Ennen Hippokseen siirtymistään Tomi Himanka työskenteli pitkään Jokimaan raviradalla. Tässä Himanka Lahden Kuninkuusravien ennakkotunnelmissa Lahden Hevosystäväinseuran puheenjohtaja Pekka Kairtamon kanssa. Kuva: MT arkisto
Hippoksen jättänyt raviurheilujohtaja Tomi Himanka toivoo päättäjien erottavan isot asiat pienistä asioista – yksi haaste nousee muiden yläpuolelle
Tomi Himanka oli eilen viimeistä päiväänsä Suomen Hippoksen raviurheilujohtaja. MT Hevosten haastattelussa Himanka kertoo vuosistaan raviurheilun näköalapaikoilla, alan haasteista ja tietysti myös mahdollisuuksista.Tilaajalle
Tomi Himangan pitkä ura raviurheilun näköalapaikoilla on nyt ohi. Kuva: Carolina HusuPerjantai oli merkittävä päivä Tomi Himangalle. Päivän päätteeksi hollolalainen jätti raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen toimiston pöydälle avaimensa ja muut työnantajalle kuuluvat tarvikkeet, ja painoi ulko-oven takanaan kiinni viimeistä kertaa lajiliiton raviurheilujohtajan ominaisuudessa.
Joulukuun alussa Himanka aloittaa uudessa työssään, jota hän ei vielä paljasta. Aika raviurheilun kovassa ytimessä kuitenkin on ohi.
”Olo on vähän haikea ja oikeastaan vähän kummallinenkin. Työpaikan vaihtuminen on ihmisen elämässä aina iso asia, ja olen kuitenkin saanut elantoni raviurheilusta viimeiset viisitoista vuotta”, Tomi Himanka laskee.
Nyt 49-vuotias Himanka työskenteli ensin pari vuotta hevospeliyhtiö Fintoton palveluksessa, sitten toistakymmentä vuotta Jokimaan raviradalla Lahdessa ja viimeiset vajaat kolme vuotta Hippoksessa, ensin markkinointi- ja kehityspäällikkönä ja viime ajat raviurheilusta vastaavana johtajana.
”Kun tulin lajin pariin töihin, seistiin jossakin R-kioskin aulassa jakamassa peliseteleitä ja houkuteltiin ihmisiä katsomaan raveja ja pelaamaan. Tänä päivänä sellaisesta touhusta varmaan joutuisi linnaan.” Tomi Himanka
Poikkeusolot ovat leimanneet Himangan vuosia Hippoksessa. Hän tuli keskusjärjestöön koronapandemian ollessa käynnissä, ja tiukimman korona-ajan jälkeen Ukrainan sota ja energiakriisi ovat varmistaneet, että ulkopuoliset olosuhteet ovat olleet jatkuvasti poikkeuksellisen haastavia.
”Varsinaista normaaliaikaa ei Hippoksessa ollessani ollut oikeastaan ollenkaan, mutta ihan hyvin mielestäni selvittiin. Siellä on hyvä porukka töissä ja hyvä ilmapiiri, eikä homma varmaan ihan pyllylleen mennyt”, Himanka kuvailee.
Tomi Himanka muistuttaa monenlaisen muutoksen olleen raviurheilulle arkipäivää lähes koko ajan.
”Siirryttiin nettipeliin, sitten alkoi pelaaminen Ruotsiin, tuli peliyhtiöiden fuusiot ja sen myötä uudenlainen rahoitusmalli ja viime vuosina taas aivan erilaiset haasteet”, hän luettelee.
”Maailma on muuttunut näiden vuosien aikana hurjasti. Kun tulin lajin pariin töihin, seistiin jossakin R-kioskin aulassa jakamassa peliseteleitä ja houkuteltiin ihmisiä katsomaan raveja ja pelaamaan. Tänä päivänä sellaisesta touhusta varmaan joutuisi linnaan.”
Suomen Hippokseen Tomi Himanka siirtyi pian Lahden vuoden 2019 Kuninkuusravien jälkeen.
”Kuninkuusravien jälkeen oli oman kehittymisenkin kannalta luontevaa katsoa jotakin muuta, kun olin pyörittänyt Jokimaan arkea jo aika pitkään”, hän kertaa.
