Seinäjoen kuninkuusravit Uljaan Suomalaisen hoitajana on yksi Emmin parhaista muistoista hevosenhoitajan uralta. Kuva: Tiina Mikkola
Edes astma ei saanut vaihtamaan alaa ‒ hevosenhoitajan työn monipuolisuus innostaa Emmi Liskiä
Hevosenhoitajan rooli on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana entistä näkyvämmäksi.Tilaajalle
Emmi Liski hankki pitkään hänellä passihevosena olleen Joker Photon itselleen muutama vuosi sitten. Nykyään ruuna toimii Emmin harrasteratsuna. Kuva: Tiina MikkolaHevosenhoitajan työn keskeisin osa on tietysti hevosten hyvinvoinnista vastaaminen. On kuitenkin hyvä muistaa, että usein hevosalan ammattilaisen työpäivä ei koostu pelkästään hevosiin liittyvistä tehtävistä.
Mitä hevosmäärältään suurempi talli, sen sitä enemmän on yleensä organisoitavia asioita. Pitkään yhdellä Suomen hevosmäärältään suurimmista ravitalleista Tapio Perttusella työskennellyt Emmi Liski allekirjoittaa toteaman.
”Ulkopuoliset eivät välttämättä tule ajatelleeksi, kuinka paljon 50 hevosen tallilla tapahtuu asioita ihan jo yhdenkin päivän aikana. Enkä nyt tarkoita edes ravipäivää”, Liski painottaa.
Vaikka Emmi Liskillä on normaali määrä hoitohevosia Perttusen tallissa, on hänellä tietyllä tapaa hieman erilainen rooli tallin arjessa. Hän käyttää osan työajastaan tallin juoksevien asioiden organisoimiseen.
”Aiemminhan useilla talleilla oli tallimestari. Hän vastasi hevosten tarhaamisten organisoinnista, varustamisesta sekä huolehti ylipäänsä, että arkirutiinit hoituivat. Omien passihevosteni lisäksi vastaan näistä asioista Tapion tallilla.”
Ajolistat laatii valmentaja yleensä itse. Emmin vastuulle jää tallin arjesta vastaaminen. Asia voi kuulostaa yksinkertaiselle, mutta kaikkien hevosten on ehdittävä myös ulkoilemaan ja varusteiden on riitettävä kaikille ajettaville.
”Usein on helpompi ottaa joku ulkopuolinen päiväseltään ajamaan hevosia. Tallin rutiinit tuntevan on parempi keskittyä asioiden hoitoon taustalla. Se helpottaa kokonaisuutta hyvin paljon. Aikamoinen vilske käy välipäivinäkin päivittäin. Välillä pitää kahdeksalle hevoselle riittää varusteita ja kärryjä samanaikaisesti.”
Joulukuussa 30 vuotta täyttävän Emmi Liskin hevosenhoitajan ura oli vaakalaudalla vuosi sitten. Astma ja heinäallergia äityivät niin pahaksi, että kokeneen hevosenhoitajan piti pitää lähes puolen vuoden tauko hevosalan töistä.
”Olihan siinä varmasti omaakin vikaa. Olisi pitänyt hankkia apua astmaan ja allergiaan aikaisemmin. Viime keväänä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa aikalisä. Se oli henkisesti kova paikka. En tiennyt pystyisinkö palaamaan takaisin rakastamani työn pariin.”
Hevosilla on ollut Emmin elämässä suuri rooli jo alta kouluikäisestä lähtien. Äiti vei Emmin ensimmäistä kertaa kolmevuotiaana ratsutallille. Sen jälkeen elämän suunta oli hyvin pitkälti sinetöity. Peruskoulun jälkeen Emmi suoritti kolmoistutkinnon Koulutuskeskus Salpauksessa.
”Lukio-opintojen ja ylioppilastutkinnon lisäksi suoritin hevosenhoitajan sekä harrasteohjaajan tutkinnon. Minulla oli tarkoitus valmistumiseni jälkeen työskennellä ratsastusurheilun parissa.”
Hevoset ja ponit olivat isossa roolissa 10 vuotiaan Emmi Liskin elämässsä. Kuva: Emmi Liskin arkistoValmistumisen lähestyessä Emmin ajatuksiin oli hiipinyt ajatus alan vaihdosta hevosurheilun sisällä. Ennen hevosenhoitajakoulutuksen aloittamista raviurheilu oli Emmille hyvin tuntematon alue. Kouluaikana Amerikassa perinteikkäällä Hunterton-farmilla suoritettu harjoittelu herätti kiinnostuksen raviurheiluun.
