Alv:n alarajahuojennuksen poisto puremassa hevosalan osa-aika- ja pienyrittäjiin

Käytännössä muutos tarkoittaa, että monilla pienyrittäjillä maksettavan veron määrä nousee. ALV:n alarajahuojennus on koskenut yrityksiä, joissa vuosittainen tulo on 15 000−30 000 euroa. Ne ovat saaneet verohelpotuksena takaisin osan arvonlisäverosta.

Jos taas yrityksen liikevaihto on enintään 15 000 euroa, yrityksen ei tarvitse rekisteröityä arvonlisäverovelvolliseksi.

Pro Agrian yritysneuvoja Auli Teppinen toteaa, että muutoksen vaikutusta on vaikea arvioida, mutta se tulee koskemaan myös monia hevosalan yrittäjiä.

”Ensimmäisinä mieleeni tulevat pienet, itsensä työllistävät toiminimiyrittäjät, jotka toimivat osa- tai kokoaikaisesti. Esimerkiksi kengittäjät, hevoshierojat, lomitusyrittäjät, ratsastuksenohjaajat, ratsuttajat ja ratsastuksenopettajat”, Teppinen luettelee.

Ratsastusterapiat ja osa sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta on arvonlisäverotonta.

Muutoksen merkittävyyteen vaikuttaa se, onko yrittäjällä toiminnassaan tuotannollisia kuluja, joiden myötä hän saa ALV-palautuksia. Esimerkiksi ratsastuksenopettajilla ja ratsuttajilla ei näitä juuri ole.

Hevosalalla sivutoimisesti toimivien yrittäjien määrä ei ole tiedossa.

MTK:n lakimies, verojohtaja Timo Sipilä toteaa, että muutoksen myötä moni yrittäjä saattaa joutua pohtimaan, onko yritystoiminta enää kannattavaa tai kannattaako sitä tehdä vuosittain vain 15 000 euron alarajaan saakka.

Hän huomauttaa, että alarajahuojennuksessa hyvää on ollut myös se, että vero ei tule äkillisenä portaana.

”Tällainen porras tuo tietyn kynnyksen jatkaa toimintaa. Meillä ei tulisi olla verotuksella luotuja yrittämisen esteitä”, Sipilä painottaa.

Alararajahuojennuksen poiston myötä keskustelussa on tuotu esiin mahdollisuus nostaa yritysten vähäisen toiminnan alarajaa. EU:n jäsenvaltiot voivat päättää itse kansallisen vähäisen toiminnan verovapautuksen raja-arvon, kunhan se on enintään 85 000 euroa.

”MTK:n näkemys on, että alarajahuojennus olisi ollut hyvä pystyä säilyttämään. Korjauksena voisi toimia arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen 30 000 euroon”, myös Sipilä sanoo.

”Tämän saaminen läpi voi kuitenkin olla kovan työn takana. Aika on tällainen, muutosta ei ole merkitty hallitusohjelmaan, ja raja nousi 15 000 euroon vasta viime hallituskaudella”, hän harmittelee.

Alarajan nostoa ovat kannattaneet myös Verohallinto ja Suomen Yrittäjät.

Veroasiantuntija Jukka-Pekka Hellman Suomen Yrittäjistä kertoo, että hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että lähes 80 000 yrityksen tilikauden liikevaihto on välillä 0−30 000 euroa. Näistä 50 000 yritystä on 15 000 euron alarajan alapuolella. Yrityksistä arviolta noin 40 prosenttia, eli noin 32 000 yritystä, on sellaisia, jotka myyvät tuotteitaan tai palveluitaan pääasiassa suoraan kuluttajille.

Välillä 15 000−30 000 eniten edustettuina ovat parturit ja kampaamot sekä kauneudenhoitopalvelut.

Hellman toteaa, että alarajan korottaminen kannustaisi yrittäjyyteen ja kasvuun, kun taas liian matala alaraja voi toimia päätoimiseksi yrittäjäksi siirtymisen esteenä.

”Alarajahuojennuksen poistuminen yhdistettynä liian matalaan alv-alarajaan voi haitata erityisesti sellaisten yritysten kasvua, joiden myynti kohdistuu pääasiassa suoraan kuluttajille ja joilla on vain vähän vähennettävää veroa”, hän kommentoi.

Ratsastuksen ohjaamisen kohdalla on viime vuosina keskusteltu siitä, onko ratsastuksenopettamisen alv liikunnanharjoittamisesta perittävä 10 prosenttia, vai opetukselle ja valmennukselle kuuluva 24 prosenttia. Uusi hallitus on yhtenäistämässä alv-käytäntöjä ja nostamassa liikunnan arvonlisäveron 14 prosenttiin.