Kouluratsastus on viime vuodet ollut myrskyn silmässä, kun esiin on nostettu lajissa ilmi tulleita hevosten hyvinvointiongelmia. Kyra Kyrklund on toiminut vahvasti sekä puolustaen että kehittäen lajia.
”Mitä paremmin ratsastat, sitä parempi olo hevosella on. Mutta jossain vaiheessa valitettavasti laji meni liikaa ratsastusurheiluksi, jolloin ei kysytty, mitä se urheiluväline haluaa”, hän miettii.
Hyvinvoinnin parantamiseksi koulukilpailuissa on muun muassa kehitetty arvostelua. Lisäksi ratsastettaviin ohjelmiin on lisätty liikkeitä, joissa testataan ratsastajan ohjastuntuman pehmeyttä ja myös hevosen mielentilaa. Niissä ratsastaja päästää ohjia pitkiksi, niin että liikkeestä riippuen hevonen joko venyttää kaulaansa eteen pitkäksi tai sitten pitää lyhyen ja ryhdikkään muodon ilman ohjastuntumaa.
Liikkeiden oikea suorittaminen vaatii oikeaoppista koulutusta ja treenaamista, ja ne kertovat kuolaintuntuman pehmeydestä, hevosen mielentilasta radalla sekä paljastavat liikkeiden säännöllisyyden.
Kyrklund kertoo olleensa paikalla, kun 14 olympiamitalia ratsastanut saksalainen Isabell Werth oli kutsuttu kokeilemaan venytysliikettä osana kouluohjelmaa. Kyrklund paljastaa, että Werth oli epäileväinen.
”Mutta hänen iso, musta hevosensa meni tämän liikkeen jälkeen vain hienompaa piaffia ja passagea”, Kyrklund kertoo.
Hän itse ottaa liikkeen mielellään osaksi grand prix -ohjelmaa.
”Minun mielestäni se on kaunis liike, eikä lainkaan pitkäveteistä.”
”Mä en myy itseäni jonkun hemmetin mitalin takia”
Entä kokeeko Kyrklund, että hän olisi pärjännyt kilparadoilla paremmin kilpauransa loppupuolella, jos silloin olisi arvostettu enemmän kevyttä ja taitavaa ratsastusta, vähemmän näyttävyyttä?
”En, mun olisi pitänyt vaihtaa kansalaisuutta”, Kyrklund sanoo viitaten arvostelulajin negatiivisiin puoliin. Suomen kaltaisesta pienestä ratsastusmaasta tulleen ratsastajan oli vaikeampi saada pisteitä kuin suuremman maan edustajien.
Kyrklund kertoo, että kosiskelijoita kyllä oli, mutta hänelle suomalaisuus on aina ollut tärkeä arvo.
”Mä en myy itseäni jonkun hemmetin mitalin takia”, hän sanoo.
Myös rahan merkityksestä kilparatsastuksessa puhutaan paljon, Kyrklundin mielestä liikaakin. Hän luettelee kolme maailman ehdotonta huippua, jotka eivät ole nousseet menestykseen paksun lompakon avulla.
”Mä luulen, että mä en itse tekisi tätä enää, jos tämä laji olisi rahasta kiinni”, Kyrklund sanoo.