

Ravivalmentaja- ja ohjastajalegenda Pekka Korpi sai Suur-Hollola-viikonloppuna peräti kolme ajokieltoa kielletystä ajotavasta. Korvelle rapsahti yhteensä kolmen viikon ajokielto ja yhteensä 900 euron sakot.
MT Hevosten haastattelussa Korpi, 76, harmitteli, että ”kilpaa on tultu ajamaan, mutta ei enää saa yhtään käskeä”.
Ajotapaan ja erityisesti hevosen käskemiseen liittyvät säännöt ovat viime vuosina kiristyneet huomattavasti. Korpi miettikin MT Hevosten haastattelussa, että ”jotenkin en vaan ole ymmärtänyt sääntöjä tarpeeksi hyvin”.
”Itsestäni ei ole tuntunut siltä, että ajokieltoja ansaitsisin. Mielestäni en ole niin törkeästi ajanut, mutta säännöt ovat sellaiset, että ei saa ajaa kuten minä ajan”, Korpi sanoi.

Korven tapauksen johdosta MT Hevoset päätti kysyä ravialan eri toimijoiden näkemyksiä ajotapasäännöistä sekä ajokulttuurista ja sen muutoksesta vuosikymmenten aikana.
Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Tomi Himanka kommentoi MT Hevosille, että Pekka Korpi on ainakin ensimmäisessä kommentissaan täysin oikeassa.
”Kyllä Pekka on sääntöjen ytimessä. Nykyisten sääntöjen mukaan hevosta ei enää saa käskeä. Ajovitsa on sääntöjen mukaan merkinantoväline, ja kilpailutilanteessa merkinantoa hevoselle saa käyttää muutamia yksittäisiä kertoja. Tähän merkinantoon ei saa liittyä voimaa”, Himanka muistuttaa.
Himanka ei ole huomannut, että ohjastajapiireissä olisi laajemmin ollut vaikeuksia sopeutua vuonna 2022 uusittuihin ajotapasääntöihin.
”Pääsääntöisesti ohjastajat ovat omaksuneet uudet säännöt erittäin hyvin. Sopeutumisesta kertoo myös statistiikka eli se, että toistuvuudesta asetetut ajokieltojen määrät ovat tippuneet merkittävästi viime vuosina. Eli uskallan sanoa, että isossa kuvassa ohjastajat ovat sopeutuneet hyvin uusiin sääntöihin”, Himanka sanoo.
Yleisen käsityksen mukaan sopeutuminen uusiin sääntöihin olisi ollut haastavampaa kokeneen polven ohjastajille, kun taas nuorille sääntöjen noudattaminen olisi helpompaa.
Himanka toisaalta ei allekirjoita tätä päätelmää, mutta myöntää, että nuorille uusien sääntöjen omaksuminen on luontaisesti helpompaa.
”Määrättyjen rangaistusten perusteella ei voi vetää johtopäätöstä, että ikävuodet vaikuttaisivat siihen, miten hyvin asia on omaksuttu. Ehkä enemmän vaikutusta asiaan on ohjastajan aikaisempien sääntöjen aikaisella ajotavalla”, Himanka pohtii.
”Näkisin, että uudelle ajolisenssin saavalle henkilölle asia on helpompi. Hän saa jo kurssivaiheessa ymmärryksen ja koulutuksen nykyisiin sääntöihin. Henkilö, joka on lisenssin hankkinut ja ajanut ns. vanhan säännön aikana, joutuu omaksumaan uudet säännöt ja ajotavat. Tuoreelle lisenssin saajalle tämä uusi on niin sanotusti normaali”, hän painottaa.

Suomessa on joitakin ohjastajia, jotka ajavat kilpaa ilman ajovitsaa eli merkinantovälinettä. Himanka pitää ajovitsan mukana olemista kilpailutilanteessa turvallisuuselementtinä.
”Jos hevonen esimerkiksi meinaa ajautua lähtötapahtumassa toisen päälle aiheuttaen vaaratilanteen, ajovitsalla merkkaamalla hevosen voi saada takaisin keskittymään asiaan. Tällöin vältetään vaaratilanne ja mahdollinen isompi vahinko. Tämä korostuu erityisesti nuorilla ja kokemattomilla hevosilla”, Himanka huomauttaa.
Viime vuosina on julkaistu myös tutkimuksia, joiden mukaan ajovitsan käytöstä kilpailutilanteessa ei ole välttämättä mitään hyötyä. On myös tutkittu, että vitsan käyttö voi jopa hidastaa hevosen vauhtia.
Himanka on tietoinen näistä tutkimuksista ja muistuttaa siitä, että hevonen on oman tahdon omaava elävä olento.
”Hevonen on 500-kiloinen eläin, ja fakta on, että voiman käytöllä hevosta ei saa juoksemaan. On olemassa yksilöitä, jotka hidastavat vauhtia, mikäli ohjastaja pyytää kisan aikana merkinantovälineellä lisää vauhtia. Kuten sanoin, näen ajovitsan enemmän turvallisuustekijänä kuin keinona, jolla hevoseen saadaan lisää vauhtia.”

Himanka muistuttaa, että Suomen tämän hetken menestynein raviohjastaja Santtu Raitala on ajanut jo yli 13 000 lähtöä putkeen syyllistymättä ajotaparikkeisiin.
”Santtu on elävä esimerkki siitä, että pelkällä merkinannolla ilman käskemistä voi hyvin pärjätä”, Himanka huomauttaa.
Muutokset ajotapasääntöihin on tietysti tehty ennen kaikkea hevosten hyvinvointia ajatellen. Suomi on tässä kehityksessä suunnannäyttäjä.
”Vanhojen sääntöjen mukainen hevosten käskeminen ei ole enää tätä päivää. Samansuuntainen kehitys on viety läpi muissakin Pohjoismaissa. Ranskassa ja Italiassa asiaan on herätty viiveellä. Ne tulevat kehityksessä Pohjoismaiden perässä”, Himanka tietää.
”Ja ilman muuta tämä ajotapa-asia vaikuttaa lajin julkisuuskuvaan. Tämä on ollut yksi syy muiden joukossa siihen, miksi sääntöjä on uudistettu”, Himanka muistuttaa.