Puoliveriperiyttäjä kasvatti laatusuomenhevosen – isä juoksi kilpaa, mummo hyppäsi korkeutta

Valon Aatoksen (i. Rapin Aatos) emä oli Valon Ihana, Heidi Aapakarin pitkään odottama kasvatti oriista Ponuveikko. Aapakari oli halunnut antaa Valon Ihanalle aikaa kasvaa, ja siksi tamma astutettiin jo kolmivuotiaana. Hieno varsa syntyi, mutta emätamma kuoli laitumella mysteeriksi jääneeseen myrkytykseen varsan ollessa vain viisiviikkoinen. Keinoemä löydettiin onneksi heti – ja se oli tamma Cannot Now, josta kerrottiin sunnuntaina MT Hevoset -jutussa.

Cannot Now oli luonut kaksoset, eikä suomenhevosvarsa kiinnostanut sitä ensisilmäyksellä yhtään. Sitten tammalle tehtiin lääkkeellinen keinosynnytys, joka meni täydestä.

”Siitä hetkestä se ajatteli, että hän synnytti tämän viisiviikkoisen pörröisen suomenhevosvarsan. Että tämä on hänen. Ehkä siksi varsa onkin niin hieno, kun se luulee olevansa puoliverinen”, Aapakari hymyilee.

Hieno, musta Cannot Now hoiti pörröistä suomenhevosvarsaa kuin omaansa. Kuva: Heidi Aapakarin albumi

Menehtyneen Valon Ihanan emä oli Valon Viola (Assin Komu – Tiukka), jonka Aapakari osti sen ollessa kaksivuotias. Siitä tuli hänen elämänsä hevonen.

Kuuma, tulinen ja temperamenttinen tamma voitti kaksi suomenhevosten mestaruuspronssia ja hyppäsi avoimia 120-luokkia. Vuonna 2010 se osallistui Ypäjällä Samuli Puissanceen, jossa kolme suomentammaa ylitti 150-senttisen muurin ja jakoi ykköspalkinnon.

Aapakari kilpaili Valon Violalla muuten itse, mutta Samuli Puissancessa selässä oli hänen työmatkansa takia Aki Hannula, joka ilmoittautui Violan selkään edellisten kilpailuiden katsomosta.

Valon Viola lopetettiin 16-vuotiaana pahan nivelrikon takia viiden varsan jälkeen. Niistä paras on ollut Heidi Mäkisen kanssa mestaruustasolla saakka kilpaillut Valon Nopea (i. Apassi).

Aapakari myi varsoista muut ja piti Valon Ihanan. Sille hän valitsi oriin ennen muuta luonteen perusteella. Hän halusi keski-ikäiselle itselleen sopivan hevosen, joka voisi sopia myös ravihevoseksi.

Valon Violaa pystyi kyllä taluttamaan lapsikin, mutta se ei kävellyt koskaan, vaan tanssi ja loikki.

”Muurahaisia housuissa koko ajan”, Aapakari kuvaa.

Ihanakin oli vielä aika säpäkkä.

Aapakaria miellytti Rapin Aatoksessa myös sopusuhtainen pää. Kuva: Anu Leppänen

Pitkän harkinnan jälkeen isäoriiksi valikoitui raviori Rapin Aatos (Fannin Muisto – Vika-Pisto). Aapakari tiesi sen hyväluonteiseksi ja myös kestäväksi – se juoksi ravia kilpaa 12 vuotta ja 271 starttia.

Kasvattajana hän myös ajattelee, että ravihevonen tuo ratsuihin keveyttä, sporttisuutta ja myös varovaisuutta esteillä.

Yhdistelmä onnistui, ja Valon Aatoksesta on tullut kasvattajalleen täydellinen.

”Luonne on sata, eikä se edes riitä”, hän sanoo ja luettelee monta muutakin ylisanaa.

Ypäjällä ruuna sai hypyissä tekniikasta 8,8, kapasiteetista ja laukasta 9,2 sekä asenteesta ja yhteistyöhalukkuudesta 9,0. Askellajikokeessa se sai käynnistä 6,25, ravista 8,0, laukasta 7,5 ja ratsastettavuudesta 7,75.

Ruuna on nyt kasvattajansa ainoa hevonen. Pari vuotta sitten hän jäi yksin asumaan hevostilaansa ja alkoi miettiä, että onko tämä sitä, mitä hän elämältään haluaa. Niinpä hän antoi kiinteistönvälittäjäystävälleen luvan kysellä kiinnostusta tilaan, ja se olikin äkkiä myyty.

Elämänmuutos on ollut mieleinen.

”Nyt asun normaalissa ihmisten talossa, ilman tallia”, hän kuvaa.

Valon Aatos taas asuu Muuramessa Valon Nopean tallikaverina. Jatkossa Aapakarin on tarkoitus hypätä sillä kilpaa, ja hän toteaa, että voisi sillä joku mennä kenttääkin, vaikka valjakkoakin. Se on myös lupaava kouluhevonen: niin pehmeä, miellyttämisenhaluinen ja muovailtava. Ville Vaurion valmennuksissa on satanut kehuja.

Aapakari korostaakin, että ainakaan suomenhevoselle hevosen hyvyys ei ole sidottu lajiin. Hyvä urheiluhevonen on hyvä urheiluhevonen, ja suomenhevosen pienessä kannassa ei pidä rakennella turhia raja-aitoja.

Aapakari tosin myöntää, että hänen oma ravihevoskasvatuksensa ei ole saanut tuulta alleen. Valon Aatos toimi hyvin ajossa, mutta se ei tuntunut ottavan vauhtia. Sen sijaan satulan alla sen lahjat tulivat esiin heti ensimmäisellä kerralla.

”Mun ravihevoskasvatit löytyvät lopulta aina esteradoilta”, Aapakari naurahtaa.

Kilpailussa toiseksi sijoittui Anneli Hakatien omistama Ryhlyn Peikonlehti (Herkko Hurmaus - Ponuveikko) ja kolmanneksi Jukka ja Minna Hietasen Venlan Väinö (Kulta-ahon Kasimir - Pikku-Peto).