Lantapallerot pussiin ja mikroskoopin alle – kevään ryhtiliikkeen aika on pian käsillä
Lähiviikkoina on aika tarkistaa hevosten lantanäytteistä, onko loislääkitys tarpeen.Tilaajalle
Koska uusia hevosten loislääkkeitä ei ole tulossa markkinoille, on tallinpitäjien syytä viimeistään nyt ottaa käyttöön uusimmat ohjeet, joilla lääkkeille vastustuskykyisten loiskantojen esiintymistä voidaan ehkäistä. Kuva: Jaana KankaanpääReilun vuosikymmenen aikana on käynyt selväksi, että hevosten loisten resistenssi eli vastustuskyky nykyisille loishäätölääkkeille on kasvanut. Uusia lääkkeitä ei ole tulossa, joten elintärkeässä roolissa on talli- ja laidunhygienian tarkkuus sekä hevosten loishäätö vain tarpeen mukaan.
Kerran kehittynyt loislääkeresistenssi siirtyy loisissa seuraavalle sukupolvelle. Resistenssi ei siis katoa koskaan, vaan se tarkoittaa sitä, että kyseistä loislääkettä ei voi enää tallilla käyttää, koska siitä ei ole hyötyä.
Resistenssin kehittymistä voi ehkäistä sillä, että loishäätö tehdään vain tutkittuun tarpeeseen, lannat siivotaan tarhoista vähintään viikoittain ja laitumia sekä siivotaan että suunnitellaan laidunkierto, joka vähentää loispainetta.
”Resistenssi valikoituu esiin matopopulaatiossa tiheän ja pitkäkestoisen massalääkityksen seurauksena. Eri loislääkkeiden vuorottelu ei estä resistenssin kehittymistä eikä kerran hankittu resistenssi katoa. Resistenssitilanne on tallikohtainen”, todetaan praktikkoeläinlääkäreiden laatimassa loishäätösuosituksessa.
Aikuisten hevosten loishäädön pitää Suomen eläinlääkäripraktikoiden ohjeen mukaan perustua lantanäytetutkimuksiin. Keväällä ennen laidunkautta otetaan lantanäytteet kaikista tallin hevosista ja lääkitään ne, joiden näytteissä madonmunia löytyy raja-arvon (200 epg) ylittävä määrä.
”Jos pienten ja suurten sukkulamatojen osalta epg-arvo on yli 200, on ivermektiini usein paras lääkevalinta. Jos näytteessä on suolinkaisen munia, tehoavat fenbendatsoli tai pyranteeli todennäköisesti parhaiten. Mikäli tallilla ei ole tutkittu loislääkeresistenssin esiintymistä, ota kontrollinäyte kaksi viikkoa lääkityksen jälkeen”, praktikkoeläinlääkärit ohjeistavat.
Keväinen loishäätö auttaa pitämään laitumet ja tarhat puhtaampina loisista. Kontrollinäytteen tutkituttaminen 14 vuorokautta lääkityksen jälkeen puolestaan kertoo sen, tepsiikö lääke, vai ovatko loiset kehittäneet sille vastustuskyvyn.
”Varsan ensimmäisenä elinvuotena loiset häädetään kahden‒kolmen kuukauden välein riippuen elinympäristön loispaineesta.”
Ainoaksi rutiinimadotukseksi pitäisi nykytiedon mukaan antaa vain heisimatoihin tehoava lääkitys ennen talvipakkasten alkamista. Tätä ei kannata viivästyttää, sillä lääkitys tehoaa parhaiten silloin, kun lämpötilat laidunkauden jälkeen ovat vielä plussalla.
Heisimatojen toteamiseen on saatavilla nykyään sylkitesti. Lantanäytteestä heisimadot eivät juuri koskaan paljastu, sillä niitä esiintyy vain satunnaisesti ryppäinä.
Alle vuoden ikäisten varsojen loislääkityksiä ei praktikkoeläinlääkärien ohjeen mukaan kuitenkaan voi perustaa pelkkiin lantanäytteiden tutkimustuloksiin.
”Varsoilla voi olla runsaastikin loisia, vaikka lantanäyte olisi puhdas, sillä esimerkiksi suolinkaisen kiertävät toukkamuodot ja lepovaiheessa olevat pienet sukkulamadot eivät tuota ulosteeseen erittyviä munia. Varsan ensimmäisenä elinvuotena loiset häädetään kahden‒kolmen kuukauden välein riippuen elinympäristön loispaineesta.”
Muistilista tallin loisongelman torjuntaan
Lantanäytteet kaikista hevosista ennen laidunkautta.
Lääkitään eläinlääkärin suosittelemalla valmisteella ne hevoset, joiden epg-arvo on yli 200.
Lääkityistä hevosista kontrollilantanäyte 14 vrk madottamisen jälkeen.
Syksyllä ennen pakkasten tuloa heisimatolääkitys kaikille hevosille tai sylkitestin mukaan.
Varsalle ensimmäisen elinvuoden ajan loislääkitys eläinlääkärin suosittelemilla valmisteilla 2-3 kuukauden välein.
Loispaine vähenee sen myötä, mitä paremmin ja useammin lannat karsinoista, pihatoista, tarhoista ja laitumilta siivotaan. Suositus tarhojen siivoamiselle kerta viikkoon.
Loislääkkeitä tulee käyttää harkitusti.
Madotuksen tarkoitus on pitää hevosen loismäärä sillä tasolla, että se ei aiheuta terveydelle haittaa.
- Osaston luetuimmat