”Tietysti Kuninkuusravien järjestäminen oli hieno kokemus, joka ei unohdu koskaan. Kisat menivät aika mukavasti, ja olen ylpeä, että olen pystynyt sen ponnistuksen jälkeenkin pystynyt elämään henkisesti ja fyysisesti terveenä. Kuninkuusravien järjestäminen on raju rypistys ja aina jonkinlainen ihmiskoe järjestäjille.”
Hippoksessa Himanka kertoo viihtyneensä hyvin.
”Se on höpöhöpö-puhetta, että Hippoksessa ilmapiiri olisi jotenkin riitelevä. Jos sellainen käsitys syntyy, niin ehkä se liittyy siihen, kun paljon joudutaan kuitenkin työskentelemään ongelmien parissa”, Himanka kuvailee.
”Eiväthän Hippokseen soita ne, joiden ilmoittautumiset ovat menneet ongelmitta, ovat saanut hyvän lähtöradan ja voittaneet kisan. Jos Suomessa ajetaan vuodessa 50 000 ravikilpailusuoritetta, totta kai vuoden aikana on monenlaista hässäkkääkin, joita Hippoksessa sitten joudutaan selvittämään.”
”On koko lajin asia nimenomaan tekojen kautta viestiä, että hevosista pidetään hyvää huolta ja ne nauttivat juoksemisesta.” Tomi Himanka
Ravialalla on edessään monia suuria haasteita. Niistä kaikkein suurin on Himangan mukaan ilmeinen.
”Ihan kriittisenä asiana näen alan vastuullisuuden ja eettisen puolen, eli että lajia ylipäätään saa jatkossa harjoittaa”, hän aloittaa.
”Tuntuu, että enemmän ja enemmän puhutaan siitä, saako hevosilla ylipäätään ajaa kilpaa. Kun rahoitus tulee valtion kautta, ulkopuolelta tuleva kyseenalaistaminen on ehkä entistä voimakkaampaa, eikä sitä pysty ratkaisemaan yksittäinen ravirata, yksi Hippos tai yksi valmentaja. On koko lajin asia nimenomaan tekojen kautta viestiä, että hevosista pidetään hyvää huolta ja ne nauttivat juoksemisesta.”
Toinen, ja nimenomaan vasta toinen, haaste on Himangan mukaan alan rahoituskokonaisuus.
”Nähdäkseni 99-prosenttisella varmuudella monopolimarkkinaa ruvetaan purkamaan ja mennään kohti lisenssimarkkinaa. Siinä on uhkia ja mahdollisuuksia, ja ehkä Hippoksesta pois jäämisessä eniten harmittaa, ettei pääse olemaan siinä projektissa mukana. Se on kiinnostava juttu, jossa näen raviurheilulle enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.”
Ravialaa kohtaavat kysymykset ovat koko lajin ja alan kannalta jättimäisiä. Luvassa on vaikeita aikoja ja vaikeita muutoksia. Tomi Himanka ei kuitenkaan myönnä jättävänsä Hipposta kuin rotta uppoavaa laivaa.
”En missään tapauksessa juokse karkuun”, Himanka painottaa. ”Alalla on uhkia, mutta myös mahdollisuuksia. Työtarjous, johon päätin tarttua, tuli itselleni tosi yllättäen.”
”Kilpailupäivien määrä tai lauantairavien alkamisaika eivät isossa kuvassa ratkaise lajin nousua tai laskua.” Tomi Himanka
Ravipäättäjien pöydissä on viime aikoina väännetty kilpailupäivien määrästä. Tomi Himanka toivoo, että ravikeskustelussa osattaisiin puhua oikeista asioista.
”Liikaa puhutaan siitä, onko meillä vaikka 480 vai 460 kilpailupäivää, kun pitäisi puhua paljon isommista asioista. Kilpailupäivien määrä tai lauantairavien alkamisaika eivät isossa kuvassa ratkaise lajin nousua tai laskua, eikä niistä puhumiseen pitäisi käyttää liikaa aikaa”, hän muotoilee.
