Agrologi AMK Marju Koskella on pitkä kokemus heinäntuotannosta ja myymisestä asiakkaille. Hän myös jakaa somessa runsaasti tietoa hevosen ruokinnasta. Kuva: Marju Koski
Millaista heinää hevoselle? – asiantuntija antaa vinkit valintaan
”Heinäanalyysin merkitys ruokinnan suunnittelussa korostuu, jos hevosella on terveysongelmia”, sanoo vesilahtelainen agrologi AMK Marju Koski.Tilaajalle
Enimmillään Marju Koskella ja hänen ex-miehellään on ollut 50 hehtaaria hevosheinällä. Tänä kesänä heinäalaa oli 25 hehtaaria. Kuva: Marju KoskiHeinäanalyysi on suuntaa antava laboratoriotutkimuksen tulos, jonka perustalle hevosen saama heinämäärä, kivennäis- ja lisärehuruokinta on mahdollista ja hyödyllistä laskea.
”Esimerkiksi hevosen IBD, ripulit, metabolisuus ja iho-ongelmat ovat tilanteita, joissa suosittelen hevosen omistajaa pyytämään tai itse teettämään heinästä analyysin. Vatsaongelmaisille suositellaan hyvin sulavaa, eli korkean D-arvon heinää”, Marju Koski sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että heinäanalyysiin ei pidä sokeasti luottaa, sillä heinän ravintoarvot voivat vaihdella lohkojen sisälläkin merkittävästi. Perusterveiden ja normaalipainoisten hevosten kanssa pärjää ruokinnassa maalaisjärjellä, jos on löytänyt hyvän heinäntuottajan, jolta saa oikeaan aikaan tehtyä, hygieeniseltä laadultaan hyvää heinää.
”Jos kuivaheinä on Suomen eteläosissa tehty kesäkuussa tai viimeistään heinäkuun alussa, on se käypää tavaraa. Mitä myöhäisemmäksi heinäkuulle kuivaheinän teko venyy, sitä enemmän kortisuus lisääntyy ja heinän sulavuus heikkenee. Samalla heinän valkuaispitoisuus laskee ja sokeripitoisuus nousee.”
Koski huomauttaa, että kun timotei tulee tähkälle, on turha enää odotella, että heinä kasvaisi ja satoa tulisi enemmän. Kuivaheinä saadaan talteen ravinteikkaana, kun korjuuta ei pitkitetä. Heinän ostajankin kannattaa seurata verkossa sulavuus- eli D-arvon ennustetta ja tiedustella myyjältä, milloin heinä on kaadettu. Tällöin saa suurin piirtein ilman analyysiäkin tietää onko heinä hyvin sulavaa. Valkuais-, kivennäis- ja sokeripitoisuudet riippuvat paljon siitä, onko kasvustoa lannoitettu.
Marju Koskella on pitkä kokemus hevosheinän tuottamisesta kotitilallaan. Enimmillään Koskella ja hänen ex-miehellään on ollut 50 hehtaaria hevosheinällä. Tänä kesänä heinäalaa oli 25 hehtaaria.
”Kuivaheinän, eli kesäkuisen ykkössadon määrä jäi kolmasosan normaalia pienemmäksi kylmyyden ja kuivuuden takia. Kaikille vakioasiakkaillemme ei riittänyt ensimmäisen sadon heinää”, hän harmittelee.
Heinän ostajan on Kosken mukaan syytä perehtyä ruokintaan ainakin sen verran, että osaa arvioida oman tai omien hevostensa kuntoluokan sekä niiden tekemän työn rasittavuuden. Näiden perusteella pystyy valitsemaan ravintoarvoiltaan sopivan heinän – mikäli sellaista on saatavilla.
”Heinä on hevosen tärkein rehu, mistä se saa suuren osan energiastaan. Olen huomannut, että hevosen lihavuuskunnon arvioiminen on useille ihmisille vaikeaa ja hevosen työn rasittavuutta usein yliarvioidaan.”
Koski toteaa, että harrastehevonen, joka muutaman kerran viikossa hikoaa kaulalta ja satulan tai valjaiden alta, ei tarvitse ruuassaan valkuaista 800 grammaa vuorokaudessa. Jos heinässä on matala valkuaispitoisuus, eli 30-40 grammaa valkuaista kuiva-ainekilossa, on siltikin pysyttävä maltillisena lisävalkuaisen syöttämisessä.
”Väkirehujen lisäruokinta on toteutettava useasti päivässä pieninä annoksina, sillä hevosen paksusuoli ei pysty käsittelemään sinne yht’äkkiä kerralla tulevaa tärkkelyspommia. Valkuaisen yliruokinta lihottaa hevosta ja rasittaa sen sisäelimiä”, Koski muistuttaa.
”Ylipaino-ongelmissa ja sairauksissa ymmärrän sokerin välttämisen.”
