
Axel Lindberg lähti jo maaliskuun loppupuolella Ruotsiin kolmeksi viikoksi treenaamaan Piia Pantsu-Jönssonin ja hänen esteratsastajamiehensä Fredrik Jönssonin kanssa. Siellä hän aloitti kilpailukauden alemmalla tasolla, josta hän jatkoi Puolaan kolmiin kilpailuihin.
”Olisi ollut hyvä reissu ilman tätä voittoakin, mutta se kruunasi kaiken”, Lindberg sanoo.
Lindbergillä on neljä kansainvälisen tason hevosta. Cascada on 12-vuotias tamma, joka teki nyt ensimmäisen neljän tähden kilpailunsa.
”Tulos ei ole paperilla hyvä, koska maastossa tuli kaksi ohimenoa, mutta fiilis oli hyvä. Rataesteet olivat sunnuntaina, ja se hyppäsi ne puhtaasti ”, Lindberg kertoo. Tamman on tarkoitus jatkaa neljän tähden tasolla.
”Siihen on haluttu saada lisää säpinää, ja sitä näyttää tulleen.”
Bonapartis on 10-vuotias ruuna, jossa on ollut paljon voimaa ja joka on nyt saanut myös nopeutta. Sen haasteena on ollut liika varovaisuus maastossa, mikä tekee hevosesta samalla hieman hitaan, kun hyppy vie turhan paljon ylöspäin.
”Siihen on haluttu saada lisää säpinää, ja sitä näyttää tulleen. Ehkä se menee loppukaudesta neljää tähteä, mutta en halua nostaa sitä sen varovaisuuden takia liian nopeasti”, Lindberg kertoo.
9-vuotiaalla Die Ladyllä taas oli reissussa vähän epäonnea. Ruotsissa se kompastui vedessä ja otti Lindbergin kanssa kylvyn, minkä takia se laskettiin heti matalampaan luokkaan. Sitten viimeisissä kilpailuissa Puolassa se tuntui koulun jälkeen vaisulta, ja Lindberg jätti sen kanssa kilpailun kesken.
”Etenkin kisoissa hevosia on seurattava tosi tarkkaan. Haluan, että maastossa niiden pitää olla sataprosenttisessa kunnossa”, Lindberg sanoo.
Neljäs on hienoin, 9-vuotias tamma Quelle Bonne. Lindberg kertoo, että se menisi vaikka heti neljän tähden maaston.
”Fyysisesti siinä hevosessa ei ole mitään rajaa, mutta sen hermot ovat turhan koetuksella”, hän sanoo.
Kolmen tähden kentän kouluohjelmassa tehdään laukanvaihdot käynnin kautta, ja ne ovat tammalle raastavat. Ennen niitä se saattaa saada tuomareilta seiskaa ja kasia, mutta niiden jälkeen on vaikea pitää askellaji oikeana.
”Ehkä pitäisi kokeilla neljän tähden kouluohjelma, jossa on vaihdot askelessa”, Lindberg pohtii.
Erityisen vaikeaa tammalla on avoimissa ympäristöissä, joissa se tähyilee ja näkee kaukanakin asioita, mistä ottaa kipinää.
Haastavuudestaan huolimatta Quelle Bonne on silti se, mitä maailmalla kysellään ostettavaksi. Se, kuten muutkin kolme hevosta, ovat Maria ja Cajus Aminoffin omistamia.
”Onneksi omistajat ovat tosi sitoutuneita, Bonne pysyy kyllä tiimissä”, Lindberg myhäilee.
Tarkoitus on pitää kaikki hevoset, koska silloin on suurempi todennäköisyys, että joku niistä on huippuvireessä Los Angelesin olympialaisissa vuonna 2028. Samalla Lindberg saa itse rutiinia isoista ja vaikeista radoista, joita hevonen voi tehdä vuodessa vain vähän.
Jos hevosia on vain yksi, sillä pääsee menemään koko kauden aikana saman määrän startteja, kuin huippuratsastaja saa tehtyä yhdessä ainoassa kilpailussa.
Lindberg painottaa, että hevosten treenaaminen ja kilpaileminen on nyt elämässä etusijalla. Rahaa hän hankkii valmentamalla sekä ratsastamalla vieraita hevosia. Keväällä oppilaita on riittänyt sen, mitä on ehtinyt valmentaa.

Lisäksi Lindberg kertoo olevansa puoliksi maajussi. Tilalla viljellään perunaa ja sen kanssa kiertoviljelynä heinää hevosille 50 hehtaarin alalla. Perunahommiin Lindberg lähtee vain hätätapauksessa, mutta heinänteko on tuttua.
”Mieluummin teen vähän köyhempää heinää, jota pystyy antamaan enemmän, kuin täydellistä, jota voi antaa harrastehevosille vain kahdeksan kiloa päivässä, etteivät ne liho”, hän linjaa.
Heinää tehdään yleensä yksi sato juhannuksen jälkeen. Silloin kun siitä vaikuttaa tulevan pula, tehdään toinenkin sato, mutta jos heinän teko on yleisesti onnistunut, toinen sato ajetaan niittosilppurilla maahan perunoiden kasvun parantamiseksi.
Lindberg kertoo, että maanviljelyn osuus hänen elämässään on oikeastaan harrastus ja hektisen hevoselämän tasapainottava elementti.
”On terapeuttista, kun on ratsastanut pitkän päivän, ja voi istua traktorin rattiin ja lähteä hakemaan paaleja tai niittämään heinää. Kun traktorissa painaa jotain nappia, se toimii, eikä tarvitse miettiä, pitäisikö painaa uudelleen, tai pitäisikö painaa lujempaa tai hiljempaa”, hän naurahtaa.