Bea-Maria Puikkonen ja I.P. Maine Kangasniemen jääraveissa. Kuva: Satu Pitkänen
Vieläkö päästään tapaninajelulle? – kysyimme neljältä uuden polven raviammattilaiselta, kuinka heiltä onnistuu rekivaljastus
Rekivaljastus on tavalliseen ravivaljastukseen verrattuna ihan eri asia länkineen, luokkeineen ja rahkeineen. Hevosiltakin vaaditaan sietokykyä, ettei se säikähdä alas tulevia aisoja tai reen natinoita ja liukumisia. Soitimme neljälle nuoren polven raviosaajalle ja kysyimme, saavatko he hevosen reen eteen.Tilaajalle
Hevosen valjastaminen reen eteen ei ole aivan yksinkertaista, varsinkin jos asiasta ei ole kokemusta. Kuva: Miia LahtinenPitkän linjan ravivalmentaja Pertti Puikkosen tytär Bea-Maria Puikkonen, 24, ei joudu vastausta miettimään. Totta kai on ajettu! Kesällä ja talvella, perinteisellä reellä ja sellaisella, jossa on pyörät alla.
”Suomenhevosella, aamukasteessa”, hän sanoo melkein kaihoten.
Hän toteaa, että kyllähän luokkivaljastus meinaa olla katoava luonnonvara, mutta häneltä se jotenkin sujuu.
”Isä on näyttänyt aikanaan pari kertaa ja sanonut, että siitä jatkat”, hän kertoo.
Rekiajelut ovat sujuneet kommelluksitta, ja mieleen on jäänyt vain kerta ihan pikkutyttönä, kun kädet jäätyivät niin, että ne sulivat vasta isän kanssa samoissa rukkasissa.
Puikkonen kertoo, että heidän tallillaan Espoossakin pääsi hyvin ajamaan reellä, mutta totta kai se Mikkelin tallilla onnistuu paremmin. Bea-Maria Puikkonen asuu nyt molemmissa, ja hänellä on oma yritys. Omilla metsäteillä ei tarvitse miettiä, tuleeko joku vastaan.
Ihan joka suomenhevosta Puikkostenkaan tallissa parane valjastaa reen eteen, mutta useimmat ovat hyviä rekihevosia.
”Ja nyt odotetaan, että jäät vahvistuvat. Tuvan ovesta on 60 metriä jäälle, ja se on valtavan hyvä alusta treenata”, Puikkonen sanoo.
Hän paljastaa olleensa viime kesänä St Michelissä katsomassa suomenhevosille tarkoitettua vetokilpailua. Sellaiseen tekisi mieli lähteä jonain päivänä mukaan kokeilemaan vetotyötä hevosella.
”En ole koskaan ennen nähnyt sellaista, ja siinä silmät avartuivat. Siinä näki ihmisen ja hevosen välisen yhteistyön, ja sen, kuinka monta käyttötarkoitusta suomenhevosella on”, Puikkonen yllättää.
Tapaninpäivänä Puikkoset ovat kuitenkin nopeusurheilun parissa.
”Jokimaalla laitetaan kolme valjaisiin ja starttiin”, Bea-Maria Puikkonen kertoo.
Tiia Vehviläinen jatkaa perheen hevosperinteitä jo kolmannen polven raviammattilaisena. Kuva: Maisa HyttinenMyös Tiia Vehviläiselle, 22, reellä ajaminen on tuttua.
”Kyllä kotona on tullut reellä ajeltua. Talvella me hyödynnetään rekiajoa lämpöisillä ja suomenhevosilla jokaisella. Kesällä ajetaan putkireellä silloin tällöin”, Tiia Vehviläinen sanoo.
Hän kertoo, että tallin kaikilla hevosilla pystyy ajamaan reellä, mutta osalla on laitettava korvat kiinni.
”Se on mukava tapa treenata kovilla pakkasilla, kun voi pistää vilttiä jalan päälle, jos on vilpoista” hän sanoo.
Joulunpyhät on tarkoitus viettää rauhallisesti ja vapaata, mutta tapanina toki ajetaan,
”Kun sukulaislapsia tulee kylään, niin saavat kyytiä rekihevosella”, Vehviläinen lupaa.
Ohjastaja Hannu Torviselle, 32, rekiajo ei ole tuttua puuhaa. Hän miettii suhteellisen pitkään, onnistuisiko valjastaminen.
”Kyllä mä veikkaisin, että saan rekeenkin valjastettua”, hän päättää.
”Mutta en ole kauhean montaa kertaa reellä ajanutkaan”, hän lisää.
Aikoinaan Jämsässä isä Heikki Torvinen ei käyttänyt rekeä, ja pojan mieleen se on hidas valjastaa, eikä ihan niin nykyaikainenkaan treenimuoto.
”Pysytään kärryillä. Mutta voisi ensi vuoden things to do -listaan laittaa, että kerran pitää ajaa reellä”, Torvinen lupaa.
Hannu Torvinen on kuulunut Suomen raviohjastajien kärkikaartiin jo vuosia. Kuva: Elina PaavolaOona Halme, 21, taas toteaa suoraan, että perinteinen valjastus länkineen ja luokkeineen jäisi häneltä tekemättä.
”Rekeä on vedetty, mutta remmivaljastuksella. Perinteinen oikea ei onnistuisi”, hän sanoo.
Remmivaljastuksella hän on ajanut vähän putkireellä, ja lisäksi poneilla poniaikoina.
”Niiden kanssa vedettiin rekeä, se oli juuri joulun ajan juttuja. Hyvä rintaremmi ja sitten reki ponin perään”, hän sanoo.
Hyvin se meni.
”Samaa matkaa tultiin aina ponin kanssa kotiin”, Halme tiivistää pääasian.
Henna Halme ja isänsä Teemu Okkolin ovat tuttuja etenkin monen menestyneen suomenhevosen takaa. Kuva: Elina PaavolaSinänsä rekitreenistä nykyisillä ravihevosilla hänellä on hyvä kuva, mutta se ei kuulu hänen ja hänen isänsä Teemu Okkolinin yritystoimintaan.
”Me keskitytään pitämään kärryt perässä, eikä meillä ole reellä ajamiseen ammattitaitoa, aikaa, eikä oikein haluakaan”, Halme sanoo.
Mutta täydentää, että kyseessä on hyvä tapa hankkia hevoselle voimaa. Heidän tallistaan on lähetetty useita hevosia rekivalmennukseen muualle.
”Se on oma lajinsa ja vaatii ammattitaitoa. Antaa niiden hoitaa, jotka ovat sitä koko ikänsä tehneet”, Halme linjaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
