asti.
Asetusvalmistelusta vastannut maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Kirsti Huovinen kertoi, että asetusta on valmisteltu virkatyönä sidosryhmiä kuullen. Näkemyksiä kysyttiin alkuvuonna raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestöltä Suomen Hippokselta ja Suomen Ratsastajainliitolta.
”Yleinen mielipide hevosten hyvinvointia kohtaan on koko ajan kiristymässä ja meidän täytyy pitää huoli siitä, että hevostaloudella ja -urheilulla säilyy yhteiskunnallinen hyväksyttävyys”, Huovinen toteaa.
Hyvinvointiasetuksessa säädetään eläinten hyvinvointilakia täydentävästi lajikohtaisilla asetuksilla. Huovisen mukaan keskeistä hevosten hyvinvointiasetusehdotuksen sisällössä on toimeenpanna hyvinvointilain pykälät 20 ja 37, joiden mukaan eläimellä tulee olla mahdollisuus tyydyttää fysiologisia tarpeitaan ja toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan.
Merkittävistä muutoksista Huovinen linjaa esimerkiksi sen, että jatkossa ei enää olisi sallittua pitää hevosta yksin, vaan sillä pitäisi olla aina lajitoveri. Asetusluonnoksen keskeisiä ehdotuksia on esitelty MT:n aiemmassa artikkelissa.
Huovinen toteaa, että asetusluonnoksen pohjana on käytetty uusinta tutkimustietoa hevosen hyvinvoinnista. Webinaarissa useat asiantuntijat esittelivät asetusluonnoksen perustalla olevia tutkimuksiin perustuvia näkökulmia.
”Pelkkä toisen hevosen näkeminen ei tyydytä hevosen sosiaalisia tarpeita, vaan tilanne voi pitkällä aikavälillä turhauttaa hevosta niin paljon, että seurauksena on stereotyyppistä käyttäytymistä, esimerkiksi imppausta. Tutkimusten mukaan hevoset ovat valmiita näkemään paljonkin vaivaa sen eteen, että pääsevät sosiaaliseen kanssakäymiseen lajitovereidensa kanssa”, toteaa hevosen hyvinvointihankkeessa työskentelevä hyvinvointiasiantuntija Essi Wallenius.
Walleniuksen mukaan aggressiivista käyttäytymistä aiheuttavat yleensä ympäristön olosuhteet, eivät muut hevoset.
”Arvojärjestys laumoissa vakiintuu nopeasti, jos olosuhteet sen sallivat.”
Hevostietokeskuksen toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Anna-Mari Olbrichtin mukaan tiheä karkearehuruokinta on yksi hevosen hyvinvoinnin kulmakivistä. Erityisen suuri merkitys laidunnusta mukailevalla pureskeluntarpeen tyydyttämisellä on hevosen suoliston, vatsan ja hampaiden terveyteen.
”Lajityypillisesti suurin osa hevosen vuorokaudesta kuluisi syömiskäyttäytymiseen. Pureskellessa syntyy sylkeä, joka tuottaa puskuria mahaan ja pitää hampaat kunnossa”, Olbricht sanoo.
Suomen Hippoksen kasvatuksen ja omistamisen johtaja Kimmo Lampinen ja Suomen Ratsastajainliiton toiminnanjohtaja Jukka Koivisto toteavat, että asetusluonnoksessa hyvää on pyrkimys ottaa hevosen fysiologiset ja käyttäytymistarpeet huomioon sekä hevosalan yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden säilyttämiseen pyrkiminen.
Lampinen kritisoi asetusta epätasaisuudesta ja nippelimääräyksistä. Lampinen näkee riskinä, että neljän tunnin välein määrätyn tarhaan juoton seurauksena voivat olla lyhyemmät tarhausajat, koska hevosia ei haluta juottaa ulos vaan tuodaan mieluummin sisään neljän tunnin jälkeen.
”Olisin toivonut, että asetus olisi laajakatseisempi ja määräykset olisivat tulleet erikseen Ruokaviraston ohjeissa”, Lampinen sanoo.
MMM:n Huovinen vastaa Lampisen kommenttiin, että lainsäädännöllisesti määräyksiä voi olla laeissa ja asetuksissa, ei muualla. Viranomaisohjeistukset toimivat suositustasolla.
