
Keskellä Suomea Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsee nykyiseen Siikalatvan kuntaan kuuluva entinen Piippolan kunta. Kyllä, kirjaimellisesti keskellä Suomea, sillä vuonna 1958 määritetty Suomen maantieteellinen keskipiste osuu sen alueelle.
Syksyllä Piippolassa asuva 25-vuotias Milla Jarva on puolestaan huomion keskipisteenä, kun mahdolliset kumppaniehdokkaat kilpailevat paikasta hänen sydämessään Maajussille morsian -televisio-ohjelmassa.
Ystäväporukassa oli vitsailtu vuosia, että Jarva ilmoitettaisiin ohjelmaan ”sitten kun” hän ei löytäisi miestä. Sittemmin on käynyt ilmi, että ystävät olivatkin sen verran tosissaan, että he ilmoittivat Jarvan ohjelmaan jopa kahteen kertaan.
Ensimmäisellä kerralla hän ei lähtenyt mukaan, sillä hän oli eronnut hiljattain. Vitsailu kuitenkin jatkui.
”Olin, että ’joo joo!’ Sitten tuli syksy. Sanoin, että ’en varmasti lähde mihinkään’”, Jarva kertaa nauraen.
Tällä kertaa poispääsyä ei kuitenkaan enää ollut.
Sitä voi pitää SM-hopeana, sillä kolmelle parhaalle aukesi paikka Turkissa pidettäviin MM-kisoihin edustamaan Suomea.
Hevoset ovat olleet Jarvan elämän keskiössä aina. Hän pyörittää kahdentoista hevosen tilaa yhdessä isovanhempiensa kanssa. Hevosista yhdeksän on aktiivisesti treenattavia ravihevosia.
Isovanhemmat asuvat yhä tilalla, vaikka paperilla Jarva on jo vaihtunut tilalliseksi. Hän itse asuu muutaman kilometrin päässä vanhassa omakotitalossa kahden kissansa, Panun ja Pepin, kanssa. Alkukesästä pihaan tuli hankittua myös lampaita.
”Toive olisi, että tilaa ei tarvitsisi koskaan myydä ulkopuolisille – se olisi hirveää. Se on aina ollut minulle mummula.”

Hevoset eivät ole Jarvalle elinkeino. Hän toteaa, että harrastuksena se tulee luultavasti pysymäänkin.
Elantonsa hän ansaitsee kauneudenhoitoalan yrityksellään. Hän pitää kotonaan vastaanottoa, jossa tekee asiakkailleen silmäripsien pidennyksiä sekä microblading-kulmakarvoja.
Jarva on ankara itselleen ja sanoo kokevansa paljon suorituspaineita – kaikessa pitäisi olla täydellinen.
Jarva avaa oudolta kuulostavaa termiä: microblading-toimenpide muistuttaa hieman tatuoimista mutta ei tatuoinnin tapaan ole pysyvä. Iholle tehdään aitoja karvoja jäljitteleviä viiltoja ja samalla viedään väripigmenttiä ihon alle. Lopputulos säilyy jopa 1–3 vuotta.
”Minulla itselläni ei ole niitä, mutta ei se kuulemma käy kipeää. Näin minulle kaikki aina sanovat”, hän kertoo.

