Ystävän kuolema riipaisee hevostakin – mahdollisuus pysyä hevoskaverin ruumiin äärellä helpottaa menetykseen sopeutumista

Tuoreessa brittitutkimuksessa haluttiin hevosenomistajille tehdyn kyselytutkimuksen avulla tunnistaa, millaisia käyttäytymisen muutoksia hevosilla esiintyy hevoskaverin kuoleman jälkeen.

”Lisäksi halusimme selvittää, vaikuttaako raportoituun käyttäytymiseen hevosten välinen suhde tai se, näkikö eloonjäänyt hevoskumppaninsa kuoleman. Toissijaisena tavoitteena oli selvittää, onko eloonjääneen ja kuolleen hevoseen välisen suhteen kestolla yhteyttä siihen, miten pitkään eloonjääneen hevosen käyttäytymisen palautuminen normaaliksi kestää”, tutkijat kertovat tekstissään tavoitteistaan.

Tutkijat tekivät kyselynsä englanniksi ja vastaajista yli puolet oli Iso-Britanniasta. He perustivat tutkimuslomakkeensa hiljattain julkaistuun vastaavaan tieteelliseen tutkimukseen, joka oli tehty koirien surusta koirakaverin kuoleman jälkeen.

Verkkokyselyn lisäksi hevosenomistajia haastateltiin henkilökohtaisesti. Kysely tehtiin 325 eloonjääneen hevosen omistajille.

Tutkimuksen otannassa yli 65 prosentissa tapauksia hevosten lopettamista ei ollut ennakoitu. Yhdeksän kymmenestä eutanasiasta tehtiin lääkkeellisesti.

Kaksi kolmasosaa lopetettujen hevosten kaverihevosista oli todistamassa eutanasiaa ja sai viettää aikaa kuolleen hevosen lähellä. Hevosesta riippuen kesti puolesta tunnista useisiin tunteihin, ennen kuin ne menettivät kiinnostuksensa kaverinsa ruumiiseen.

Omistajien mukaan käyttäytyminen muuttui erityisesti niillä hevosilla, joilla oli ystävällinen kiintymyssuhde tai emä-jälkeläissuhde kuolleeseen hevoseen.

Käyttäytymiseen vaikutti myös se, näkivätkö ne ystävänsä kuoleman. Kuoleman näkeminen tuntui omistajista aiheuttavan hevoselle suuremman alkureaktion, mutta käyttäytymismuutokset eivät kestäneet niin pitkään kuin niillä hevosilla, jotka eivät olleet näkemässä kuolemaa.

”Näyttää siltä, että mahdollisuus viettää aikaa hevoskaverin ruumiin äärellä voi pitkällä aikavälillä auttaa hevosta. Eläimen kuolemalla voi olla merkittäviä seurauksia eloonjääneiden yksilöiden hyvinvointiin”, tutkijat toteavat.

Tyypillisiä reaktioita ja käyttäytymismuutoksia kaverinsa menettäneillä hevosilla olivat esimerkiksi kiihtyneisyys, herkempiä ärsykkeisiin reagointi, levoton liikkuminen, hirnuminen ja ihmisen seuraan hakeutuminen. Tämä koski erityisesti hevosia, joilla oli ollut kiintymys- tai hoivasuhde kuolleeseen hevoseen.

Monet näistä muutoksista näyttävät lientyvän seuraavien kuuden kuukauden aikana, mutta joillakin yksilöillä ne jatkuivat pitempäänkin. Monet näistä reaktioista ovat samanlaisia kuin omistajien raportoimat reaktiot, kun eläimet erotettiin toisistaan niiden elinaikana.

Niillä hevosilla, jotka olivat todistaneet ystävänsä kuolemaa, raportoitiin huonompaa ruokahalua ja vähemmän makuullaan lepäämistä ensimmäisen vuorokauden aikana tapahtuman jälkeen. Kuitenkaan kaverihevosen kuolemaa seuranneiden puolen vuoden aikana ei muutoksia enää havaittu niillä hevosilla, jotka olivat saaneet viettää aikaa ruumiin lähellä.

”Mahdollisuus viettää aikaa kuolleen hevosen ruumiin luona auttaa hevosia pitkällä aikavälillä. Hevoset saattavat osoittaa suruun liittyvää käyttäytymistä, mutta tästä tarvitaan lisää riippumatonta empiiristä näyttöä”, tutkijat päättelevät.

Linkki englanninkieliseen tutkimukseen.