Risto Lampinen tarjoaa laidunpaikkoja Keuruun Haapamäellä. Arkistokuva. Kuva: Antti Savolainen
Laidunpaikat eivät ole helppoa bisnestä: ”Karhuja on melkein joka puskassa”
Kolme yrittäjää kertoo ajatuksiaan laidunpaikkojen tarjoamisesta hevosille ja niiden omistajille.Tilaajalle
Tammoja Kinnarin tilan laitumella Turengissa. Kuva: Leila KinnariRisto Lampisen isot laitumet sijaitsevat Keski-Suomessa, Keuruun Haapamäellä. Aiemmin hänellä oli omilla laitumillaan lehmät ja hevoset, mutta sarvipäistä hän luopui viitisen vuotta sitten. Nyt hän tarjoaa päätoimisesti hevosten täysihoitoa siitostammoille ja varsoille sekä kesäisin laidunpaikkoja.
Laitumia on yhteensä noin 28 hehtaaria. Oriit ja tammat, 1- ja 2-vuotiaat sekä siitostammat varsoineen laiduntavat kukin ryhmä keskenään. Aidoissa on puutolpat, kahden nauhan aidat ja hyvä sähkö. Hevosia on kesäisin yli 40.
Lampinen kertoo, että laitumet kierretään ja hevoset tarkastetaan muutaman kerran päivässä. Hyvän kasvun aikaan riittää, että huolehditaan, että vettä on riittävästi ja hevosille on suolakivet ja kivennäiskiviämpärit. Laitumet ovat käytössä syyskuun loppuun asti, joten loppuaikoina hevosille tuodaan myös väkirehua ja tarvittaessa heinääkin.
Viiden aktiivisen laidunkesän aikana isoja onnettomuuksia hevosille ei ole tapahtunut, lähinnä joitain haavoja on hoidettu. Kaviopaiseita on yleensä pari kesässä, mutta ne Lampinen avaa itse, minkä jälkeen ne ovat parantuneet laidunoloissa aina ilman käärettä.
Pahin kiusa ovat ötökät: paarmat, hyttyset ja mäkäräiset.
”Juhannuksen aikaan ne liian kanssa hevosia liikuttaa. Hevoset ei niistä yhtään tykkää. Mutta miten tällaisen alueen paarma-ansoitat?” Lampinen miettii.
Pikkuvarsoja tuodaan joskus kesällä pahimpina aikoina sisälle lepäämään.
Petoja on.
”Kyllä täällä karhuja, ilveksiä ja susia pyörii. Karhuja on melkein joka puskassa. Viime vuonna tässä vieressä jäi kolme karhua junan alle, ja ilveskantaa on tanhuvilla koko ajan”, hän kertoo.
Mutta ei pedoista ole ollut toistaiseksi haittaa. Karhut syövät kesällä marjoja, ja vaikuttaa siltä, että hevoset ovat tottuneet karhun hajuun, eikä se saa niitä tolaltaan.
”Susihan se pahin olisi, mutta ei tässä ole aktiivista laumaa”, Lampinen sanoo.
Ihmistenkin kanssa on yleensä helppoa toimia.
”98 prosenttia menee hyvin. Mutta ihmiset ovat ihmisiä”, Lampinen sanoo.
Hänen laitumillaan vuotiaiden veroton päivähinta on 7 euroa vuorokaudelta ja 2-vuotiailta 8 euroa vuorokaudelta. Siitostammoilta laskutetaan 250 euroa kuulta ja pikkuvarsoilta 100 euroa kuulta, mikä kattaa kavionhoidonkin.
Laidunpaikkojen tarve vaikuttaa laskeneen.
”Kysyntä vähenee, kun hevoset vähenevät ja astutellaan vähemmän. Ravipuolen tulevaisuus on hämärän peitossa”, Lampinen viittaa pelimarkkinoiden mullistumiseen.
Kaikki asiakashevoset ovat ravihevosia. Ratsuille on joskus kyselty laidunpaikkoja, mutta niitä ei ole toistaiseksi asiakkaina ollut.
”Se on vähän erilaista niiden kanssa. On enemmän toiveita, mutta tässä kaikki pitää hoitaa samalla sabluunalla”, Lampinen sanoo.
”Nuoret hevoset tarvitsevat paljon ruokaa!”
Väreiden tallissa Vihdissä pidettiin aiemmin enemmänkin vieraita hevosia laitumella, mutta nyt toiminnasta on luovuttu. Laitumella on vain niitä, jotka ovat jatkamassa Emma Väreen valmennukseen kesän jälkeen. Laidunvuorokauden veroton hinta on 12 euroa.
”Aikansa kutakin. Siinä on aika iso homma, ja olet vastuussa muiden ihmisten hevosista”, Micaela Väre sanoo.
