

Lumi pöllyää kireässä 26 asteen pakkasessa, kun 6-vuotias suomenhevostamma Rimman Ruustinna vetää kaksiosaista tukkirekeä auraamattomalla metsätiellä Soinissa. Ohjaksia pitelee Rutuksi kutsutun tamman omistaja, Manja Raitanen.
”Rutulla on kaikki hyvän työhevosen luonteenpiirteet. Sillä on menohaluja ja kuuliaisuutta sopivassa suhteessa. Hevosen pitää metsähommissa olla periksiantamaton ja sitkeä. Kaikkein tärkeintä on ohjaajan ja hevosen keskinäinen luottamus”, Raitanen kuvaa.

Raitasella on ollut hevosia vuosikymmenien ajan. Mielessä pitkään itänyt unelma liinakosta, piirtopäisestä, sukkajalkaisesta suomenhevosesta tuli todeksi, kun hänelle tarjoutui tilaisuus teettää varsa liinakkotamma Murulla.
”Ruttu on unelmieni täyttymys, ulkomuodollisesti ja luonteeltaan. Toki silläkin on huonoja päiviä, tammamaiseen tapaan. Välillä se antaa minulle melkoista kyytiä ratsastusreissuilla, mutta lasten kanssa se on aina itse lempeys.”

Raitanen on totuttanut Ruttua ja sen kaksivuotiasta tytärtä Rimman Tillariinaa ajoon yksivuotiaista saakka.
”Rauhallisesti lähdetään harjoittelemaan. Hevosten kanssa ei saa hätiköidä eikä mennä itse paniikkiin, jos vahinko sattuu. Niissä tilanteissa näkyy se, onko hevosen luonteessa tarvittavaa varmuutta ja rohkeutta. Sellainen hevonen ei ota ikävistä kokemuksista itseensä, eikä säiky vaikeitakaan paikkoja.”
Metsäajossa tulee eteen monenlaisia tilanteita, joissa kysytään hermorakenteen lujuutta paitsi hevoselta, myös ohjaajalta.
”Tänä talvena kävi Rutun kanssa vahinko, kun haettiin puukuormaa metsästä. Ohjasin hevosen metsään tien sivuun kääntymistä varten, mutta pohja pettikin yllättäen Rutun alta. Se vajosi ryntäitä myöten kuoppaan, tyhjä reki kellahti nurin ja satimessa oltiin. Ruttu pysähtyi niille sijoilleen, käänsi katseensa puoleeni apua pyytäen ja odotti rauhallisena ja panikoimatta, että sain tilanteen ratkaistua. Näissä tilanteissa omistajan rauhallisuus on avainsana. Asiassa auttaa omalla kohdallani varmasti ammattini, ensihoitajan työ on opettanut kohtaamana yllättävät tilanteet maltilla”, Raitanen kertoo.
Tallista löytyy rekiä ja kärryjä moneen ajoon. Kaikki vanhoja, ladoista ja navetan ylisiltä pelastettuja. Aikoinaan hevosella paljon metsätöitä tehnyt isä on apuna ajovälineistön kunnostuksessa.
”Lavareestä muokattu pitkä reki sopii heinänajoon. Äkeellä karhataan kenttää ja juhlakieseillä ajetaan komeasti, kerran jopa kruunuhäissä.”
Työkäyttö on mielekästä vaihtelua ja tuo monipuolisuutta liikkumiseen niin hevoselle kuin ohjaajallekin.
”Rutun ilmeestä ja olemuksesta näkee, että se tykkää metsätyöstä. Työllä on myös aidosti merkitystä, kun ajamme talon lämmittämiseen tarvittavat puut itse metsästä kotiin”, Raitanen sanoo.

Raitanen arvostaa suomenhevosen työlinjan ylläpitämiseksi tehtyä työtä. Perinteinen työkäyttö ja hevosmiestaidot tarvitsevat säilyäkseen harrastajien innostusta asiaan.
”Suomenhevosen metsätyökäyttö on arvokasta kansanperinnettä, jota osaltani haluan olla jatkamassa ja välittämässä eteenpäin.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