Viime vuosina hän on havainnut, että kysyntää on vähäsokerisella kuiva- tai säilöheinällä, jossa on suhteellisen korkea sulavan raakavalkuaisen arvo. Tietynlainen sokerihysteria on pinnalla, mutta liian valkuaisen haittoja ei niinkään osata tiedostaa.
”Meiltä pyydetään usein kuivaa heinää, jossa sulavan raakavalkuaisen pitoisuus kilossa kuiva-ainetta olisi 80‒100 grammaa. Tällaista heinää pystyy syöttämään 500-kiloiselle hevoselle vain 6‒7 kiloa vuorokaudessa. Eli tuolloin hevonen saa liian vähän kuiva-ainetta heinäannoksestaan.”
Koski huomauttaa, että normaalipainoiselle, terveelle hevoselle sokeri on parempi energianlähde kuin tärkkelys. 150 grammaa sokeria kilossa kuiva-ainetta on vielä normaalia heinää, joka käy muille kuin kaviokuumeisille tai metabolisille hevosille.
”Ylipaino-ongelmissa ja sairauksissa ymmärrän sokerin välttämisen. Täytyy muistaa, että valkuaista on helppo lisätä ruokintaan, mikäli sitä heinästä puuttuu.”
Optimaalinen kuivaheinä, jota Koskeltakin eniten kysytään, sisältää noin 60 grammaa valkuaista kilossa kuiva-ainetta ja maltilliset sokerit sadan gramman molemmin puolin. Sellaista voi hänen mukaansa huoletta syöttää kymmenen kiloa vuorokaudessa viisistaakiloiselle hevoselle.
Odelma on loppukesästä tehtyä, lehtevää ja yleensä hyvin sulavaa hevosheinää. Kuva: Marju KoskiErittäin oleellista olisi Kosken mukaan myös ymmärtää ero kuivaheinän, säilöheinän ja odelman välillä, sillä niiden syöttömäärään vaikuttaa heinän kuiva-aineen määrä sekä valkuaisen ja sokerin pitoisuudet. Koski kiteyttää hevosheinien erot seuraavasti:
”Kuivaheinä on aina ensimmäisen sadon tuote, jossa heinä on kaatamisen jälkeen pöyhitty useasti, kuivanut noin neljä päivää ja sisältää kuiva-ainetta yli 85 prosenttia. Se voi olla paalattuna pieniin tai suuriin paaleihin, muovin kanssa tai ilman.”
”Säilöheinä taas on ensimmäistä satoa, jota on pari päivää pellolla esikuivattu ja paalattu useimmiten säilöntäaineen kanssa muoviin. Säilöheinän kuiva-ainepitoisuus on 45‒84 prosenttia kuiva-ainekilosta ja siinä tapahtuu maitohappobakteerikäyminen. Mitä kosteampaa heinä on, sitä varmemmin. Melko kuivassa säilöheinässä voi tapahtua epätasainen käymisreaktio, jolloin hygieeninen laatu kärsii ja heinään tulee hiivaa ja homeita.”
Koski suosittelee lisäämään säilöntäaineen 75‒84 prosenttia kuiva-ainetta sisältävään säilöheinään. Kolmas heinälaatu, odelma, taas on lehtevää toisen sadon heinää, joka tehdään loppukesällä.
”Odelma esikuivatetaan pellolla parin päivän verran ja paalataan muoviin säilöntäaineen kera. Odelman kuiva-ainepitoisuus on sama kuin säilöheinässä.”
Kaksi esimerkkiä
Marju Kosken esimerkit kahden erilaisen heinän syöttömääristä
500 kg normaalipainoinen hevonen, ei ongelmia ruuansulatuksessa ja/tai metabolisuutta
Esimerkki 1:
Ensimmäisen sadon kuivaa heinää kesäkuulta, sokeri alle 150 grammaa kilossa kuiva-ainetta (g/kg ka), srv 50-60 g/kg ka, kuiva-aine 850 g/kg, D-arvo 620-660 g/kg ka
syöttö 10 kg/vrk
optimaalinen sulavuus eli D-arvo 620-660 g/kg ka
Esimerkki 2.
Elokuussa tehtyä odelmaa, sokeri noin 100 g/kg ka, srv noin 80 g/kg ka, kuiva-aine noin 735 g/kg, D-arvo noin 670 g/kg ka
Syöttömaksimi 10 kg/vrk
Ei sovi ennestään lihavalle harrastehevoselle korkean valkuaispitoisuuden vuoksi
Marju Koski on perustanut Facebookiin yli kahdeksan vuotta sitten ryhmän ”Hevosen vatsan hyvinvointi ja ongelmat”, jossa on tällä hetkellä noin 9000 jäsentä. Hän toimii ryhmän ylläpitäjänä ruokintasuunnittelua tekevän Leena Jokisen kanssa.
Youtubesta löytyy Marju Kosken heinätietoa sisältäviä videoita. Katso tuore video harrastehevosen valkuaistarpeesta ja heinästä täältä.
- Osaston luetuimmat
