

Hevosen moninaisia ongelmia hoitavia kiertäviä klinikoita on Suomessa muutamia. Yksi praktikkoeläinlääkäreistä toimii Pirkanmaan alueella.
Tartossa opiskellut eläinlääkäri Anniina Koskinen teki vuosia työtään kuntapraktikkona ja hoiti niin pien- kuin suureläimiäkin. Kaksi vuotta sitten hän liittyi eläinlääkäri Laura Niemelän BecVet Oy:n tiimiin. Yrityksellä on eläinlääkäripalveluita Pirkanmaan lisäksi Uudellamaalla ja Virossa Harjumaalla.
Yritys on keskittynyt hevosten hoitamiseen. Koskinen on BecVetin ainut Pirkanmaalla toimiva eläinlääkäri, joka kurvailee valkoisella pakettiautollaan tarvittaessa myös yrityksen muilla toimialueilla.
”Meillä on lähinnä kiireetöntä hevospraktiikkaa, ei juurikaan akuuttitapausten hoitamista. Pääasiassa tutkin ontumia ja huonosti suorittavia ratsuja. Lisäksi teen perushammashuoltoja ja terveystarkastuksia”, Koskinen kertoo.
”Kun laidunkausi loppuu ja ruokinta vaihtuu, on vatsa- ja suolisto-ongelmia runsaammin.”
Syyskaudella kiertävän klinikan eläinlääkäri saa usein kaivaa röntgenlaitteet esiin autostaan tallille tullessaan.
”Kun laidunkausi loppuu ja ruokinta vaihtuu, on vatsa- ja suolisto-ongelmia runsaammin. Ähkyt ja hiekansyönnin ongelmat luonnollisesti näkyvät ensin päivystävillä eläinlääkäreillä”, sanoo Koskinen.
Jos maa-aineksen mutustelu on muodostunut kierteeksi hevoselle, osaavat monet omistajat Koskisen mukaan jo ennakoida asiaa. Hevoselle saatetaan antaa hiekanpoistokuureja esimerkiksi psylliumvalmisteilla.
”Suositukseni on, että hiekkakertymäepäilyissä selvitettäisiin röntgenkuvauksella, onko mahdollisessa oireilussa kyse hiekkakertymästä.”
Koskinen huomauttaa, että vaikka hevosen näkisi syövän maata, ei siitä välttämättä tule sille ongelmaa.
”Osa hevosista syö maata, mutta se poistuu suolistosta itsestään. Osalle hiekansyönti ei ole ongelma.”

Yhdistäviä tekijöitä paksusuolen hiekkakertymistä oireileville löytyy rodusta.
”Perusahneet alkuperäisrodut kuten islanninhevonen ja suomenhevonen ovat hiekkaongelmassa yliedustettuina. Puoliveriratsuilla ongelmaa on jonkin verran, mutta lämminverisillä kertymät ovat harvinaisempia.”
Koskinen huomauttaa, että Suomi on jostain syystä ainut maa, jossa maansyönnistä aiheutuu hevosille hoitoa vaativia ongelmia.
”Muualla maailmassa hevoset eivät joko syö tai maa-aines ei jää niiden suolistoon. Siihen ei ole tutkimuksissa saatu selvää löydöstä. Hiekansyöjien joukossa on kuitenkin aika paljon uusia, hiljattain maahantuotuja hevosia.”
”Hoidan mielelläni sekä harraste- että kilpahevosia.”
Suomen syksyssä Koskista työllistävät pikkuhiljaa kilpailukauttaan lopettavien hevosten vuositarkastukset ja -huollot. Koskisen tyypilliselle syysasiakkaalle tehdään kilpakauden jälkeen ortopedinen tarkastus ja määrätään tarpeen mukaan esimerkiksi kiropraktista tai hierontahoitoa.
Harrastehevosia ei hänen mukaansa yhtä säännöllisesti tutkita ennaltaehkäisevästi, ellei niillä ole jotain perusongelmaa.
Pitäisikö?
”Ehkä. Olisihan se kiva, että asiat saadaan kiinni mahdollisimman ajoissa, ettei tilanne ole se, että hevonen on ehkä ontunut jo kolme kuukautta ja mahdollinen vamma on päässyt tosi pahaksi”, Koskinen sanoo.
Hän toteaa huomanneensa, että yhä enenevässä määrin hevosenomistajat kiinnittävät huomiota hevosensa hyvinvointiin. Yleinen vaikea taloustilanne ei alueella käytännössä ainoan päätoimisesti kiertävän eläinlääkärin klinikkapalvelujen kysynnässä ole näkynyt. Ainakaan vielä.
”Minua kiinnostaa tehdä perushevospraktiikkaa ortopediasuuntaisesti. Hoidan mielelläni sekä harraste- että kilpahevosia”, Koskinen toteaa.