

Maiju Mallat on asunut Keski-Euroopassa hevosammattilaisena pian 20 vuotta. Viime vuonna hän aloitti yhteistyön ranskalaisen alan huipun Philippe Rozierin kanssa, mutta hän ei enää ratsasta Rozierin hevosia, vaan ainoastaan vuokraa häneltä karsinoita. Yhteistyön päättymisen myötä myös paikka on muuttunut turhan kalliiksi, ja Mallat on jo jonkin aikaa etsinyt miehensä Hilaire Paillardin kanssa uutta toimitilaa.
Hevosia pariskunnalla on tallissa tällä hetkellä yhdeksän, joka on turhan vähän kahdelle ratsastajalle. Osa nuorista hevosista on toki vielä laitumella, mutta Mallat siirtäisi ne mielellään suoraan uuteen paikkaan, kunhan se vain löytyisi.
Mallat kertoo, että hevoskauppa kulkee tällä hetkellä nihkeästi.
Keskitason estekilpahevoset eivät oikein liiku ostajille, ja esimerkiksi Ranskan kolmivuotiaiden ratsujen Fences-eliittihuutokaupassa hinnat jäivät miltei puoleen normaalista. Kaikkein kalleimmat ovat yhä hinnoissaan, mutta tavallisia kivoja varsoja alkaa saada 4000 eurolla.
”Jos on rahaa, nyt pitäisi ostaa varsoja”, Mallat vinkkaa.

Mallatin pitkäaikainen ykkösratsu E Beliss on kärsinyt vuohisnivelen luuödeemasta, ja se saa hypätä vasta kavaletteja. Eläinlääkäri on kuitenkin toiveikas, että se saadaan vielä palaamaan radoille.
Myös yksi uusi isompien luokkien ratsu Mallatille on tulossa, mutta myyntiprojektiksi.
”Sellainen hevonen, jonka kanssa pitää vain iloita jokaisesta luokasta, jonka pääsee hyppäämään”, Mallat näkee.
Mallat hyppäsi Helsinki International Horse Show’ssa viimeksi kaksi vuotta sitten. Hän myöntää olevansa huolestunut siitä, että suomalaisia on tänä vuonna mukana niin vähän.
”En halua olla liian dramaattinen, mutta kyllä se urheilua syö, kun ihmiset eivät pysty pitämään hevosia” Mallat toteaa.
”Hevosia on! Potentiaalisia 150-hevosia on vaikka kuinka paljon.”
Hän korostaa, että Keski-Euroopassa hevoset ovat bisnes ja elinkeino, mikä tarkoittaa, että hevonen myydään silloin, kun siitä saa otaksuttavasti isoimman tuoton. Kaikkein parhaat kilparatsastajat pystyvät tekemään sopimuksia, joissa he ottavat huippuhevosia jopa omille kuluilleen, mutta sitten he eivät yritä myydä niitä.
Matalamman tason ratsastajat taas joutuvat ottamaan ne, joiden kohdalla omistajan intressi on arvon nostamisessa ja myymisessä, ei niinkään urheilussa.
Myös silloin, kun ratsastaja omistaa hevosen itse kokonaan tai osittain, hän joutuu usein myymään hevosensa, koska jotenkin hänen on rahoitettava elämänsä. Hevosten ratsuttamisella ja tallipaikkojen myymisellä se ei onnistu.
”Kun ratsutusmaksu on noin 1000 euroa plus vero, siitä jää itselle 300 euroa kuussa. Kaikki muu menee kuluihin, eikä tässä ole mukana edes työntekijän palkkaa”, Mallat laskee.
”Sinne kaivan hevosia vaikka kiven alta.”
Sen sijaan siitä hän ei ole huolestunut, etteikö hevosia löytyisi. Kyllä niitä on, kunhan ne vain saisi pidettyä oman satulan alla, eikä pidä heti myydä, kun joku tarjoaa tarpeeksi.
”Hevosia on! Potentiaalisia 150-hevosia on vaikka kuinka paljon”, hän sanoo.
Haasteista huolimatta Mallat lupaa olla mukana, kun tätä seuraava HIHS järjestetään Helsingin Messukeskuksessa keväällä 2026.
”Sinne kaivan hevosia vaikka kiven alta”, Mallat sanoo.