Hän muistuttaa, että aitojen ja laitumien pitää olla kunnossa ja hevosia pitää valvoa, olla jossain määrin passissa päivät ja yöt. Vaikka harvoin mitään sattuu, silti joskus käy huonostikin.
Ruokaa pitää olla riittävästi, ja laitumet pitää niittää ja lohkoja pitää vaihdella, niin että hevosille on uuttakin kasvua. Hevoset eivät saa päästä laihoiksi laitumella.
”Meillä hevoset saavat tarpeen mukaan myös väkirehuja ja heinää. Nuoret hevoset tarvitsevat paljon ruokaa!” Väre painottaa.
Hän kertoo, että kun vanhoilta asiakkailta vähenivät laidunhevoset, oli helppo päättää, että uusia ei oteta.
”Helpommalla pääsee, kun paalataan heinät niiltä pelloilta”, Väre hymyilee.
Vähän miettien hänkin toteaa, että ravi-ihmisten hevoset ovat selvästi helpompia hoitaa, kuin ratsuihmisten.
”Ehkä kun on vain yksi hevonen, on vaikea päästää sitä toisen vastuulle”, hän miettii.
Kesä on hevostenkin parasta aikaa, mutta onnistunut laidunkesä vaatii myös työtä ja panostuksia. Kuva: Ville ToivonenLeila Kinnari pitää Kinnarin tilaa Turengissa, lähellä Hämeenlinnaa, ja hänellä asiakkaat ovat valtaosin ratsuja. Tilalle on otettu vieraita laidunhevosia vuodesta 2009. Viime kesänä laitumia oli tarkkaan laskettuna 28,67 hehtaaria ja sen lisäksi muutaman ponin laihdutuslaidun. Tänä vuonna kesähevosia tulee 20.
Laitumet laitetaan erikseen tammoille, ruunille ja vuotiaille orivarsoille. Laidunkausi kestää toukokuun viimeisestä viikonlopusta syyskuun loppuun, joskus lokakuun puolellekin.
Ponejakin otetaan, mutta aikuisille poneille laidun tuo merkittävän kaviokuumevaaran. Kinnari varoittaa asiakkaita nykyään myös kortisonikuureista, sillä pari kertaa laitumella kaviokuumeeseen on sairastunut sellainen hevonen, jolla kortisonikuuri on loppunut hetki ennen laitumelle lähtöä.
”Hevonen on eläin, jolla on tuhat ja yksi tapaa tappaa itsensä.”
Osa hevosista on koko kesän kokonaan Kinnarin vastuulla, niin että hän huolehtii kavionhoidonkin. Osaa ratsastetaan laitumelta, ja omistajat saavat käydä vaikka useamman kerran päivässä.
Kinnari varmistaa kaiken sujuvuuden laittamalle asiakkaille keväällä laidunkirjeen, jossa kerrotaan tarkasti palvelu, vastuut ja riskit. Kirjeessä muistutetaan, että hevosia ei ole mahdollista saada sisätiloihin ukkoskuuron yllättäessä tai helteellä. Jopa se mainitaan, että uittopaikan joenpohjaa ei hoideta.
Hevosten pitää olla sosiaalisia ja pysyä normaaleissa sähköaidoissa. Vaaraksi olevat tai jatkuvaa häiriötä aiheuttavat voidaan lähettää kotiin. Kinnari kertoo, että muutaman kerran näin on käynytkin, ja omistajat ovat ymmärtäneet asian.
Laitumilla on erikseen tuulikaapit, eli erilliset pienet tarhat portin luona, mikä auttaa asiakkaita ottamaan oman hevosensa laumasta karkuuttamatta muita.
Laidunkierroksia tehdään kaksi vuorokaudessa. Aamulla jaetaan kivennäiset ja tarvittaessa väkirehuakin sekä katsotaan kaikki hevoset läheltä. Kinnari tarkistaa senkin, että kengällisillä on kengät jaloissa. Esimerkiksi silmätippojen laittamiseen hän ei kuitenkaan sitoudu.
Illan laidunkierto on nopeampi.
”Katsotaan, että kaikilla on jalat ja tyypit ovat huudeilla”, Kinnari kuvaa.
Kuukausihinta on 320 euroa sisältäen verot.
Pahoilta onnettomuuksilta on vältytty.
”Vaikka kyllähän hevonen on eläin, jolla on tuhat ja yksi tapaa tappaa itsensä”, Kinnari naurahtaa.
Hän itse on tottunut hyvin kesän vilinään, vaikka sanookin olevansa julki-introvertti.
”Sanon asiakkaille, että kestän teitä tämän neljä kuukautta. On hirveän kiva, kun he tulevat keväällä, ja on elämää ja järjestetään yhdessä koulu- ja estevalmennuksia ja ohjasajotunteja. Mutta on myös aivan ihanaa, kun syksy tulee, asiakkaat lähtevät ja tulee taas täysi rauha ja hiljaisuus”, hän sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
