

Terhi Stegarsin nykyinen GP-ratsu on jo 17-vuotias tanskalainen ruuna Zap Zap, joka on ollut Stegarsin työnantajan Astrid Neumayerin tallissa pitkään. Ruunalla on jo takanaan jo yli 50 kansainvälistä GP-starttia.
”Hevonen on se, mikä se on, ja se antaa sen, mitä se antaa”, Stegars tiivistää.
Ruunan kansainvälinen piste-ennätys on 72,608 kolmen vuoden takaa, mutta yleensä se on pysynyt alle 70 prosentin tuloksissa.
Viime viikonloppuna pienissä kolmen tähden kilpailuissa Slovakiassa Motesicessa ratsukko voitti GP:n prosentein 68,065 ja oli GP-specialissa kolmas prosentein 66,447.
”Olimme tehneet verryttelyksi pari kansallista kilpailua, marraskuussa ja helmikuun alussa. Opettelen nyt tuntemaan sitä. Se on hirveän kuuma ja sellainen vekkuli pelle. Ei ole vanha eikä kankea, vaikka tyypiltään vanhanaikainen”, Stegars luonnehtii hymyillen.
Hän kertoo, että tähän saakka se on ollut erilainen jokaisella radalla, jonka he ovat yhdessä tehneet.
”Nyt ensimmäinen rata oli meille hyvä, mutta kaikki yksittäiset liikkeet olisi voinut tehdä paremmin.”
Stegars kertoo, että oli kivaa päästä taas ratsastamaan kansainvälisesti.
”Ihan kuin kotiinsa olisi tullut”, hän sanoo.
”Olen aika rennosti mukana geimeissä.”
Mutta ihan samanlainen se koti ei enää ole, kuin se on vuosikymmenet ollut. Kouluratsastus lajina on muutoksessa, kun hevosten hyvinvointiin on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Stegars kertoo pohtineensa, millä tavoin vuonna 2025 pitää ratsastaa, ja hän kysyi stewardeiltakin etukäteen, onko jotain, mihin verryttelyssä pitää kiinnittää huomiota.
”Muutos herättää kysymyksiä ja itsetutkistelua. Itse olen vuosien varrella muuttanut ratsastusta paljon hevosystävällisempään suuntaan ja löysännyt turparemmejä. Kyse on ollut omasta muutoksenhalusta”, hän kertoo.
Yksi syy muutokseen ovat olleet monet korjausratsastettavat hevoset. Sellaisten kanssa on pitänyt miettiä tarkasti, että ei tee samoja virheitä kuin edelliset ratsastajat ovat tehneet.
Myös iän kertyminen vaikuttaa, viime kesänä 50 vuotta täyttänyt Stegars myöntää. On ihmisenkin keholle parempi ratsastaa kevyesti kuin voimalla.
”Jos ratsastaa voimalla, eikä tunteella, kuluttaa myös itseään”, Stegars muistuttaa.
Hän toteaa, että muutokset lajiin ovat hyvästä, mutta ne tulevat nyt nopeasti ja paineen alla.
”Mutta en usko, että minun tarvitsee sen kummemmin muuttaa asioita”, hän sanoo.
Ja jos pitää, sitten muutetaan, esimerkiksi varusteiden suhteen.

Stegars toivoo silti, että lajille annettaisiin myös aikaa. Kun hevosia koulutetaan liikkumaan uudella tavalla, se ei tapahdu hetkessä. Hän arvioi, että nykyiset muutokset tulevat vaikuttamaan paljon hevoskauppaan ja jalostukseenkin.
Hevoset ovat pitkälti ratsastajan peili ja esimerkiksi suu kertoo hevosen koko kehon tilasta. Mutta toisaalta jokin hevonen saattaa olla suustaan rauhallinen vaikka sillä olisikin vaikeaa, ja toinen taas on levoton suustaan ennen kuin sillä on ollut ratsastaja edes koskaan selässään.
”Kyllä uusien hevosten hankkimista katsoo nyt aivan uusien linssien läpi”, Stegars sanoo.
Stegars luonnehtii, että nyt arvostelun muutosten myötä kvaalien hakemisesta tulee mielenkiintoista. Europan mestaruuksiin hän kuitenkin pyrkii, ja sitä varten tehtynä on suunnitelma, jossa hän kilpailee noin kerran kuussa.
”Olen aika rennosti mukana geimeissä”, hän sanoo.
Los Angelesin olympialaisia hän ei ajattele niin paljoa, sillä vaikka ratsastettavana on muutama nuorempikin hevonen, ei niistä ole tehty ainakaan vielä pitkiä sopimuksia.
Pikkuhiljaa entistä enemmän ajatuksissa on myös ratsastusuran jälkeinen elämä. Hän toivoo, että pääsisi olemaan mukana suomalaisen kouluratsastuksen kehittämisessä. Suomeen hän ei sentään ole muuttamassa, Stegars jarruttelee. Hän viihtyy hyvin Itävallassa, ja elämässä on jo paljon muutakin tärkeää kuin ratsastus.
”Mun poika on kotiutunut tosi hyvin, ja meillä on ihana talo. Se on suurin syy sille, miksi olen täällä”, hän sanoo.