Hyvä istunta rentouttaa ratsukon mielen

Ratsastuksessa ihminen ja hevonen vaikuttavat toistensa liikkumiseen ja ajatteluun. Ja tässä hyvä opettaja tai valmentaja on tarpeen, Aira Toivola toteaa.

Ilman ulkopuolista apua ratsastajan on vaikea korjata istuntaansa, sillä omaa asentoa on vaikea hahmottaa ja intuitiivinen korjaus voi olla jopa päinvastainen oikeaan nähden.

Ratsastuksessa haetaan jäntevää rentoutta. Toivola selittää, että sen saavuttamiseksi on oleellista päästä pois taistele ja pakene -asennosta, joka voi olla sekä ratsastajalla että hänen hevosellaan. Molemmilla kyse on usein yliryhdistä, sen tuomasta jäykkyydestä sekä selän jännittymisestä notkolle.

Ihmisellä jännitys voi tulla esiin myös kehon käpertymisenä pyöreäksi, kuin suoja-asentoon. Ratsastajan tasapainolle molemmat vaihtoehdot ovat pahasta.

”Ne vievät meidät pois vakaasta istunnasta, jolloin kaikki ulkopuolinen horjuttaa kehoa”, Toivola sanoo.

Ylävartalon lisäksi jännitys näkyy paljon lantion alueella. Toivola selittää, että isossa roolissa on kireä lonkka, joka vie usein koko kehoa jännitystilaan. Tämä johtuu siitä, että lonkankoukistajien yläosa ja pallean alaosa ovat kehossa yhteydessä toisiinsa. Kun ihminen valmistautuu pakoon, alun perin juoksemaan, hänen lonkankoukistajansa kiristyvät ja samalla hengitys muuttuu lyhemmäksi.

”Siksi kireät lonkankoukistajat antavat hermoston kautta koko ajan viestiä, että nyt on hätä päällä”, Toivola selittää.

Asiaa hankaloittaa se, että nykyihminen viettää päivät pitkät istuen, mikä on omiaan kiristämään lonkankoukistajia. Dynaamisten venytysten lisäksi esimerkiksi juokseminen ja kunnon käveleminen olisi niille hyväksi.

Usein jännityksen myötä myös hartiat nousevat, ja koko ratsastaja tavallaan nousee ylös satulasta. Tätä voidaan korjata pilates-hengityksellä: sisäänhengitys nenän kautta leveästi kylkiin ja ulos hitaasti niin, että kylkikaaret laskevat alas.

”Se rauhoittaa autonomista hermostoa”, Toivola selittää.

Myös liian alas painettu kantapää on omiaan tuomaan kehoon jännitystä.

Aira Toivola näyttää Anna-Sofia Kolille, mistä kohtaa ja mihin suuntaan istuntaa tulee korjata. Kuva: Miia Lahtinen

Kun ihminen jännittyy, hänen hienomotoriikkansa kärsii, joka ratsastuksessa näkyy kovettuvana kätenä. Siksi Toivola neuvoo välillä ratsastajaa liikuttamaan hienoisesti sormia – hienomotoriikan herättäminen auttaa rentouden löytämisessä.

Kilpailuissa jännityksen ja sen myötä istunnan ongelmat usein nousevat esiin.

”Sekä ihminen ja hevonen ovat laumaeläimiä, ja toisen jännitys siirtyy toiseen, mutta on ihmisen vastuulla rauhoittaa tilanne”, Toivola sanoo.

Tässä auttaa, kun keho on pitkällä tähtäimellä jumpattu toimivaksi. Kilpailutilanteessa kannattaa keskittyä kehon käyttöön sekä hengitykseen.

Jos jännitys ottaa valtaa treeneissä, kannattaa tehdä helppoja tehtäviä. Sama koskee tilanteita, kun ihminen on syönyt huonosti, nukkunut huonosti tai hänellä on kriisejä elämässään.

”On tärkeää, että ihminen tuntee hallitsevansa tilanteen ja hevosen, ja että hän kokee, että ainakin tällä osa-alueella hallitsen elämäni”, Toivola sanoo.

Hevosen suhteen tärkeää on, että ihminen istuu niin, että hevonen pääsee liikkumaan oikein. Kun ratsastaja pääsee istumaan pehmeästi, hevosen ei tarvitse jännittää selkäänsä ja se pystyy rentoutumaan. Kun sen pää laskee, niska tulee alas ja lantio kääntyy alle, se ei ole myöskään yhtä valmiina pakenemaan.

”Ajattelen, että tässä työssä ei olisi järkeä, jos tämä ei menisi juuri näin”, Toivola hymähtää.

”Mutta kyllä mä aina sanon ratsastajille, että pidä kuitenkin ne ohjat käsissä”, hän lisää.

Turhautuminen on yksi ratsastuksessa esiin tuleva tunne. Ratsastaja voi ajatella, että hevonen kiukuttelee ja siinä on kaikki vika, mihin saatetaan reagoida äkkinäisesti ja aggressiivisesti. Toivola kertoo, että tällainen käytös on onneksi vähentynyt kentällä selvästi kymmenen vuoden aikana.

