Pirkanmaalla eläinsuojeluyhdistys huolehtii myös hevosista ja tuotantoeläimistä − ”Oikeasti parasta eläinsuojelua on pitää huolta ihmisistä”

PESUn puheenjohtaja Minna Hölttä on hevosihminen, joka on ikänsä tehnyt eläinsuojelutyötä. Hän kertoo, että Suomessa huostaanotetuille harraste- ja tuotantoeläimille ei ole osoitettu pitopaikkoja, toisin kuin lemmikkieläimille.

Valvontaeläinlääkärit ja kunnat on kyllä velvoitettu huolehtimaan eläimistä, mutta eläinlääkäreille jää itselle mietittäväksi, mitä eläimille kulloinkin tapahtuu. PESU huomauttaa, että se saattaa jopa vaikuttaa niihin päätöksiin, joita on tehtävä.

Jos eläimet ovat hyvinvoivia, niille löytyy yleensä nopeasti paikka ja uusi koti. Melko harvoin eläinsuojelun huomaan kuitenkaan tulee tällaisia eläimiä, vaan yleensä ne tarvitsevat hoivaa ja huolehtimista, ennen kuin niille voidaan alkaa etsiä uusia koteja.

Isojen eläinten hoitaminen on kuitenkin kallista.

”Me PESUssa ajattelimme, että meillä on suuri ja vakavarainen yhdistys, joka voi lähteä kokeilemaan ja katsomaan, mitä tälle sektorille voidaan tehdä”, Hölttä kertoo.

Harraste- ja hyötyeläimistä huolehtiminen otettiin osaksi toimintaa vuosi sitten. Koko ajatus lähti liikkeelle vuohista ja parista rescue-hevosesta. Niiden jälkeen PESUn hoitoon on tullut lampaita, aasi, minipossu, lintuja ja lisää hevosia. Lisäksi on autettu paria kyyttönautaa.

Hölttä toteaa, että toiminta on haastavampaa kuin lemmikkieläinten kohdalla. Harraste- ja tuotantoeläimet tarvitsevat isot tilat ja paljon ruokaa, ja myös kaikki lajikohtainen byrokratia tilatunnuksineen ja korvamerkkeineen on kuormittava ja aikaa vievä asia.

PESUn hoiviin tulleet hevoset ovat olleet ratsuja, jotka eivät jostain syystä ole olleet käyttökuntoisia.

”Mutta jotka sopivat hyvään kotiin kuntoutuksen jälkeen”, Hölttä sanoo.

Minna Hölttä on itsekin hevosihminen. Hän on huolissaan eläimistä etenkin nyt taloustilanteen heikentyessä ja eläinten hoitamisen kallistuessa. Kuva: Minna Höltän albumi

Hän painottaa, että pelastettavan hevosen pitää pystyä kuntoutuksen jälkeen elämään lajityypillistä elämää, eli esimerkiksi liikkumaan kivuttomasti kaikissa askellajeissa. Päätös eläimen kohtalosta tehdään aina eläinlääkärin kanssa ja useamman ihmisen voimin.

”Tässäkin mennään eläimen etu edellä. Jos ennuste on hyvin ongelmallinen, ei eläimen tekohengittäminen palvele kenenkään tarkoitusta. Mutta se, että hevonen ei kestä aktiivista urheilukäyttöä, ei tarkoita meille monttuun menemistä”, Hölttä kertoo.

Esimerkiksi cushing-lääkityksen kanssa ikääntyneempi hevonen voi saada vielä pitkänkin hyvän jatkon elämälleen.

Eläinsuojeluyhdistykselle voi myös lahjoittaa eläimiä, niin että yhdistys etsii eläimelle uuden kodin. Omistajuus pysyy kuitenkin eläinsuojeluyhdistyksellä.

”Hevosten kohdalla usein pelätään sitä, että ne joutuvat kiertoon, uudelle ja uudelle omistajalle. Siksi tässä ei ole oikeutta luovuttaa eläintä eteenpäin, vaan tarvittaessa se palaa yhdistykselle tai se lopetetaan”, Hölttä selittää.

Nyt PESUlla on harraste- ja tuotantoeläimiä ajatellen tilapäiskotiverkosto. Höltällä on itselläänkin yhdistyksen eläimiä hoidossaan.

”Hoito ja tilat annetaan ilmaiseksi, mutta yhdistys maksaa kuivikkeita, ruokaa ja eläinlääkärikäynnit”, Hölttä kertoo.

Jatkossa PESUn nettisivuilla ilmoitetaan kotia etsivistä hevosista ja tuotantoeläimistä siinä kuin kissoistakin. Niitä haluaville tehdään haastattelut, ja hinta määräytyy eläimen, käyttömahdollisuuksien ja käsiteltävyydenkin mukaan. Kotieläimiä ei luovuteta tuotantokäyttöön, vaan niille haetaan koteja, joissa ne saavat todennäköisesti pidemmän elämän lemmikkeinä tai niin, että niistä saadaan jotain kotitarvehyötyä.

”Nythän meillä on ollut oikeastaan vasta ennakkotapauksia, lopulliset hinnat tulevat määräytymään myöhemmin”, Hölttä sanoo.

Hinta toimii myös turvakynnyksenä. Se kertoo, että ihminen haluaa sen eläimen ja on valmis satsaamaan siihen.

Vastasyntyneet karitsat ilahduttavat hoitajiaan.  Kuva: Minna Höltän albumi

PESUn aikaansaannoksista ja suunnitelmista Hölttä puhuu iloisesti ja ylpeästi. Äänensävy kuitenkin synkkenee, kun häneltä kysyy, onko hän huolissaan eläimistä nyt taloustilanteen heikentyessä ja eläinten hoitamisen kallistuessa.

Kyllä hän on. Pienten harraste-eläinten kohdalla heikko taloustilanne näkyy jo, ja jatkossa hän pelkää huonoja uutisia isompienkin eläinten kohdalla.

Hän painottaa, että eläinten hyvinvointi kumpuaa ihmisten hyvinvoinnista. Hölttä miettii, että uransa ajalta hän muistaa ehkä kaksi tapausta, jossa eläimet on jätetty hoidotta vain piittaamattomuuden takia.

”Ihmiset yrittävät hoitaa eläimiään viimeiseen saakka, mutta kun voimat ja rahat loppuvat, jossain vaiheessa selkäranka katkeaa. Näissä on takana aina myös inhimillinen tragedia”, hän painottaa. ”Itse ajattelen, että oikeasti parasta eläinsuojelua on pitää huolta ihmisistä. Että me huolehdittaisiin naapurista ja oltaisiin valmiita auttamaan.”

Hän kertoo kyllä ymmärtävänsä ihmisiä, jotka vihastuvat valtavasti lukiessaan uutisia eläinrääkkäyksistä.

”Ymmärrän sen vihan, itselläkin nousee helposti hirveä kiukku. Mutta kun näet näitä ihmisiä, opit ymmärtämään, että eivät he lähtökohtaisesti halua pahaa. Kun itse näen jonkin otsikon, ensimmäinen ajatukseni on, että voi hyvänen aika sitä ihmistä. Eivät nämä tule välinpitämättömyydestä, vaan inhimillisestä hädästä, joka on ollut olemassa jo pitkään ennen kuin se näkyy eläimissä”, Hölttä sanoo.