”Valmistelimme varsoja huutokauppoja varten. Hienot ravurivarsat tekivät vaikutuksen minuun hevosihmisenä. Raviurheilu tuntui äkkiä mielenkiintoiselle suuntautumismahdollisuudelle.”
Valmistumisensa jälkeen Emmi päättikin tutustua raviurheiluun syvemmin. Haasteista pitävä parikymppinen hevosenhoitaja valitsi ensimmäiseksi ravialan työpaikaksi Kanadan Ontariossa sijaitsevan Blair Burgessin ravitallin.
”Koin Kanadaan lähtemisen oikeantyyppisenä haasteena. Eihän tuollaista mahdollisuutta myöskään halunnut jättää käyttämättä”, Liski muistelee.
Emmi viihtyi mainiosti Kanadassa. Pidemmän työluvan saannissa ilmeni kuitenkin byrokraattisia ongelmia, ja edessä oli paluu Suomeen. Kiinnostus raviurheilua kohtaan ei ollut laantunut Pohjois-Amerikassa.
”Lääkityksen avulla astma ja heinäallergia pysyy kurissa.”
”Halusin jatkaa ravihevosten parissa työskentelyä. Sain koulupaikan ravivalmentajan ammattitutkintoon Koulutuskeskus Salpauksesta ja töitä Tapio Perttuselta Suomeen palattuani.”
Perttusella Emmi viihtyi neljä vuotta ennen kuin vaihtoi toiselle Lahden seudun valmentajalle Juuso Holttiselle. Työpaikan vaihdon syynä ei ollut, etteikö Emmi olisi kokenut Perttusella työskentelyä mielekkäänä. Työpaikan vaihdon taustalla oli halu nähdä toisenkin valmentajan toimintatapoja.
”Tapio on todella hyvä työnantaja, hän on reilu ja ajattelee työntekijän parasta. Tapio antaa vastuuta ja kuuntelee hoitajia.”
Emmi palasikin Perttusen palvelukseen vuonna 2020 oltuaan Juuso Holttisella kaksi vuotta. Vaikka hevosenhoitajana työskentely oli veitsenterällä viime kesänä, pystyi Emmi palaamaan töihin marraskuussa.
”Lääkityksen avulla astma ja heinäallergia pysyy kurissa. On todella hienoa, että saan jatkaa hevosten kanssa työskentelyä.”
Tapio Perttusen valmennettavien kirjo on hyvin laaja. Tallista löytyy niin menestyviä ikäluokkahevosia kuin avointen sarjojen menijöitä. Lisäksi lähemmäs 6 000 voittoa urallaan ohjastaneella Perttusella on useita hyvin menestyviä suomenhevosia tallissaan. Emmin passihevosten joukosta löytyvät muun muassa kovaa nousua tekevä Global Beware sekä suomenhevoshuippuihin kuuluva Uljas Suomalainen.
”Uljaan Suomalaisen ensimmäiset Kuninkuusravit ovat ehdottomasti yksi urani ikimuistoisimmista asioista.”
”Hevosten monipuolisuus tuo ihan uuden ulottuvuuden hevosenhoitajan työhön. Pääsee todella vaihteleviin ravitapahtumiin. Uljaan Suomalaisen ensimmäiset Kuninkuusravit ovat ehdottomasti yksi urani ikimuistoisimmista asioista.”
Emmin mukaan hevosenhoitajan työnkuva on pelkästään hänen työaikanaan muuttunut paljon monipuolisemmaksi. Esimerkiksi Perttusella hoitajat osallistuvat nykyisin hevosten kuulumisten vaihtoon omistajien kanssa aiempaa enemmän. Nykyisin yhteydenpito on eri somekanavien kautta helppoa ja nopeaa. Emmi korostaakin hevosenomistajien saavan reaaliaikaisempaa tietoa.
Kymnenen vuoden työuran jälkeen Emmillä ei ole aikeita ryhtyä itsenäiseksi valmentajaksi. Parin oman hevosen valmentaminen kiinnostaisi Emmiä. Oma harrastehevonen Joker Photo on siirtynyt ratsun uralle eläköidyttyään kilpahommista.
”Se oli ensimmäinen passihevoseni Tapiolle mentyäni ja nelivuotiaasta asti se ollut iso osa omaa elämää. Ostin puolet siitä 2018 ja se siirtyi valmennukseeni saman vuoden marraskuussa, kun siirryin Holttiselle töihin. Avopuolisoni on innostunut kauttani raveista. On ollut puhetta, että hankkisimme pari kimppahevosta.”
- Osaston luetuimmat
