
Kuumahan siellä oli, mutta ratsukoita ei päästetty viileään maneesiin.
”Jossain vaiheessa täytyy treenata samanlaisissa olosuhteissa, missä kisat ovat”, Kyra Kyrklund toteaa ja muistelee ensimmäistä kansainvälistä Grand Prix -sijoitustaan Hampurissa.
”Siellä oli satanut ihan hirveästi. Muut hevoset hyppäsivät lätäkköjen yli, mutta Piccolo oli tottunut ja tallusteli onnistuneesti niistä läpi”, hän hymyilee muistolle.
Kyrklundin ja hänen miehensä Richard Whiten vetämä ryhmä Team Palapeli luotiin syyspuolella 2024 Antti Lehtilän aloitteesta. Kiinnostus ryhmää kohtaan on ollut erittäin suurta, mutta toiminta on päässyt lähtemään käyntiin hieman takellellen ja valmennuksia on ehtinyt olla vasta muutamia. Kilparatsastuksen hyvinvointityö melkein nielaisi Kyrklundin välillä, ja Whiten isä ja äiti ovat menehtyneet noin vuoden sisällä, mikä on ottanut aikaa myös käytännön tasolla.
Kyrklund kertoo, että ryhmä on ymmärtänyt tilanteen ja valmentajien kiireet hyvin. Kun valmennus viimein järjestyi, olivat motivaatiot korkealla.
”Oli hyvä valmennus. En halua mainita ketään nimeltä, mutta oli joitain oikein kiinnostavia hevosia myös kansainvälisesti katsottuna. Kaikki olivat positiivisia ja kaikki toivottavasti oppivat asioita”, Kyrklund sanoo.
Tulevassa Suomen EM-joukkueessa ei vielä ole Palapelin jäseniä, mutta jatkossa niitä on tulossa.
”Jokunen ihan varmasti”, valmentaja luottaa.
Hän kuitenkin muistuttaa, että Suomi on pieni maa, eikä huippuhevosia tule koskaan olemaan paljoa. Huippujen lisäksi tarvitaan myös tavallisempia kilpahevosia, jotka ovat terveitä ja menevät ja tekevät.
Esimerkiksi Suomen vasta valitussa EM-joukkueessa nähtävän Matilda Schmechelin PRE-hevosen hän toivottaa rotunsa puolesta tervetulleeksi, itse hän ei ole sitä nähnyt.
”Niillä on tavallisesti heikkouksia, mutta niin on kaikilla hevosilla. Niin kuin olen aina sanonut, se ei ole rodusta tai väristä kiinni, vaan riippuu siitä, mitä tekee.”
”Kun tulee tilanteita, liittojen tulee reagoida niin, että asia muuttuu.”
Hevosten hyvinvointikeskustelussa on ollut viime kuukausina rauhallisempaa. Kyrklund kertoo olevansa tyytyväinen esimerkiksi siihen, miten Tanskassa on lähetty korjaamaan kouluratsastuksen tilannetta. Siellä kansallisiin kouluohjelmiin on lisätty alanumeroita, joissa korostetaan yleisvaikutelmaa, harmoniaa ja helppoutta.
”En tiedä, voiko niin tehdä kansainvälisissä säännöissä, mutta on hyvä, jos kansallisesti koulutetaan ratsastajia katsomaan näitä asioita. Kun tulee tilanteita, liittojen tulee reagoida niin, että asia muuttuu”, hän painottaa.