

Vermon hevosklinikalla lämminveritamma nauttii eläinfysioterapeutti Selma Pihan käsittelystä koko olemuksellaan. Equivet-klinikka on aina torstaisin Pihan työpaikka, jossa hän tekee tiivistä yhteistyötä klinikan eläinlääkärien kanssa. Työviikon muut päivät hän hoitaa ihmisasiakkaita ja talleilla hevosasiakkaita eri puolilla eteläistä Suomea.
Pihalla on poikkeuksellisen laaja työkalupakki niin ihmisten kuin eläintenkin hoitamiseen. Hän toteaa, että ei itse tee eroa sillä, käyttääkö fysioterapian, osteopatian vai kiropraktian metodeita hoidettaviinsa.
”Tuntuisi vieraalta tehdä hoitoja vain yhdellä tekniikalla. Työssäni en mieti tekniikkaa vaan tavoitetta, jonka haluan saavuttaa. Menetelmät ovat työkalupakissani kaikki levällään ja poimin niitä sieltä. Ne integroituvat käsieni kautta tulevaksi terapiaksi”, Piha sanoo.
Fysioterapia on hänen mukaansa tärkeää siksi, että liikkuminen, liikkeen muokkaaminen ja treenaaminen ovat asioita, jotka tekevät yksilössä todellisen muutoksen. Siihen liittyy käsillä hoitaminen eli manuaaliterapia, jossa Piha on asiakkaidensa arvostama taitaja.
”Kutsun itseäni usein siivoojaksi. Ajattelen, että harvoin saan jotain pysyvää muutosta aikaiseksi, vaan hommani on etsiä esteitä kehitykselle, ikään kuin siivota hevosen kehoa.”
Hevosen ongelmat voivat olla seurausta traumoista, mutta usein myös arkielämän vinoudet ja kehon kuormitukset aiheuttavat kehittymisen ja oikein liikkumisen esteitä. Silloin on siivouksen aika.
Esimerkiksi ravurin juokseminen vinossa tai ratsun toispuoleinen nojaaminen lavalleen ohjaavat liikettä haitalliseen suuntaan. Keho kuormittuu ja alkaa oireilla.
”Sen tilan resetointi on mun hommani. Ikään kuin avaan hetkeksi oven, jotta oikealla treenillä pystyy taas pääsemään eteenpäin. Kun tilanne neutraloituu hetkeksi, pitää tietää, mitä kohtaa hevosessa pitää ruveta työstämään aktiivisemmaksi.
Piha antaakin hevosten omistajille täsmällisiä ohjeita, joilla eläin pystyy käyttämään kehoaan oikein sen jälkeen, kun hän on omalla työllään antanut muutokselle mahdollisuuden.
”Pyrin identifioimaan hevosesta kohdat ja alueet, jotka ovat ongelman sylttytehtaita. Hullua kyllä, mutta ne eivät aina ole niitä kivuliaimpia tai eniten oireilevia kohtia, vaan niitä, joita hevonen ei osaa käyttää. Silloin se päätyy käyttämään kroppansa muita kohtia aktiivisemmin ja kipua syntyy alueelle, joka kompensoi hiljaisen alueen toimimattomuutta.”

Hän antaa esimerkin ihmisestä, jolle jäykkä rintaranka aiheuttaa niskakipua. Sama ilmiö näkyy hevosilla. Kotiharjoitteita Piha pyrkii ohjaamaan alueille, joille pitäisi saada parempaa liikkuvuutta, motoriikkaa ja hahmotusta.
”Käytän paljon makupalaharjoitteita aina kun se vain on mahdollisia. Silloin hevosella itsellään on motivaatio oivaltaa asia, mistä namin saa. Harjoitteet tehdään aina ennen liikuntaa, eli pommitetaan motorista järjestelmää ennen treeniä. Sillä tavalla saadaan aikaan tila, jossa muutos todellisessa kuormituksessa olisi mahdollista.”
Piha toteaa, että ongelmien ja kivun määrän arvioinnissa hevosen näkeminen liikkeessä on tärkeää. Joskus käy niin, että kaulasta, lavasta ja olan alueelta tukossa olevalla hevosella saattaa olla kaiken alla ontuma. Toisinaan asiakkaalle tuleekin ohje lähteä hevosen kanssa klinikalle tutkimuksiin.
Yhteistyö Vermon eläinlääkäreiden mukaan on Pihalle sekä mielenkiintoista että palkitsevaa. Moniammatillisessa porukassa asioiden pohtiminen koituu hänen mukaansa aina myös hevosen ja sen omistajan eduksi.

Selma Piha kertoo oivaltaneensa fysioterapeuttiopintojensa loppupuolella vuosituhannen vaihteessa, että lapsesta asti kestäneen hevosharrastuksen ja fysioterapeutin ammatin yhdistäminen onnistuu loistavasti. Opintoihinsa hän sisällytti myös eläinfysioterapiaosuuden. Pian seurasivat myös osteopaatin opinnot.
”Minulla on aina ollut intohimo oppimiseen. Olen tykännyt opiskelusta, tutkimustiedosta ja asioiden yksityiskohtiin perehtymisestä”, Piha sanoo.
Korona-aikana hän täydensi opintojaan eläinkiropraktialla hollantilaisessa Focus on the Equine Spine -koulutuksessa. Yli kaksi vuosikymmentä hevosia hoitaneena hän kertoo huomanneensa, että hevosihmisten valveutuneisuus on lisääntynyt.
”Ymmärrys on lisääntynyt hevosen mielestä ja siitä, että niillä on mielipiteitä, joita ne ilmaisevat omilla keinoillaan. Ei kuitenkaan ole kategorista, että kaikki ihmiset olisivat muuttaneet toimintatapojaan, mutta hevosia luetaan yhä pienemmistä merkeistä ja niiden viestintää ei niin paljoa sivuuteta. Yleinen tietoisuus on lisääntynyt.”
Kolikolla on myös toinen puolensa. Piha toteaa, että joskus hevosten hyvinvoinnin tarkkailu voi johtaa ihmisen huolikierteeseen, jolla ei välttämättä aina ole positiivisia seurauksia.
”Kannattaa muistaa, että liikunta luo terveyttä hevoselle. Jos ollaan hevosen kanssa sellaisessa pattitilanteessa, että se liikkumattomuuttaan lihoo, voivat ongelmat johtuakin siitä, että hevosella on huono olo.”
Sekä ihmisiä että hevosia hoitava Piha sammuttaa ilmeisen loputonta tiedonjanoaan parhaillaan valmistumassa olevilla ihmisten fysioterapian ja psykoterapian yhdistävillä opinnoilla.
”Aion varmasti jatkossakin opiskella! En tässä hetkessä vielä tiedä mitä ja milloin, mutta varmasti jotain. Minulle opiskelu on rentouttavaa, se antaa aikaa itselle ja omille ajatuksille. Saan suurta nautintoa uuden oivaltamisesta, se on aivojeni palkitsemisjärjestelmälle iso asia.”