

Nuorten valmentajien vähäisyys on yksi suomalaisen raviurheilun suurista haasteista. Ypäjällä vaikuttava Petra Koivulahti (27) haluaa omalla panoksellaan nuorentaa suomalaisten ravivalmentajien keski-ikää.
Viimeiset neljä vuotta Aripekka Pakkasen tallissa Ypäjällä työskennellyt Koivulahti työskentelee vielä alkavan viikon Pakkasen hevosten kanssa. Sen jälkeen nuori raviammattilainen keskittyy omaan kahdeksan hevosen valmennustalliinsa. Suurta muutosta työskentely-ympäristöön ei yrittäjäksi ryhtyminen tuo Koivulahdelle.
”Vuokraan Ypäjän Hevosopistolta karsinoita. Eli samalle tontille tulen aamuisin kuin viimeisten neljän vuoden aikanakin”, naurahtaa Petra Koivulahti.
Ajatus oman valmennustoiminnan käynnistämisestä on pyörinyt Ypäjällä jo nuoruuteensa viettäneen Koivulahden mielessä jo kauan.
”Omien valmennettavien määrä on kasvanut sen verran suureksi, että aika ei riitä täysipäiväisen hevosenhoitajan työn ja omien valmennettavien välillä. Valinta oli kuitenkin loppujen lopuksi helppo. Haluan palvella mahdollisimman hyvin minuun panostavia hevosenomistajia.”
Koivulahti painottaa kuitenkin viihtyneensä mainiosti Aripekka Pakkasen palveluksessa. Valmentajan ja Koivulahden välinen työnjako on ollut selkeä. Viimeiset vuodet Pakkanen on ollut kahtena päivänä viikossa Ypäjällä ajamassa hevosia. Koivulahti on muuten vastannut tallin pyörittämisestä.
”Aiemmin hän kävi useampana päivänä viikossa täällä. Hänen siirrettyään osan omista valmennettavista kotitilalle Ylöjärvelle, on enemmän jäänyt vastuulleni. Onhan hyppäys täysipäiväiseksi valmentajaksi minulle tottakai isomuutos, vaikka olen saanut paljon vastuuta viimeisinä vuosina Aripekalta.”

Aloittavan valmentajan valmennettavat jakautuvat melko tasan starttihevosten ja varsojen kesken. Koivulahden tavoitteena on kasvattaa hevosmäärää maltillisesti. Hän on realisti pohtiessaan ravivalmentajan arkea ja ansaintalogiikkaa.
”Faktahan se on, ettei kahdeksalla hevosella oikein vielä taloudellisesti pärjää. Olen käynyt keskusteluja alueen muiden yrittäjien kanssa erilaisista työkuvioista. Pienikin lisätulo auttaa taloudellisesti yrittäjäuran alkuaikana.”
Ypäjän Hevosopiston valmennuspaikat saavat nuorelta valmentajalta kehut. Oman 1 000 metrin radan lisäksi alueelta löytyy kolmen kilometrin mäkinen metsälenkki.
”Lisäksihän täällä on erilaisia metsäteitä lähes rajattomasti. Ei tarvitse ajella samoja lenkkejä perättäisinä päivinä. Kesällä lähellä oleva joki tarjoaa mainion mahdollisuuden uittamiseen. Lisäksi meillä on käytössämme kävelykone, sekä erillistä korvausta vastaan Hevosfysion palvelut, kuten vesimatto.”

Ypäjän Hevosopisto on ollut viime vuosina otsikoissa muun muassa taloudellisten haasteiden sekä henkilöstöön liittyvien kysymysten takia. Koivulahden mukaan ilmapiiri Hevosopistolla on kuitenkin tällä hetkellä hyvä. Hän nostaa esiin Ypäjälle hakeneiden opiskelijoiden määrän myönteisen kehityksen.
”Ainakin ravipuolelle hakijoiden määrä on kasvanut viime vuodesta. Tottakai ratsupuoli on edelleen suuremmassa roolissa. Erilaisia ratsupuolen tapahtumia järjestetään paljon erityisesti kesäisin. Hyvin kuitenkin ravi- ja ratsastusurheilu mahtuvat samalle tontille.”
Ratsastusurheilu olikin keskeisessä roolissa Koivulahden elämässä lukion loppumiseen saakka. Hän kilpaili kouluratsastuksessa SM-tasolla juniori-ikäisenä.
”Vuokrasimme silloin kotimme läheltä tallin. Sen pyörittämiseen meni suurin osa vapaa-ajasta peruskoulun ja lukion aikana. Hyödynnän ravihevosten valmennuksessa paljon ratsupuolelta oppimiani asioita. Valmennan jonkin verran hevosia selästä käsin. Lisäksi hevosten jumppaaminen liinassa juoksuttaen kuuluu usein valmennettavien viikko-ohjelmaan.”

Ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen Koivulahti muutti Turkuun opiskeluiden perässä. Hän aloitti matematiikan opiskelun Turun yliopistossa. Samalla raviurheilu alkoi saada yhä suurempaa roolia nuoren opiskelijan elämässä. Siemen raviurheiluun siirtymiseen oli kylvetty jo kuitenkin aikaisemmin.
”Lassi Lehmusto oli valmentajani. Hoidin samalla hänen hevosiaan. Hänellähän on myös ravureita. Sain ajaa niillä, ja melko pian raviurheilu vetäisi minut mukaani oikein kunnolla.”
Koivulahti ehti opiskella Turussa ainoastaan vuoden verran. Raviurheilu oli vienyt hänet kunnolla mukaansa.
”Kävin koulun ohella Jyrki Filatoffin tallilla auttelemassa. Vuoden yliopisto-opintojen jälkeen halusin siirtyä kokopäiväisesti hevosten pariin. Menin Ville Mäkelälle vuodeksi töihin.”
Mäkelässä vietetyn vuoden jälkeen Koivulahti tunsi ajan olevan kypsä ulkomaille siirtymiseen. Seuraavat pari vuotta kuluivatkin suurimmaksi osaksi Pohjois-Amerikassa valmentavan ruotsalaisen Jenny Melanderin tallilla.
”Kävin aluksi siellä kolme kuukauden pätkän. Palasin sitten Suomeen hoitamaan pidemmän työluvan kuntoon. Samalla sain houkuteltua ystäväni Senni Vilanderin mukaani jenkkeihin. Palatessani takaisin Suomeen, jäi Senni jenkkeihin. Itseasiassa hän on edelleen siellä, mutta toisella valmentajalla.”
Aika Pohjois-Amerikassa oli Koivulahden mukaan todella mielekästä. Hän korostaa Jenny Melanderin menestyvän mainiosti hieman rajallisemmalla kalustolla.
”Parin vuoden jälkeen alkoi Suomeen paluu houkutella. Ulkomailla vietetty aika kasvatti ihmisenä ja sai hyvin vaikutuksia toisesta ravikulttuurista.”
Yleismaailmallinen taloustilanne ei ole tunnetusti jättänyt raviurheilua osattomaksi. Alan haasteelliset näkymät eivät kuitenkaan horjuta tulevan ammattivalmentajan uskoa yritystoiminnan menestykseen.
”Ypäjän Hevosopiston keskeinen sijainti useaan ravirataan on ilman muuta myönteinen asia. Oman valmennustallin pito on ollut haaveissani jo todella kauan. Mielestäni nyt on oikea aika kokeilla omien siipien kantokykyä.”