Ruotsalaistutkimuksessa selvitettiin, auttaako ravihevosen käskeminen voittoon
Tutkimustulos ajopiiskan käytön vaikutuksesta saattaa yllättää. Ravimaailmassa työskentelevä tutkija toivoo, että ajopiiskan käyttöä koskevat määräykset perustuisivat todistettuun tietoon hevosten hyvinvoinnin ja alan sosiaalisen toimiluvan takaamiseksi.Tilaajalle
Ruotsalaistutkimuksessa tutkittiin ajovitsan eli piiskan käyttöä. Kuva: Ville ToivonenRuotsin raviurheilun keskusjärjestö ST ja Ruotsin maatalousyliopisto SLU tekivät yhteisen, tänä vuonna julkaistun tieteellisen tutkimusprojektin. Sen tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako ajopiiskan käyttö hevosen sijoittumiseen kolmen parhaan joukkoon ja miten piiskaniskut vaikuttavat kilpailun viimeisillä sadoilla metreillä hevosen nopeuteen.
Tutkimuksen materiaalina käytettiin vähintään kolmevuotiaiden lämminveristen lähdöistä kuvattuja, hevosten paikannustiedot sisältäviä videoita. Materiaaliin otettiin mukaan valoisissa olosuhteissa juostut 2140 metrin matkojen V75-kilpailut, joihin osallistuneiden hevosten kertyneet voittosummat olivat 100 000 − 500 000 Ruotsin kruunua. Videoita oli neljältätoista ruotsalaiselta raviradalta.
Tutkimuksen kriteerit valittiin vähentämään kilpailuolosuhteiden sekä hevosten ja ohjastajien kokemuksen välisten erojen aiheuttamaa vaihtelua.
Yhteensä 16 lähdön kolmen parhaan hevosen, eli 48 yksilön juoksujen videoinneista analysoitiin ohjastajan ajopiiskan käyttö. Lähtöjen kärkikolmikossa oli kaikissa tutkimukseen otetuissa videoissa aina eri hevoset, eli yksikään hevonen ei ollut materiaalissa kuin kerran.
Tutkijat tallensivat 48 hevosen ohjastajan ajopiiskan käyttökerrat kilpailun viimeisiltä 800 metriltä. Piiskan kosketukset hevoseen aikaleimattiin materiaaliin yhdistämällä videot hevosten sijaintitietoihin. Viimeiset 800 metriä jaettiin neljään osaan: 0-100 metriä, 100-200 metriä, 200-400 metriä ja 400-800 metriä ennen maalilinjaa.
Materiaalissa piiskakosketukset hevosta kohden vaihtelivat täydestä piiskan käyttämättömyydestä 16 kosketukseen. Tutkijat kirjasivat aineistosta yhteensä 268 ajopiiskan käyttöä. Startin viimeisellä kahdellasadalla metrillä piiskankäyttö oli kolminkertaista verrattuna 400−800 metriin ennen maaliviivaa.
Tutkimuksen ravureista viiden hevosen ohjastajat eivät käyttäneet ajopiiskaa lainkaan lähdön aikana ja näistä viidestä hevosesta kaksi sijoittui lähdöissään ensimmäiseksi, kaksi toiseksi ja yksi kolmanneksi. Eniten, eli 800 metrin aikana 16 kertaa piiskaa käyttäneen ohjastajan hevonen sijoittui lähdössään toiseksi.
Tutkijoiden mukaan suurinta osaa havaituista ajopiiskan kosketuksista seurasi hevosen vauhdin hidastuminen. Tämä vaikutus oli sitä voimakkaampi, mitä lähempänä maaliviivaa hevoset olivat piiskaniskun saadessaan.
Ajotapasäännöt Ruotsin raveissa
Ruotsin raviurheilusäännöissä ajovitsan käytöstä on tarkat linjaukset.
Ajovitsaa tulee käyttää sääntöjen mukaan hevosen kanssa kommunikointiin.
Ajovitsalla käskettäessä ei saa käyttää voimaa. Käskyjä saa olla ainoastaan muutama lähdön aikana, ohjia ei saa ottaa yhteen käteen ja käyttää ajovitsaa ohjista vapaalla kädellä.
Käskyjen välillä hevosella pitää olla mahdollisuus vastata käskyyn. Ns. sarjakäskyt ovat kiellettyjä.
Mikäli ohjastajalle tuomitaan rangaistus kielletystä ajotavasta, käy ravien toimihenkilö tarkistamassa hevosen startin jälkeen.
Jos hevosesta löytyy ajovitsan käytöstä aiheutuneita merkkejä, käy kilpailueläinlääkäri tarkastamassa hevosen.
Kilpailueläinlääkärillä on mahdollisuus viedä asia eteenpäin lääninhallituksen käsiteltäväksi.
Tulos tukee aiempia tutkimuksia, jotka osoittavat, että hevosen käskeminen piiskalla maaliviivan häämöttäessä on täysin turhaa ja voi jopa opettaa hevosta hidastamaan vauhtia piiskakosketuksen jälkeen.
”Käskyt, joita seuraa hevosen vauhdin hidastuminen, voivat olla esimerkki negatiivisesta vahvistamisesta. Iskuja, joilla kannustetaan ravihevosia juoksemaan nopeammin kilpailun lopussa, tulisi hevosen hyvinvoinnin vuoksi välttää”, tutkijat kirjoittavat.
He korostavat, että ajopiiskan käyttöä koskevien määräysten pitäisi perustua tieteeseen ja todistettuun tietoon sekä hevosten hyvinvoinnin että alan sosiaalisen toimiluvan eli yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden takaamiseksi.
”Alalla on ymmärrettävä hevosen oppimisen periaatteita paremmin. Tämä voitaisiin saavuttaa sekä päivitetyillä säännöksillä että hevosten valmentajien ja ohjastajien kouluttamisella”, esittävät tutkijat.
Tutkimuksen suomalaistaustainen pääkirjoittaja Agneta Sandberg työskentelee eläinsuojeluasiantuntijana Ruotsin raviurheilun keskusjärjestö ST:ssä ja tekee väitöskirjaa ravihevosten hyvinvoinnista Ruotsin maatalousyliopisto SLU:hun.
Frontiers in Animal Science -tiedelehdessä julkaistu artikkeli (englanninkielinen)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
