
Nykyinen jalostusohjesääntö astui voimaan vuonna 2016, ja 10 vuoden aikana sen vaatimukset on täyttänyt vain neljä 4-vuotiasta oria, viime vuonna yksi ja tänä vuonna kolme.
Suomenhevosilta oripäivillä vaadittavat korkeudet ovat isoja. Suomenhevosten mestaruuksissa hypätään nykyään kaksi luokkaa ja kolme rataa, niin että korkeudet ovat 105, 110 ja 115 senttiä. Oriohjeen mukaan irtohypytyksessä vähimmäiskorkeus on 105 senttiä, ja esteitä voidaan korottaa 120 senttiin asti, mikäli hevonen vaikuttaa kyvykkäältä. Nelivuotiaille oreille ei anneta palkintoa, vaan ne joko hyväksytään tai ei hyväksytä, mutta sanalliset arviot jäävät jalostusarvosteluun.
Lämminveriset ratsuhevoset esitetään irtohypytettynä 3-vuotiaina. Vain estepuolelle kirjattavat oriit hyppäävät, ja niiden kokeessa este voidaan hevosen edustajan ja tuomariston yhteisellä päätöksellä nostaa 130 senttiin. Lämminveristen korkeimmat esteluokat ovat 165 senttiä.
Kaisu Västinsalo toi oripäiville kaksi suomenhevosoria, jotka molemmat hyppäsivät hyvin 110 senttiin saakka, mutta joilla oli vaikeuksia 120 sentin kohdalla. Niin isoa ne eivät olleet hypänneet treeneissä, koska jalostusohjesäännön mukaan se ei ole välttämätöntä.
Aaluva hyppäsi 110 senttiä isolla ilmavaralla ja Västinsalo sanoi tuomareille, että siihen olisi hyvä lopettaa. Hänen mukaansa tuomarit kuitenkin totesivat, että eivät he voi nähdä kristallipallosta hevosen kapasiteettia. Kun orille laitettiin eteen 120-senttinen este, se kieltäytyi hyppäämästä.
Toinen ori, Kuninkaan Paluu, pudotti 120 sentin esteen kahdesti ja sitten pysähtyi. Västinsalo harmittelee, että tuomarit myös kielsivät maiskuttamasta hevoselle sen päästessä kujaan.
Molemmat oriit saivat estekokeesta keskiarvon 6,8.
”Ei palvele ketään rikkoa niiden itseluottamusta ja itsetuntoa.”
Västinsalo näkee, että nuoria hevosia ei kohdeltu reilusti, vaan ne laitettiin liian kovan paikan eteen.
”Tilaisuuden pitäisi kouluttaa ja kehittää hevosta”, hän toteaa.
Hän painottaa, että esittäjä tietää, miten hevosta on valmisteltu ja mihin se pystyy. Tuomariston ja hevosen esittäjän pitäisi pystyä keskustelemaan positiivisesti ja hevosen parasta ajatellen. Hevosille ei pidä hakea virheitä, eikä toistoja saa tulla liikaa, niin että nuori hevonen väsyy. Pienemmälläkin esteellä kyllä näkee hevosen rytmin, tasapainon, laukan ja sen tavan suhtautua tehtäviin.
”Ei palvele ketään rikkoa niiden itseluottamusta ja itsetuntoa”, hän sanoo.
”Me halutaan nähdä kujassa ja esteillä happy athlete. Nykypäiväinen ajatus on, että tekeminen on katseenkestävää. Nuori hevonen saa tehdä leikin kautta, niin että sillä on kivaa.”
Hän muistuttaa, että oripäivät avattiin lauseella ”tavoite on edistää hevosten hyvinvointia ja hyvää kohtelua”.
Nelivuotiaiden kirjaamismahdollisuutta hän pitää hyvänä vaihtoehtona, kunhan toteutustapa on hevoselle turvallinen ja miellyttävä.
Myös tapahtuneen jälkikäsittelyyn hän on tyytyväinen.
”Tässä olen saanut todella hyvän kuvan Hippoksen toiminnasta. He ovat kuunnelleet, kommunikoineet ja asiaa on käsitelty. He ovat ottaneet kiinni asiasta ja siitä, että tässä kyseessä on hevosen hyvinvointi”, hän sanoo.
”Toivottavasti tässä päästään hevosia palvelevaan lopputulokseen.”
Tea Niemi Hippoksesta näkee, että tapahtumassa toimittiin voimassa olevien sääntöjen mukaan.
”Valitettavasti tämän vuoden tapahtumassa syntyi epäselvä tilanne oriin esittäjän ja lautakunnan välillä keskusteltaessa siitä, tuodaanko ori uudelleen kujaan 120 sentin korkeudella. Lautakunta halusi nähdä lisää kapasiteetin arvioimiseksi ja oriin kanssa on päätetty jatkaa tehtävän suorittamista, mutta esittäjä koki tilanteen painostavaksi – tätä pahoittelemme”, Niemi kommentoi MT Hevosille sähköpostitse.
Hän selittää, että oriin esittäjä vastaa esittämisestä, mutta lautakunta voi toivoa suoritustavan mukauttamista arvostelun tueksi.
Niemi kertoo, että palautetta tullaan käsittelemään orilautakunnassa ja jalostusvaliokunnassa.
”Palautteen pohjalta tulemme selkeyttämään toimintatapoja ja viestintää ennen tapahtumaa. Tavoitteena on, että kaikilla osapuolilla on jatkossa selkeä käsitys oikeuksistaan, vaikutusmahdollisuuksistaan ja päätösten vaikutuksista arvosteluun.”
”Arvostamme suuresti kaikkia, jotka tuovat oriita arvosteluun – osallistuminen on pitkäjänteisen työn tulos. Myös lautakunnan työ perustuu asiantuntemukseen ja hevosten hyvinvoinnin varmistamiseen. Rakentavalla keskustelulla saamme yhdessä parhaan lopputuloksen aikaiseksi tulevaisuutta ajatellen”, Niemi kommentoi.