Jarva on niittänyt mainetta ja kunniaa alan piireissä. Keväällä hän osallistui ensimmäisiin ripsikisoihinsa. Niissä arvioidaan työn jälkeä ja kestävyyttä hyvin tarkasti pienimmätkin virheet huomioiden.
”Tuomarit antavat ripsille aika kovaa kyytiä ja koittavat harjata kaikki huonosti liimatut pois.”
Jarva kertoo epäröineensä kisoihin lähtöä, sillä hän ei uskonut voivansa menestyä.
”Määhän oon vain tämmönen tavallinen Milla Piippolasta.”
Helsingistä tuliaisina oli kuitenkin neljä pystiä eri kategorioista ja kokonaiskisan kakkossija. Sitä voi pitää SM-hopeana, sillä kolmelle parhaalle aukesi paikka Turkissa pidettäviin MM-kisoihin edustamaan Suomea.
Kauneudenhoitoalan työ tarjoaa Jarvalle vaihtelua hevosten treenaamiseen. Sen parissa on mahdollisuus keskittyä ja nollata ajatuksia. Toisaalta maatilan työt, ripsien taiteilu ja tosi-tv-ohjelma ovat aiheuttaneet hämmennystä.
”On meinannut olla identiteettikriisi, miten voi olla yhtä aikaa ripsi-Milla ja maajussi-Milla.”
Hän kertoo rakastavansa pikkutarkkaa näpertämistä ja olevansa perfektionisti.
Moneen viikkoon Jarva ei käynyt ajamassa hevosia ollenkaan. Ihmisiäkään ei enää haluttanut nähdä. Hän hakeutui psykologin puheille ja kertoi tilanteestaan.
Sillä on myös kääntöpuolensa. Jarva on ankara itselleen ja sanoo kokevansa paljon suorituspaineita – kaikessa pitäisi olla täydellinen. Hän on myös huomannut, että kantaa suurta velvollisuudentunnetta isovanhempiaan ja tilaa kohtaan.
”Tunnen, että minun ikään kuin kuuluisi heidän takiaan olla ja auttaa täällä, kun suvussamme ei ole muita jatkamaan.”
Jarva korostaa, että paine ei kuitenkaan tule ulkoapäin. Mummo on aina sanonut, että hän saa vapaasti tehdä juuri ne ratkaisut, mitkä tuntuvat hyvältä.
Muutama vuosi sitten asiat alkoivat mennä sylttyyn. Päivät ja kalenteri olivat täyttyneet tallitöistä ja ripsiasiakkaista.
”Olin tosi väsynyt siihen aikaan. Päivät olivat tosi pitkiä. Ajoin hevosia, kävin aamutallit ja iltatallit ja tein siihen päälle paljon asiakastöitä.”
25-vuotias kauneudenhoitoalan yrittäjä Piippolasta.
Opiskellut lukion jälkeen hevostalouden perustutkinnon Kiuruvedellä Hingunniemessä.
Pyörittää yhdessä isovanhempiensa kanssa ravihevostilaa Piippolassa.
Vapaa-ajallaan harrastaa liikuntaa esimerkiksi kuntosalilla kaverin kanssa. Kavereiden kanssa tykkää tehdä ”ihan mitä vain”. Lampaat uutena harrastuksena.
Unelmana kasvattaa yritystä ja saada valmennettua edes yksi todella hyvä hevonen. Lisäksi haaveilee ihanasta paikka, jossa asua perheen kanssa.
Etsii rakkautta uusimman Maajussille morsian -sarjan tuotantokaudella. Syksyllä 2024 alkavat MTV3:ssa Maajussille morsian ja sen sisarsarja Maajussille morsian: Kaikki tarinat.
Lopulta mitta täyttyi. Ennen niin rakkaat hevoshommat eivät enää kiinnostaneet. Moneen viikkoon Jarva ei käynyt ajamassa hevosia ollenkaan. Ihmisiäkään ei enää haluttanut nähdä.
Hän hakeutui psykologin puheille ja kertoi tilanteestaan.
”Kävin siellä romahtamassa. Hän sanoi, että toisten takia ei tarvitse tehdä mitään.”
Se sai Jarvan tekemään päätöksen. Hän saisi luvan kanssa luopua hevostöiden paineista ja velvollisuudentunnosta. Hän muutti Ouluun ja keskittyi vain asiakastöihinsä.
Uusi, erilainen arki kaupungissa alkoi pikkuhiljaa tehdä tehtäväänsä. Olon helpottuessa Jarva alkoi aidosti kaivata takaisin rakkaiden hevostensa luokse. Kahdeksan kuukauden poissaolon jälkeen hän palasi Piippolaan.
Loppuunpalamisesta on kulunut jo muutama vuosi, mutta Jarva kertoo vasta viime aikoina todella oivaltaneensa, kuinka suuri ongelma täydellisyyden tavoittelu hänelle on.
”Ei ilman hevosia osaa olla. Kokeilin lukioaikanakin asua Oulussa, mutta takaisin on aina tultu.”
Tulevaisuudessa Jarva haluaisi vähentää hevosia. Puoletkin riittäisi, mutta toistaiseksi niistä ei ole luovuttu. Isovanhemmille hevoset ovat rakkaita.
Sitä ne ovat Jarvallekin. Hän tuntee hevosensa yksilöinä läpikotaisin. Niiden kanssa keskittyy vain olennaiseen. Se on terapeuttista.
”Ei ilman niitä osaa olla. Kokeilin lukioaikanakin asua Oulussa, mutta takaisin on aina tultu.”

Tärkeää olisi löytää sopiva tasapaino töiden ja hevosten välillä.
Tasapainoa hän toivoo löytävänsä parisuhteestakin, jos sellainen kohdalle osuu. Jarva kertoo olevansa luonteeltaan ”kaikki heti nyt -ihminen”.
”Jos saan jonkin päähänpiston, sitä ei mietitä yön yli. Kaipaan sellaista henkilöä, joka sanoisi että ’älä nyt niitä lampaita hanki tuohon’.”
”Odotan, että tulevasta anopista tulee oma uusi paras kaveri.”
Luonnettaan Jarva kuvaa toisaalta varovaiseksi ja hieman sulkeutuneeksi, toisaalta räiskyväksi: itku voi tulla niin ilosta kuin surustakin ja saattaapa pinnakin joskus palaa, ei tosin koskaan pitkäksi aikaa.
Jarvan kovan kuoren alle pääseminen ja sydämen valloittaminen voi vaatia kärsivällisyyttä, mutta jos sinne pääsee, se on menoa.

”Joko täysillä päin tai ei sitten mitään.”
Miehen tulisi olla Jarvan mukaan rohkea ja oma-aloitteinen – sellainen, joka osaa tarttua työhön.
Jarva kertoo, että hänessä itsessään on kaksi puolta: Milla, joka tykkää käydä kaupungissa, sekä Milla, joka viihtyy maalla ja luonnossa. Sitä hän toivoisi myös mieheltä. Eläinten kunnioitus on edellytys.
”Pitää viihtyä luonnon lähellä, vaikka ei olisikaan ihan umpijuntti.”
Pieneksi ongelmaksi yhteen muuttamiselle voi muodostua Jarvan kanssa jo ennestään asuva mies, nimittäin mustasukkainen Panu-kissa.
”En tiedä, miten tänne mahtuisi toinen mies.”
Perhearvot ovat Jarvalle erityisen tärkeitä. Varsinkin isovanhemmat ovat hänelle todella läheisiä. Hän odottaa kumppanilta kiinnostusta omaan perheeseensä.
Jarva kertoo, että hänelle puolestaan kumppanin perheeseen tutustuminen on suorastaan ykkösjuttu. Edes anoppi ei pelota, päinvastoin.
”Odotan, että tulevasta anopista tulee oma uusi paras kaveri”, hän nauraa.