

Ensi talven ohjelma on monelle nyt etelään matkanneelle erilainen, sillä vuoden päästä Helsinki International Horse Show hypätään helmi-maaliskuun vaihteessa. Sen myötä alkutalven Espanjan reissut jäänevät jatkossa monelta väliin.
”En todella tiedä! Espanjassa rakennetaan aina hevosia kohti tulevaa kautta. Mitä tehdään ensi tammikuussa, siihen ei ole kellään vastausta”, Petra Heikkinen sanoo.
Hän kertoo, että yksi vaihtoehto olisi retki Espanjaan marraskuussa.
”Suomessa isot kisat on aika äkkiä ohi. SM:ien jälkeen vain Tallinna?” hän miettii.
Keskiviikkona Heikkisen tavoittaa Kirkkonummelta pesemästä tallia. Hevoset ovat kotimatkalla hevosenhoitajan kanssa, ja tallin emäntä on lähtenyt hoitamaan viittä kotiin jäänyttä ratsua ja pesemään karsinoita, kun useimmat niistä ovat tyhjillään.
Suuria voittoja Espanja ei hänelle tuonut, kuten ei muillekaan suomalaisille. Mutta virettä se nosti. Ykkösratsu Oechie-K oli hypännyt kilpaa viimeksi HIHS:ssä lokakuussa, ja nyt se teki yhdeksän rataa, joista kaksi 150-tasolla.
”Siihen olen tosi tyytyväinen, sillä takana oli tosi pitkä tauko”, Heikkinen sanoo.
Kaksi muuta hevosta nosti tasoa, ja suurin yllättäjä oli Sonja Kaakon omistama 5-vuotias Unicorn, joka lopetti 130-tasolla.
Oppilaisiinsa Heikkinen on vielä tyytyväisempi. Huikein oli Hurby. Se sai ensimmäisissä kunnon kilpailuissaan Aida Hämäläisen kanssa yhdeksältä 130-140-radalta pelkkää nollaa ja neljää. Neljä kertaa ratsukko sijoittui viiden parhaan joukkoon luokissa, joissa oli 50-60 lähtijää.
Sen Heikkinen sanoo suoraan, että paluu Suomeen on masentavaa. Ratsukot olisivat vireessä, mutta kilpailukalenteri ammottaa tyhjillään.
Sanna Backlund on samoilla linjoilla. Hän kertoo, että heidän kaikki hevosensa kävivät juuri eläinlääkärin tarkastuksessa, ja ne olivat erittäin hyvässä kunnossa.
”Vaikka ne olivat juuri hypänneet tauon jälkeen kolme viikkoa paljon ja isoa”, hän sanoo.
Syyksi hän nostaa kilpailupaikan erinomaiset pohjat.
”Pohjat on mun huolenaihe aina. Tämä vahvisti ajatusta, että kun olen nyt enemmän tai vähemmän harrastaja ratsastajana ja enemmän valmentaja, mun ei täydy mennä joka kissanristiäisiin ratsastamaan”, hän sanoo.
Tosiasia on kuitenkin se, että halliin pitää palata, ennen kuin keväällä lähdetään taas Norjan Drammeniin.
Erityisen iloinen Backlund on Valtteri Bottaksen kanssa omistamastaan tammasta Isabella HX, joka hyppäsi viimeisenä Espanjan starttinaan 145 sentin maailmanranking-luokan nollilla.
”Vihdoin sain sen takaisin raiteille”, hän iloitsee.
Loukkaantumisista kärsinyt innokas hevonen on ratsastajalle joskus haastava, ja hallintalaitteet eivät toimineet tarpeeksi hyvin kilpailukiertueen alussa, hän kertoo.
Yleensäkin hevoset tällaisilla kilpailumatkoilla ovat ensimmäisen viikonlopun turhankin innokkaita, sitten sopivia ja lopussa ehkä vähän väsähtäneitä, Backlund valottaa.
Myös oppilaisiinsa hän on tyytyväinen.
”Jotkut radat menivät hyvin, jotkut huonommin, niin kuin itselläkin. Olisi tehnyt mieli jatkaa”, hän summaa.
Ja muistuttaa, että Espanjan reissussa ratsastus ei ole ainoa tärkeä asia, vaan myös kivat säät ja hyvä seura.
”Se on hyödyllistä ja kivaa kaiken kaikkiaan”, hän sanoo.
Ensi talvea Backlund ei ole paljoa miettinyt.
”Mutta mä todella toivon, että hallikauteen ennen HIHSiä panostetaan”, hän painottaa.
Hevosten ollessa kotimatkalla Backlundin Hattel Horse laittoi nettiin ostoilmoituksen erittäin lahjakkaista suomalaisista nuorista estehevosista. Backlund kertoo, että on kyllä aina ollut kiinnostunut myös FWB-hevosista.
”Mutta välillä meni maku kasvattajiin, kun jos olin kiinnostunut jostain, se hävisikin myynnistä tai hinta nousi. Ostan mielelläni suomalaisia hevosia, mutta järkevällä kaupalla”, hän linjaa.