Asetusluonnoksessa on Lampisen mukaan toimia, jotka edellyttävät investointeja. Hän toteaa, että asetusluonnoksesta puuttuu kustannusarvio, erityisesti kustannushyötyarvio. Lampisen mukaan toimijoille aiheutuu merkittävää kustannusten nousua ja hän kokee, että tästä voi seurata asetuksen tavoitteen vastaisesti hevosten hyvinvoinnin heikkenemistä.
”Ei me haluta romahduttaa lajia hevosenpidon kiristymisen takia.” Jukka Koivisto
Ratsastajainliiton Jukka Koivisto toteaa, että liitto tulee laajemmin kommentoimaan asetusluonnosta kirjallisessa lausunnossaan, mutta nostaa esiin liiton kaksi päänäkökulmaa. Hänen mukaansa hevosalalla ilmenneet hyvinvointiongelmat kiristävät julkista mielipidettä ja laskevat ratsastuksen hyväksyttävyyttä yleisön silmissä. Toisaalta jo valmiiksi haastavassa tilanteessa tehtävät kiristykset hevosenpitoon voivat Koiviston näkemyksen mukaan pakottaa toimijoita elinkeinosta luopumiseen.
”Ei me haluta romahduttaa lajia hevosenpidon kiristymisen takia”, toteaa Koivisto.
Turpahihnan kireyden tarkistamiseen pitää hänen mukaansa saada standardoitu mittausmenetelmä. Asetusluonnoksessa ehdotetaan turpahihnan kireyden mittaamista hevosen nenäluun päältä niin, että hihnan ja kuonopiin väliin jää 1,5 senttimetriä tilaa. Tätä varten joissain lajeissa on jo käytössä niin sanottu ISES taper gauge -mittari.
Koivisto kyseenalaistaa myös hevosten tarhajuoton pakollisuuden viittaamalla kontaminaatioiden aiheuttamaan tautiriskiin.
”Karkearehun saamisen kuuden tunnin tauko on edelleen liian heikko.” Kati White
SEY Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja, eläinlääkäri Kati White toteaa, että asetusluonnoksessa on paljon parannuksia, mutta myös puutteita. Whiten mukaan osa asetuksen pykälistä on ristiriidassa eläinten hyvinvointilain kanssa, mikä tekee asetuksen soveltamisesta kyseenalaista.
”Karkearehun saamisen kuuden tunnin tauko on edelleen liian heikko. Olemassa oleva laki edellyttää eläimelle sopivaa määrää ruokaa, joten hevosella maksimiväliajan pitäisi olla neljä tuntia”, White sanoo.
Puolen vuoden minimivieroitusikä on Whiten mukaan parannus, mutta edelleen liian alhainen, koska varsan suolisto kehittyy kahdeksan kuukauden ikään asti ja lisäksi pidempi aika emon kanssa olisi sosiaalisesti tärkeää varsalle.
SEY:n näkemyksen mukaan hevosille pitäisi turvata tarha, jossa pystyy liikkumaan kaikissa askellajeissa ja jokaiselle hevoselle poikkeuksetta kosketusmahdollisuus lajitoveriin.
Hevosten hyvinvointiasetusluonnos herättää argumentteja puolesta ja vastaan. Moni alan toimija pelkää mahdollisia kustannusvaikutuksia. Kuva: Elina PaavolaEläinten hyvinvointikeskuksen johtaja Satu Raussi nosti muutamia chat-kysymyksiä webinaarin lopuksi. Muutama osallistuja tiedusteli, miksi asetuksessa ei puututa hevosten lihavuuteen, mikä on nykyään merkittävä ongelma.
Kirsti Huovisen mukaan asia on tiedossa, ja mikäli se nousee lausunnoissa selvästi esille, aihe käsitellään jatkovalmistelussa.
Turpakosketuksen mahdollistamisen tärkeyttä koskevaan kysymykseen Essi Wallenius toteaa, että kosketuksella on todistetusti selkeä hyöty hyvinvoinnille, sillä se vähentää stereotyyppistä käyttäytymistä ja laskee hevosen stressitasoa.
Yksityiskohtainen määräys turparemmin kireyden mittaamisesta ja sen valvonnasta mietitytti useita osallistujia. Kirsti Huovisen mukaan turparemmin kireys hyvinvointiongelmana nousi valmistelussa selkeästi tutkijoiden kannanotoissa ylitse muiden.
”On olemassa väline, jolla kireyden pystyy mittaamaan. Mitä tulee valvontaan, niin on mahdotonta lähteä joka paikkaan turpahihnoja mittaamaan, mutta kireys voidaan mitata ja siksi sitä voidaan vaatia”, Huovinen sanoo.
- Osaston luetuimmat