”Esimerkiksi Hippoksen hallitusehdokkaiden kanssa keskustelu pitäisi viedä ravipäivien määrästä strategisemmalle tasolle. Heiltä pitäisi kysyä esimerkiksi siitä, mitä tehdään sen eteen, että kaikki kansanedustajat tietäisivät raviurheilun ja hevostalouden tärkeydestä. Ravipäivistä keskusteleminen on liian pientä hallitustason toimijoille, kun pitäisi vetää strategisia linjoja vaikka investointien ohjaamisesta alan sisällä.”
Ravikeskusteluun Himanka kaipaa myös aiempaa enemmän konkretiaa.
”Pitkään on puhuttu, että pitää tehdä rakennemuutos, mutta kovin vähän kukaan on sanonut, mitä se käytännössä tarkoittaisi”, hän heittää.
”Konkreettisin avaus on ollut ministeriön työryhmän raportti. Siinä puhutaan kuudesta ympärivuotisesta radasta ja se on hyvin konkreettinen esitys. Onko se oikein, en ota kantaa, mutta ainakin siinä on konkretiaa puheiden ympärillä.”
Himangan mukaan välillä tuntuu siltä, että Hippoksen pitäisi ratkaista kaikki maailman ongelmat.
”Pitäisi täyttää katsomot ja tehdä lajista kiinnostava, ravit pitäisi saada näkymään vuorokauden ympäri televisiossa ja pitäisi taikoa lisää rahaa sekä palkintoihin että raviradoille. Odotukset ovat tosi kovat.”
”Paljon puhutaan, että lajin pitäisi tehdä enemmän markkinointia. Varmasti pitäisi, mutta sen huutelun perään pitäisi myös pystyä kertomaan, millä sitä rahoitetaan. Otetaanko rahat palkintorahoista vai raviratojen rahoista vai millä rahalla se tehdään? Kaikki tunnistavat, että markkinointiin tarvitaan panoksia, mutta keskustelu pitäisi viedä konkreettiselle tasolle.”
”Aikaisemmin raviradat vähän pullistelivat sillä, kenellä on parhaat valmentajat tai parhaat pelipisteet, mutta nyt homma on mennyt siihen, että melkein kilpaillaan siitä, kenellä menee kaikkein huonoiten.”
Raviratojen hankalasta tilanteesta puhutaan paljon.
”Jos raviratojen tilanteen helpottamiseen olisi helppoja ratkaisuja, ne olisi jo tehty”, Tomi Himanka aloittaa.
”On koko alan kannalta harmi, kun radat ovat niin ahtaalla. Oma näkökulmani on koko ajan ollut sama, eli raviratojen yhteyteen on pakko saada muutakin liiketoimintaa. Tukimallissa tuki ei koskaan ole sata prosenttia, vaan aina on omia aukkoja tukittavana. Tukiraha ei myöskään ole sellaista, mitä voisi juurikaan käyttää kehittämiseen tai pankkilainojen maksamiseen, vaan uutta liiketoimintaa olisi pakko saada aikaiseksi. Ravitoiminnan kylkeen on saatava muita tulovirtoja.”
Muun liiketoiminnan luomisessa raviyhteisöt eivät ole vielä päässeet hurjaan vauhtiin.
”Olisiko siihen osasyynä, että ratojen taustalla on yleishyödylliset yhdistykset? Liiketoimintaan liittyy aina myös riskejä, ja ehkä niitä ei ole näillä taustoilla haluttu tai uskallettu ottaa.”
Raviratojen tilanne ja siitä käytävä keskustelu on tullut Tomi Himangalle tutuksi sekä raviradan johtajana että viime vuosina pöydän toisella puolella. Hän näkee korjattavaa myös ratojen tilanteesta käytävän keskustelun asenteeseen.
”Ehkä kaipaan vähän sellaista ylpeyttä omaan tekemiseen”, Himanka korostaa.
”Aikaisemmin raviradat vähän pullistelivat sillä, kenellä on parhaat valmentajat tai parhaat pelipisteet, mutta nyt homma on mennyt siihen, että melkein kilpaillaan siitä, kenellä menee kaikkein huonoiten. Pitäisi olla ylpeä onnistumisista ja omista vahvuuksista.”
Digitalisaatio on ollut raviurheilulle monessa mielessä hyvä asia, mutta myös sen haasteet ovat ilmeisiä.
