

Alaselän ja lannerangan alueen selkäkipu on haastava, arkisia toimintoja rajoittava vaiva ja yksi yleisin syy sairauspoissaoloihin. Yli 30-vuotiaista suomalaisista kahdeksan kymmenestä on joskus kokenut selkäkipua.
Karelia-ammattikorkeakoulun tänä vuonna valmistuneessa opinnäytetyössä selvitettiin tieteellisiä tutkimuksia ratsastuksen vaikutuksesta selkäkipuun. Jasmina Kortelaisen ja Noora Harmasen työssä käytiin läpi kansainvälisiä tutkimuksia, joita oli toteutettu selkäkivusta kärsiville, ratsastusterapiaa saaneille joko oikealla hevosella tai hevossimulaattorilla.
Tutkimuksissa ratsastuksen todettiin vähentävän alaselkäkipua merkittävästi, kehittävän vartalon voimaa sekä vaikuttavan positiivisesti kipuun liittyvään pelkoon. Opinnäytetyön tekijät toteavat, että ratsastusterapian vaikutusten tutkiminen lisääntyy jatkuvasti ja sen myötä ratsastuksen hyödyntäminen on lisääntymässä tuki- ja liikuntaelinvaivojen kuntoutuksessa.
Perinteisestä ratsastuksesta poiketen ratsastusterapia on kuntoutusmuoto, jossa hevosta käytetään koulutetun terapeutin työparina.
”Ratsastusterapian tarkoituksena ei ole kehittää ratsastustaitoja, vaan hyödyntää hevosen liikkeen aikaansaamia vaikutuksia asiakkaan selän ja lantion alueelle. Selkäkivun hoito ratsastuksen avulla perustuu hevosen liikkeeseen, joka siirtyy hevosen selän kautta ratsastajaan liikuttaen ratsastajan lantiota ja vartaloa”, opinnäytetyön tekijät kirjoittavat.
Ratsastusterapian on myös todettu vähentävän psyykkisiä kuormitustekijöitä ja parantavan elämänlaatua.
Myös itsenäinen ratsastus edistää ratsastajan tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvointia. Ratsastuksessa tärkeässä roolissa on ratsastajan keskikeho, jonka painopisteen säätelyn avulla ratsastaja pystyy ohjaamaan hevosta. Ratsastaja tarvitsee hyvää asennon ja keskivartalon hallintaa sekä lihastasapainoa.
”Ratsastaessa kuormituksen tulisi kohdistua symmetrisesti istuinluille kehon ollessa pystysuorassa, jolloin rasitus lonkkanivelille sekä lannerangan viidennen nikaman ja ristiluun välissä olisi optimaalisin. Näissä nivelissä tapahtuu ratsastuksen aikana eniten liikettä ja niihin kohdistuu eniten kuormitusta, jonka vuoksi ratsastajan virheasennot altistavat ylikuormitukselle”, opinnäytetyössä todetaan.
Hevosen tuottama liike on avainasemassa alaselkäkivun lievittymisessä. Liikkeen hyödyt selälle perustuvat paineen muutoksiin, välilevyn kuormituksen vaihteluihin ja jatkuviin lyhytkestoisiin asennon muutoksiin selän lihasten myötäillessä hevosen liikettä.
Ratsastusterapiassa ei käytetä rungollista satulaa, jolloin ratsastushuovan läpi tuleva hevosen liike on vaikuttavampi ja eläimen lämpö tehostaa hyötyjä. Ratsastusterapian on myös todettu vähentävän psyykkisiä kuormitustekijöitä ja parantavan elämänlaatua.

Kortelainen ja Harmanen huomauttavat, että vaikka ratsastus terapiamuotona on tutkitusti tehokas, on sen käyttö turvallisuussyistä rajoittunutta ja usein terapiassa käytetään hevossimulaattoria. Näin oli myös suurimmassa osassa opinnäytetyöhön päätyneistä kuudesta tutkimuksesta, joista viisi oli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ja yksi systemaattinen katsaus.
Tutkimuksiin osallistuneiden henkilöiden määrä vaihteli 41–318 välillä ja kaikki tutkimuksiin osallistuvat kärsivät alaselkäkivuista. Tutkimukset oli toteutettu Espanjassa, Etelä-Koreassa ja Iranissa.
Opinnäytetyön tekijät toteavat, että ratsastus voisi olla hyödyllinen harjoittelumuoto alaselkäkivun terapiassa, mutta näyttöön perustuvien suositusten tekemiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia, sillä tutkimustietoa on vähän saatavilla.
”Suurin osa tutkimuksista on toteutettu hevossimulaattoreilla, joten jatkotutkimuksia voitaisiin toteuttaa oikeilla hevosilla. Tällöin tutkimuksissa voitaisiin huomioida hevosen kehon lämmön vaikutukset sekä ympäristön, eläimen läsnäolon ja oheistoiminnan vaikutukset psykososiaalisiin tekijöihin ja sen kautta koettuun alaselkäkipuun”, Kortelainen ja Harmanen suosittelevat.