

Hevonen oli kipeä, mutta kipua ei pitkään aikaan osattu epäillä ongelmien syyksi. Kului useampi vuosi ja useampi turha klinikkakäynti, kunnes Mervi Pakola vihdoin löysi hevoselleen apua selkäongelmiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä. Hevonen sai kuitenkin hänen mukaansa hoidoista kaviokuumeen, josta se ei toipunut.
”Halusin oppia tästä aiheesta lisää, jotta vastaavilta tilanteilta voitaisiin välttyä. Kenenkään ei pitäisi joutua jäämään ongelmien kanssa yksin”, hän sanoo.
Pakola kouluttautui hevoshierojaksi ja opiskeli useilla eri kursseilla hevosen biomekaniikkaa ja kuntouttamista. Hevosia pitkään kouluttaneena hän ymmärsi, että käytösongelmien taustalla voi usein olla kipua.
Kivun tunnistaminen ei ole helppoa, sillä saaliseläimenä hevonen pyrkii peittämään vaivansa. Pakolan mukaan ihmisillä onkin vielä opittavaa sen suhteen.
”Esimerkiksi takajalan ontumat tunnistetaan yhä yllättävän huonosti, ja vaivasta kärsivää hevosta saatetaan pitää terveenä. Lisäksi yleisiä ovat erilaiset ruoansulatuskanavan vaivat. Usein vaiva ei ole suoraan ihmisen vika, vaan on syntynyt onnettomuuden tai olosuhteiden seurauksena.”

Pakola on toiminut hevosalan yrittäjänä vuodesta 2008. Koulutus- ja kuntoutuskeskus Hevostaito Oy tarjoaa hevosten koulutus-, kuntoutus- ja hyvinvointipalveluja sekä hevosen käsittelytaitojen koulutuksia, joita on myös verkkokursseina.
Nivalan Taaniperällä sijaitsevalla tilalla asustaa tällä hetkellä kolme omaa hevosta, muutama täysihoitolainen sekä asiakkaiden hevosia, jotka ovat tilalla koulutettavana ja kuntoutettavana.
Pakola laskee olleensa vuosien varrella kouluttamassa ja auttamassa satoja, ellei tuhansia hevosia harrastehevosista kouluratsuihin ja entisiin ravureihin. Osa on ollut ongelmahevoseksi leimattuja.
”On tärkeää kuunnella, mitä asiaa hevosella on.”
Omien hevosten käytöshaasteet saivat Pakolankin alun perin kiinnostumaan kouluttamisesta. Oman työnsä perustana hän pitää luonnollisia hevosmiestaitoja. Pakolan mukaan olennaista on pyrkimys ymmärtää hevosta ja sen käyttäytymistä, taito vahvistaa hyvää käytöstä ja nykyään myös taito tunnistaa kipua.
”On tärkeää kuunnella, mitä asiaa hevosella on ja miettiä, miksi se toimii tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Ongelmakäytökselle pitäisi yrittää löytää ensin syy, eikä vain ryhtyä pakkokeinoin kouluttamaan sitä pois.”
Pakola korostaa, että päätösvallan täytyy aina säilyä ihmisellä. Hevoselle annetaan selkeät rajat, sen reaktioita seurataan ja toimitaan sen mukaan. Tavoitteena kaikessa koulutuksessa on rento ja luottavainen hevonen.
”Hyvä vuorovaikutus hevosen ja ihmisen välillä mahdollistaa sen, että molemmilla on hyvä olla ja että suhde on molemmin puolin kunnioittava ja luottava. Tavoitteena on, että hevonen voi hyvin, ymmärtää mitä siltä halutaan ja kokee ihmisten kanssa työskentelyn motivoivaksi.”
”Uutta tietoa tulee koko ajan, joten tällä alalla riittää opiskeltavaa.”
Tavalliselle harrastajalle Pakola suosittelee esimerkiksi maastakäsittelytaitojen opiskelua. Se auttaa ymmärtämään hevosta ja sen käyttäytymistä, ja siitä on hyötyä myös ratsastuksessa.
”Ensimmäinen oma hevonen voi tuottaa ongelmia, jos siihen saakka on toiminut vain ratsastuskoulun hevosten kanssa. Viimeistään siinä kohtaa käsittelykoulutuksesta on hyötyä. Sen kautta oppii tiedostamaan omaa toimintaa ja sitä, miten se vaikuttaa hevosen käytökseen.”
Nykyään kiinnostus hevosten hyvinvointia kohtaan on kasvamassa, ja yhä enemmän osataan kiinnittää huomiota myös mahdolliseen kipuun. Konkreettinen edistysaskel on kehitteillä oleva hevosten hyvinvoinnin mittaristo.
Pakola pyrkii itsekin kouluttautumaan jatkuvasti. Vuosien varrella listaan on kertynyt kymmeniä hevosten terveyteen, hyvinvointiin ja kouluttamiseen liittyviä kursseja. Tällä hetkellä työn alla on tallimestarin erikoisammattitutkinto ja erikoistuminen hevosten lihashuoltoon, ja taskussa on myös tuore hevososteopaatin tutkinto.
”Uutta tietoa tulee koko ajan, joten tällä alalla riittää opiskeltavaa. Valmiiksi ei voi tulla koskaan, sillä hevosten kanssa on niin paljon asioita, joita voidaan ottaa huomioon.”