”Jokainen näkee sen, mitä ongelmia siitä on seurannut, kun melkein kaikki seuraaminen on siirtynyt nettiin. Jossakin vaiheessa digitalisaatio pitäisi taas kääntää meidän eduksemme”, Himanka kuvailee.
”Kauhean kaukana ei ole vaikka se, että ravilähtö on digitalisoitu jo niin, että ravikatsomossa voisi jotkut lasit päässä istua hevosen kärryillä ja elää lähtö sitä kautta eri tavalla. Tuolla puolella on varmasti suuria mahdollisuuksia tulevaisuudessa.”
Samaan hengenvetoon Himanka myöntää, että etenkin uusien asiakkaiden hankkimisen kannalta ravit todellakin ovat parhaimmillaan paikan päällä.
”Tapahtumien kanssa ei saa missään nimessä luovuttaa, harva tulee lajin pariin pelkästään digitaalisen kanavan kautta.”
”Lajin vahvuus on edelleen se, että mukana on pirun sitkeitä, osaavia ja intohimoisia ihmisiä.”
Usein puhutaan haasteista, mutta entä mahdollisuudet? Niitäkin Tomi Himanka tietysti löytää.
”Lajin vahvuus on edelleen se, että mukana on pirun sitkeitä, osaavia ja intohimoisia ihmisiä. Vaikka meillä on vaikeita aikoja, tästä mennään eteenpäin näiden ihmisten avulla.”
Himanka näkee omistajapuolella runsaasti potentiaalia.
”Emme ole saaneet omistajuutta myytyä kunnolla, mutta eihän mistään saa sellaisia positiivisia kiksejä ja myös kauheita pettymyksiä kuin hevosenomistamisesta. Aika moni on tunneihminen, ja hevosia omistamalla saa värinää käyrään molempiin suuntiin”, hän maalailee.
”Yksi konsti olisi saada heitettyä ihmisiä sisään jonkinlaisella lyhyellä hevosenomistamisella. Jos ihmiset voisivat ostaa hevosen vaikka päivän, viikon tai kuukauden, se voisi olla portti syvempään omistajuuteen. Joku sellainen malli pitäisi saada kehitettyä.”
Ravityöuran hienoimpia muistoja kysyttäessä Himanka nostaa Lahden Kuninkuusravien järjestämisen lisäksi hieman yllättävän asian.
”Jokimaalta jäi mieleen Team Jokimaan yhteisöllisyys. Sitä oli jo ennen minun aikaani Jokimaalla, mutta yhteisöllisyyttä saatiin mielestäni rakennettua, ja sellaisen eteen kannattaa ja pitää tehdä entistäkin enemmän töihin.”
Tomi Himangan ravirakkaus on syttynyt nuoruudessa Kalajoen kesäraveissa. ”Jos ennen kiinnosti kahden markan kaksari ja kovaa menevät lämminveriset, iän myötä etenkin suomenhevoset ovat tulleet lähelle sydäntä. Tuntuu myös, että pitäisikö itse kasvattaa joku hevonen, ehkä se on vanhenemisen merkki”, Himanka kertoo. Kuva: Ville ToivonenVaikka Tomi Himangan työpäivät eivät ole jatkossa täynnä raviurheilua, lajin parista hän ei kertomansa mukaan ole katoamassa.
”Ehkä eniten odotan, että raveihin pääsee taas ihan turistina, eikä tarvitse koko ajan pelätä tuleeko jotakin hässäkkää. Jatkossa voi toivottavasti taas keskittyä vain lajin positiivisiin asioihin”, hän iloitsee.
”Olen lajille kiitollinen, että olen saanut tästä elantoni. Rakkaus lajia kohtaan on aikanaan syttynyt Kalajoen kesäraveissa kahden markan kaksarilappujen ja ravimakkaran myötä, enkä olisi koskaan voinut kuvitella, että saan lajilta näin paljon.”
Kimpparavuri Eräsmies on tarjonnut Tomi Himangalle hienoja elämyksiä. Kuvassa Himanka, Eräsmies ja sen ohjastaja-valmentaja Tommi Ala-Nikkola voittotunnelmissa Seinäjoen Kuninkuusraveissa 2020. Kuva: Terhi Piispa-Helisten- Osaston luetuimmat