Kun ratsastajan pinna kiristyy, Toivola pyytää häntä keskittymään hengitykseen, tuntemiseen ja rentoutumiseen. Joskus on kerättävä pois gramaanit ja kannukset. Vihaiselle ihmiselle opettajan on annettava positiivinen palaute annettava oikeassa kohtaa, siinä kun pelokasta kannattaa kannustaa jatkuvasti. Usein kuitenkin jo asentoon ja hengitykseen keskittyminen ja käden käytön jättäminen syrjään tuo ratsastukseen pehmeyttä.

”Välillä sanon ratsastajalle, että kehu itseäsi. Jos ihminen ei voi olla yhtään lempeä itselleen, hän yleensä ei ole sitä hevosellekaan”, Toivola sanoo.

Jos taas ratsastaja on liian unessa ja passiivinen, Toivola hakee aktiivisuutta tehtävien kautta: tehdään siirtymisiä, avoja ja sulkuja. Toki jo Toivolan systeemissä tärkeä vatsalihasten aktivoiminen herättää ihmistä oikeantyyppiseen ryhtiin, mitä ratsastuksessa tarvitaan. Pää kannetaan niskan kautta ja esimerkiksi lantio pitää kannatella suorassa.

Usein onnistuneen istuntatunnin jälkeen ratsastaja huomaa käyttäneensä uusia lihaksia. Toivola kertoo, että joskus asiakkaat sanovat, että tunne on kuin hieronnan jälkeen: itsensä kannattelu ja esimerkiksi rintakehän kierrot saavat kehon toimimaan.

”Istuntakorjausten myötä saadaan ratsastajille parempi tekniikka ja tasapaino, joka auttaa myös yllättävissä tilanteissa”, Aira Toivola sanoo. Kuva: Miia Lahtinen

Keravalla asuva, mutta lapsuutensa ja nuoruutensa Jämsässä viettänyt Toivola on tehnyt istuntavalmennusta yrittäjänä pian 20 vuotta. Alkuperäiseltä koulutukseltaan hän on kuntohoitaja, ja hevosiin hän tutustui isänsä ravihevosten parissa.

Nyt hän miettii, että hänen istuntaosaamisensa pitäisi pyrkiä siirtämään eteenpäin myös muille opettajille. Se on kuitenkin asia, jossa opettajan silmä on isossa roolissa.

”Mulla itsellä on hyvä silmä laittamaan asioita oikeaan järjestykseen. Ja useinhan se menee niin, että ratsastajan saa sopivaan istuntaan, kun hevonen on paikallaan, mutta kun se lähtee liikkeelle, jokin kohta kehosta karkaa”, hän hymähtää.

Mielikuvien käyttö istunnanopetuksessa on Toivolan näkemyksen mukaan kaksipiippuinen asia. Ne toimivat, jos ihminen niiden avulla löytää oikean hermotuksen. Varmempi keino on kuitenkin konkreettisesti auttaa ihmistä löytämään oikea asento ja lihakset sitä varten. Siksi Toivola haluaa olla paikalla, katsoa, koskea ja ohjata oikeaan asentoon.

Esimerkiksi pakarat ovat ihmisellä lähtökohtaisesti laiskat, ja myös lonkan ulkokiertäjän aktivoiminen vaatii usein apua. Toivola näkee lonkan ulkokierron monella tavalla tärkeänä, sillä se auttaa myös alaselän alueen ja vatsan lihasten kytkeytymiseen.

Toivola korostaa, että istuntaopetuksen tulee olla tietoisesti korjaavaa ja terveyttä edistävää. Ratsastuksessa sekä ammattitasolla että harrastajissa on paljon sellaisia, joille ikä tuo omat haasteensa. Parhaimmillaan ratsastus voi olla hoitavaa, mutta se myös kuluttaa kehoa. Istunta määrittelee paljon, kumpaan suuntaan vaaka keikahtaa.

”Ja onhan tämä on vamma-altis laji. Istuntakorjausten myötä saadaan ratsastajille parempi tekniikka ja tasapaino, joka auttaa myös yllättävissä tilanteissa”, Toivola sanoo.

Joskus asennon korjaaminen vie joksikin aikaa ratsastuksen flowta ja fiilistä, mutta kun asiat menevät oikein, tunne tulee vain parempana takaisin.

Toivola toteaa, että ihmisten ja hevosten kehojen sovittaminen yhteen on ongelmanratkaisua, joka vie mukanaan. Onneksi moni asia tukee onnistumista: erityisesti hevosten halu liikkua ihmisten kanssa samassa rytmissä ja yhteistyössä sekä ratsastajien hyvä motivaatio itsensä kehittämiseen.

”Tämä on aina rakkaudesta lajiin, ja tämän pitääkin olla”, Toivola hymyilee.