
Se tavallinen tapa kouluratsastuksessa on kilpailla aina omassa ikäryhmässä ja siirtyä iän kertyessä seuraavaan, tekemään vaikeampia asioita. Valmennusapuakin etsitään usein ulkomailta. Mette Kauppila kuitenkin toteaa, että nyt kun hän pääsi mukaan Kyra Kyrklundin ja hänen miehensä Richard Whiten valmennusryhmään, ei ole tarvetta vielä lähteä ulkomaille. Ensi kauden isoimmat tavoitteet taas ovat alle 25-vuotiaiden luokissa, ei 19–21-vuotiaiden.
Kyrklundin ja Whiten valmennusryhmä on saanut nimen Team Palapeli. Nimi tulee siitä, kuinka kouluratsastuksessa hyvä suoritus syntyy laittamalla oikeita paloja paikoilleen yksi kerrallaan. Valmennusryhmään valittiin vain yhdeksän jäsentä.
Nyt takana on yksi valmennus Kyrklundin kanssa, ja tällä viikolla keskiviikkona ja torstaina Richard White valmensi Suomessa. Kauppila kertoo, että hän on hämmästynyt, kuinka paljon kaikkea muutakin valmennussysteemiin kuuluu.
”Tässä on tosi paljon kaikkea, omaa fysiikkaa, omaa henkistä valmentautumista ja paljon kaikkea infoa ja uutta”, Kauppila kiittää.
Kyrklund oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Kauppilan hevonen Flame Hill’s Romero pysyisi mahdollisimman tasaisesti kädellä. Whiten kanssa taas korjattiin istuntaa ja sitä kautta hevosta käyttämään kroppaa oikein ja kantamaan itse itsensä.
”Oli taas superhyvät valmennukset ja paljon uutta oppia”, Kauppila kertoi torstaina.
Hän kertoo, että uuden tiimin takia hän saattaa jäädä toistaiseksi Suomeen valmentautumaan, kun muuten tie veisi keskemmälle Eurooppaa.
Kauppila on junioreiden SM-pronssimitalisti vuodelta 2021 hevosella Donna Lottchen ja vuodelta 2023 kultamitalisti hevoselle Shania. Toissa vuonna Kauppila oli myös neljäs PM-kilpailuissa Drammenissa.
Nyt Donna Lottchen on annettu toiselle ratsastajalle käyttöön. 16-vuotiaaksi kääntyvä Shania taas on pitkällä sairaslomalla. Kuluneen kauden alussa se oli PM:issä Ruotsissa kuudes, mutta sen jälkeen se oli liikkumisessaan epämääräinen. Ei ontunut, eikä ollut epäpuhdaskaan, mutta ei myöskään hyvä. Hevosta tutkittiin ja hoidettiin, kunnes eläinlääkärit lopulta kehottivat viemään sen magneettikuvaan. Niin tehtiin, ja se kannatti. Kuva paljasti hiusmurtuman vuohisluussa. Siitä lähtien tamma on ollut karsinassa ja päässyt vain kävelemään talutuksessa. Murtuman pitäisi kyllä parantua ja jalan tulla jopa entistä ehommaksi, mutta kuntouttaminen vie paljon aikaa.
Flame Hill’s Romero on vasta 9-vuotias. Se on Mia Salosen kasvattama FWB, joka 3-vuotiaana hyväksyttiin jalostukseen ja joka 6-vuotiaana oli Breeders’ Prize -kilpailun kakkonen kouluttajansa ja pitkäaikaisen omistajansa Pauliina Paloksen kanssa. Palos koulutti hevosen grand prix -tasolle, kunnes Kauppilat ostivat sen tämän vuoden alussa.
Hevonen oli näyttävä ja osaava, ja se on ollut juuri niin miellyttävä, kuin Kauppila toivoi. Se kuitenkin päätettiin ruunata.
”Liekki (Flame Hill’s Romero) oli tosi kiltti ori, mutta toinen hevoseni on tamma, joten esimerkiksi laivamatkoilla se voisi olla vaarallista”, Kauppila selittää.
Ruunaamisen myötä hevonen on vähän rentoutunut, eikä se ole samalla tavalla hieman yliherkkä.
”Se on aina ollut työmyyrä, helposti oppiva ja yritteliäs”, Kauppila kiittää.
Kilpailuita on takana vasta kaksi. Ensimmäinen luokka oli vaikea a -tason luokka elokuussa, mutta se jäi kesken, kun verryttelyn raekuuro sekoitti pasmat hevoselta ja ratsastajalta. Lokakuun lopussa ratsastetusta toisesta, vaativa b -tasoisesta luokasta tuli voitto.
Ensi kaudella on tarkoitus kilpailla U25, eli alle 25-vuotiaiden luokkia, jotka ovat helppoja GP-luokkia.
Kauppila kertoo, että Romero on U25-luokkien tehtävissä vahva. Helpointa ovat laukkapiruetit. Passagessa ja piaffissa Romero on hyvä ja tomera, mutta ratsastajalla on vielä oppimista.
”Ja hankalaa on tehdä se kokonaisuus yhdessä! Treeneissä on helppoa tehdä vähän piaffia ja vähän passagea ja ratsastaa pois, mutta radalla pitää tehdä kaikki peräkkäin”, hän sanoo.

Kauppilaa valmentaa kotona pararatsastaja Jonna Aaltonen, ja muut valmentajat ovat Suomen U25-ryhmän valmentaja Janne Bergh sekä nyt Kyrklund ja White. Kun valmentajia on jo monta, Kauppila on päättänyt jättää väliin Marko Björsin vetämän nuorten valmennusryhmän.
”Muuten me ei oltaisi ikinä kotona!” hän hymyilee.
Vuoden alussa merkonomiksi valmistunut Kauppila työskentelee Hankkijalla. Kouluratsastaja hänestä tuli äidin päätöksestä.
”Minulla oli ensin vuokraponi ratsastuskoululla. Se oli shetlanninponi, joka viskoi minut joka kerran selästä, kun ratsastin. Sitten opettaja jutteli äitini kanssa, ja sain hienon kilpaponin liisinkiin, mutta senkin kanssa oli huono tuuri”, hän muistelee.
Ponilla oli kaikenlaisia vaivoja ja lisäksi se oli hypätessä aika villi ja tuhma. Äiti oli katsomassa yhden estevalmennuskurssin.
”Hän katsoi sen ja sanoi, että sä et muuten hyppää enää. Putosin joka päivä sillä kolmipäiväisellä leirillä. Ja kun nyt ajattelen itse, niin en kyllä voisi ajatellakaan hyppääväni enää esteitä”, iloinen kouluratsastaja Kauppila sanoo.