
Nelikymppinen Nina Fagerström tavallaan kyllä teki jo silloin sitä, mistä piti ja missä hän on hyvä. Hänellä oli 15–20 hevosen talli Belgiassa, ja hän kehitti laadukkaita estehevosia. Hän teki hevoskauppaa ja valmensi. Elämästä kuitenkin puuttui yksi hänelle valtavan tärkeä osanen, nimittäin oikea kilpaurheilu.
”Hevosarkea olen elänyt ja halunnut elää, mitään muuta en ole halunnut tehdä. Mutta vuosi sitten harmaassa Belgiassa puursin aamusta iltaan, kävin harjoituskisoissa, kehitin hevosia, enkä ollut onnellinen. Homma ei edennyt, ja halusin suuren muutoksen”, hän kertoo.
Maailmanlistalla parhaimmillaan sijalle 47 päässyt Fagerström on ollut nyt seitsemän vuotta Euroopassa, mutta sitä ennen hän vietti kolme vuotta USA:ssa. Aika oli hänen uralleen tärkeä, sillä hän näkee amerikkalaisten tyylissä paljon opittavaa. Viimeisimmällä pidempiaikaisella huippuhevosellaan Flowerilla hän kilpaili viiden tähden tasolla hypäten huippukilpailuita esimerkiksi USA:n Wellingtonissa Floridassa ja Spruce Meadowsissa Kanadan Calgaryssä.
Vaikka sen jälkeen korkean tason kilpahevosta ei ole pidemmäksi aikaa talliin löytynyt, huippukilpaurheilu on pysynyt suomalaisen tavoitteena. Kilpailluissakin hän aina käveli myös isoimmat radat, mittasi askeleet ja mietti, miten tämä kannattaisi ratsastaa.
Huhtikuussa 2023 Fagerström teki sitten päätöksen. Hän luopui isosta osasta hevosistaan ja päätti keskittyä vain parhaisiin. Jatkossa hän aikoo asua hevosineen talvet Espanjassa, ja kesäksi hän vuokraa niille karsinat Keski-Euroopasta. Lisäksi hän haluaa viettää talvella ainakin kuukauden Wellingtonissa USA:ssa hoitamassa asiakassuhteita ja kehittämässä omaa osaamistaan, vaikka hevoset jäävätkin Eurooppaan.

Ykkösratsuikseen hän valitsi 10-vuotiaan Jappeloupin ja 9-vuotiaan omakasvatin Un Secreto Z:n. Molemmat ovat hyvässä nousukunnossa, Un Secreto Z teki viime viikonloppuna ensimmäisen 145-GP:nsä ja Jappeloup on hypännyt kolmen tähden 150-luokan.
Ammatikseen Fagerström jatkaa ratsukoiden valmentamista ja hevosten etsimistä asiakkaille, mutta ratsastuksessa tähtäin on huipulla, mielellään viiden tähden kilpailuissa.
Hevosia on kaikkiaan nyt vain seitsemän, ykköshevosten lisäksi pari nuorta ja pari myyntiin ajateltua.
Ajatus on saada taas näkyvyyttä kahden hyvän oman hevosen kanssa ja sitä kautta valmiita ratsuja hevosenomistajilta. Fagerström on luopumassa omasta kasvatuksesta, ja myös nuorten hevosten kehittäminen on turhan pitkä ja epävarma tie saada uusia hevosia, vaikka Un Secreto Z oma kasvatti onkin.
”Kasvatus ei kiinnosta yhtään. Annetaan niiden tehdä sitä, joilla on omat maat ja jotka pystyvät keskittymään siihen”, hän sanoo.
Un Secreto Z on hypännyt nuorten hevosten MM:tkin ja kehittynyt tasaisesti. Jappeloup taas ostettiin pari vuotta sitten Fagerströmin miestä Salvador Garcia Dianaa ajatellen. Se kuitenkin sopi paremmin Fagerströmille.
”Kävimme katsomassa sitä yhdelle asiakkaalle, mutta hänelle siinä oli liikaa verta ja fyysisyyttä. Se teki kuitenkin vaikutuksen laadullaan, ja päätimme ostaa sen jenkkisijoittajan kanssa. Sen kanssa on ollut haasteita, ja pitkään meni vain kotona ja harjoituskilpailuissa. Aika paljon tässä lajissa tehdään töitä kulissien takia. Tämäkin hevonen kertoo, kuinka paljon uskoa ja intohimoa tässä on”, Fagerström taustoittaa.
Nyt ollaan tilanteessa, johon Fagerström on tyytyväinen. Hän saa tehdä sitä, mitä rakastaa, ja ykköshevosilla on riittävästi kykyä 150-luokkiin ja kolmen tähden kilpailuihin. Aika näyttää, menevätkö ne vielä korkeammallekin.
Samalla Fagerstöm painottaa, että ymmärtää realiteetit ja huipulle pääsemisen vaikeuden. Maailman parhailla ratsastajilla on paljon hevosia, ja kun he hyppäävät isoja luokkia viikonlopusta toiseen, heidän taitonsa vain kehittyy kehittymistään.
Heitä on vaikea haastaa, mutta Fagerström aikoo ainakin heidän joukkoonsa, viiden tähden tasolle ja mestaruuksiin. Kilpailuissa hän haluaa päästä suorittamaan, ei vain osallistumaan. Haastavalla tiellä on kuitenkin osattava nauttia myös matkasta, eikä vain tavoitella pokaalia.
Mutta onhan sekin mahdollista, että jonain päivänä talliin osuu se todellinen huippuhevonen. Ainakin Fagerström on silloin valmiina.
”Aina saa olla unelmia, mutta nautitaan myös tästä, missä nyt ollaan. Uskallan väittää, että itse ratsastan paremmin kuin koskaan. Teen pilatesta, joogaa ja mietin, mitä syön. Olen vahvempi ja tasapainoni on parempi, jos vertaan 20–30-vuotiaaseen itseeni”, hän toteaa.
Entä minkä neuvon hän antaisi parikymppiselle itselleen tai jollekin muulle kilparatsastusta rakastavalle nuorelle.
”En halua antaa ohjeita. Jokaisen pitää elää sen näköinen elämä, joka tekee hänet onnelliseksi. En myöskään halua ampua alas kenenkään unelmia, eli jos haluaa tavoitella esteratsastuksen huippua, go for it. Ei kannata kuunnella muita, vaan oman sydämensä ääntä, vain sillä tavalla voi olla onnellinen”, Fagerström sanoo.
Se on ajatus myös nykyisen elämänmuutoksen taustalla, höystettynä realismilla.
”Tässä on myös joka päivä paljon liikkuvia tekijöitä ja haasteita. Siksi on tärkeää, että onnellisuutta saa muualtakin kuin hevosista ja ratsastuksesta”, hän lisää.