

Terhi Stegarsin valmennettaviksi tulee alle 25-vuotiaiden ikäryhmä ja nuoret ratsastajat sekä juniorit jaetusti Marko Björsin kanssa. Björs valmentaa lapsi- ja poniratsastajia.
Stegars ottaa tehtävänsä vastaan innostuneena. Hän on valmentanut Saksan, Luxemburgin ja Itävallan maajoukkueratsastajia, joten hänellä on paljon tietoa siitä, miten muissa liitoissa toimitaan ja mitä hyvää sieltä voitaisiin tuoda Suomeen.
Sen sijaan Suomen nykyisistä käytännöistä Stegars ei ole perillä kuin senioreiden puolelta, joten hän korostaa, että ei halua vertailla omia suunnitelmiaan aiempaa tekemiseen.
”Olen ollut 30 vuotta pois Suomesta ja voin toivottavasti tuoda vähän uutta verta peliin”, hän sanoo.
Stegarsin johtoajatuksensa on ammattimaisuus ja osaaminen, jonka kautta saadaan aikaan pitkän linjan menestystä. Hän haluaa, että lapset ja nuoret opetetaan alusta asti ratsastamaan niin, että he jatkossa pystyvät kouluttamaan hevosia eteenpäin.
”Haluaisin, että nuoret pystyisivät valmentajan avulla rakentamaan itse hevosia, jolloin hevoset pystyttäisiin valitsemaan niin, että ne voisivat kantaa kaikkien ikäluokkien läpi.”
Ratsastajan ei siis täytyisi vaihtaa hevosta siirtyessään vaikeampiin luokkiin, vaan hän pystyisi jatkamaan samalla hevosella.
Stegars huomauttaa, että on tietysti fantastista, jos ratsastajalle pystytään ostamaan uusi, valmiiksi koulutettu opetusmestarihevonen aina, kun hän siirtyy uudelle tasolle. Lajissa voi kuitenkin päästä pitkälle myös ilman sellaisia resursseja, hän sanoo.
”Toivoin, että yrittäisimme ratsastaa kaukonäköisesti. Cathrine Laudrup-Dufourkin aloitti Cassidyn kanssa jo juniorina. Hän tietenkin on maailman lahjakkaimpia ratsastajia, mutta miksei sellaista voisi tulla Suomestakin, ei se onneksi ole vain tanskalaisten ominaisuus”, Stegars sanoo viitaten EM-mitaleita voittaneeseen ratsukkoon.
Toinen tärkeä asia on kotivalmentajien saaminen mukaan oppimiseen ja hyvään yhteistyöhön.
”Paraskaan maajoukkuevalmennus ei mullista mitään, jos kotona tehdään mullin mallin”, Stegars muistuttaa.
Stegars miettii, että kehittyville ratsastajille on tärkeä päästä viettämään paljon tunteja satulassa. Se pitää kuitenkin tehdä laadukkaasti ja keskittyen. Hevonen ei ole tennismaila tai soitin, jolla voi harjoitella mekaanisesti. Ratsastajan pitää ymmärtää, että jokainen hetki hevosen kanssa on kommunikaatiota, jossa molemmat voivat oppia toisiltaan ja muuttua.
”Pianoa pimputetaan, kunnes joku virittää sen uudelleen, mutta hevonen on ratsastajansa peili”, Stegars sanoo.
Samalla kun hän peräänkuuluttaa tekemiseen ammattimaista kulttuuria ja analyyttisyyttä, hän painottaa sitä, että kyse on lapsista. Ei ole tarkoitus, että he ratsastavat naamat irvessä, ja heitä prässätään eteenpäin täyttämään jonkun toisen unelmia. Heillä pitää olla aito oma halu tehdä, ja heitä tuetaan eteenpäin. Oleellista on opettaa heille hevosten oikeaa ymmärtämistä.
”Omaan tekemiseeni on tullut paljon lempeyttä hevosten kanssa oppiessa ja oman pojan myötä”, Stegars kertoo.
Hän toivoo, että maajoukkuevalmennuksen myötä Suomi alkaa saada laajemmin ratsastajia ja joukkueita ikäluokkakilpailuihin. Olisi myös tärkeää, että kalenteri mahdollistaisi osallistumisen SM-, PM- ja EM-kilpailuihin järkevällä valmistelulla.
”Paraskaan maajoukkuevalmennus ei mullista mitään, jos kotona tehdään mullin mallin.”
Stegarsin kotipaikka pysyy Keski-Euroopassa, mutta maajoukkuevalmentajan pestin myötä käynnit Suomessa luonnollisesti lisääntyvät. Oma kilpailu-urakin jatkuu. Stegarsin viimeisin GP-hevonen Zap Zap jäi eläkkeelle kesällä, ja nyt hänellä on kilpailtavanaan 7- ja 8-vuotiaat laadukkaat hevoset, jotka ovat kilpailleet pikkukierrostasolla.
”Niistä molemmista tulee GP-hevosia, ne jo leikittelevät tekemällä sitä, tätä ja tuota”, hän kertoo.
Stegars huomauttaa olevansa itse ennen muuta hevosten kouluttaja, mikä on vielä paljon vaikeampaa kuin ratsastaa valmiilla GP-hevosella kilpaa. Haastavuudesta huolimatta juuri sitä hän haluaa opettaa myös Suomen tulevaisuuden kouluratsastajille.
Terhi Stegars on kilpaillut neljä kertaa Euroopan mestaruuskilpailuissa ja ratsastanut MM-kilpailuissa ja kahdessa maailmancupin finaalissa. Hän on opiskellut Suomessa ratsastuksenopettajaksi, Saksassa ammattiratsuttajaksi ja Luxemburgissa maisteriksi. Hänelle on myönnetty Suomessa mestariratsastajamerkki ja Saksassa ja Luxemburgissa Kultainen ratsastajanmerkki.