

Ypäjän Hevosopisto järjestää kesäkuun lopussa Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskilpailut este-, koulu- ja parakouluratsastuksessa sekä vikellyksessä. Tapahtuman yhtenä kohokohtana ratsastetaan Finnderby, joka kilpaillaan pitkän tauon jälkeen kansainvälisellä tasolla. Finnderby on hypätty kansainvälisenä viimeksi vuonna 2016.
Lohjallla asuva Johanna Mikkola suunnitteli viime kesäksi Finnderbyyn uuden vakioradan. Ensi vuoden rata on pitkälti sama, mutta kansainvälisten sääntöjen saavuttamiseksi sitä pidennetään lisää ja myös vesihaudan paikkaa muutetaan.
Derbyradat hypätään nurmipohjalla, ja niihin kuuluu tavallisten esteiden lisäksi monipuolisia derbyesteitä. Radat ovat myös selvästi tavallisia esteratoja pidempiä. Kansainvälisen derbyradan pitää olla yli kilometrin.
”Tavallisen halliradan pituus on 300-350 metriä, ulkona 400 metriä ja mestaruusradat ovat viittäsataa metriä”, Mikkola vertaa.
Jo 49. kertaa järjestettävä Finnderby-kilpailu on välillä kärsinyt osallistujapulasta, mutta viime vuonna viivalla oli 18 ratsukkoa, kun myös kenttäratsastajat osallistuivat 130-sentin tasolla käytävään luokkaan ahkerasti. Voiton ja 3000 euron pääpalkinnon vei Marika Rättö tammallaan Stolzenburg E.
”Viime vuonna kilpailusta tuli todella hyvä. Lähtijöitä oli kiva määrä, eikä mitään 50 lähtijää tarvitse ollakaan, kun on pitkä rata”, Mikkola sanoo.
Hän toteaa, että derbyradalle sopii kyllä lähteä tavallisella esteratsulla, mutta laukkakunnon pitää olla kohdillaan radan pituuden takia.
”Derbyradalla tulee hyppyjäkin ihan eri määrä, joten se selvästi rankempi”, hän korostaa.
Ratamestari Mikkolalla itsellään on ollut erityinen joulukuu, sillä tasavallan presidentti Alexander Stubb kutsui hänet Linnan juhliin.
”Olihan se ihan tosi iso yllätys. En olisi ikinä kuvitellut, että meikäläinen sinne kutsutaan”, Mikkola sanoo.
Kyllä hän silti tiesi heti, mistä on kyse, kun kirje saapui postilaatikkoon.
”Siinä lukee Tasavallan presidentti, ja se on ihan eri näköinen kirje kuin kaikki muut”, hän paljastaa.
Juhlaan pääseminen vaati järjestelyitä, kun piti ottaa vapaa tallimestarin töistä, hankkia kampaaja ja pyytää hyvää ystävää entraamaan juhlapuku. Stressiä Mikkola ei ottanut. Juhlissa oli sitä paitsi tuttujakin, kun siskonpoika on kadettina.
”En ikinä ota mistään paniikkia. Ihan rennoin mielin lähdin”, Mikkola kertoo.
Jos noin yleensä pitäisi valita Linnan juhlista ja Finnderbystä, Mikkola kertoo silti viihtyvänsä paremmin jälkimmäisessä.
”Mutta Finnderbyyn voi mennä joka vuosi. Tuo oli once-in-a-lifetime-kokemus. Sellaista pönöttelyä se oli”, hän hymyilee.