Katja Sykes, omaa sukua Leskinen, on syntyjään Kangasalta. Hänen isänsä on kenttäratsastajana ja Suomen Ratsastajainliiton puheenjohtajana tutuksi tullut Jukka-Pekka Leskinen. Nuorena Sykes kilpaili itsekin kenttäratsastuksessa kansainvälisellä tasolla.
Asuttuaan aikansa Keski-Euroopassa hän avioitui Hyvinkään Hevossairaalan perustajan, eläinlääkäri Ben Sykesin kanssa, ja pariskunta muutti jo 15 vuotta sitten Australiaan. Heillä on kolme lasta ja iso farmi hevosineen ja nautoineen.
Ben Sykes on erikoistunut hevosten vatsahaavoihin, ja se työ on vienyt hänet Hongkongin laukkatalleille. Tämän vuoden alussa sen ansiosta aloitettiin yhteistyö, jonka myötä Sykesien tilalle on tullut jo 25 entistä laukkahevosta.
Katja Sykes kertoo, että kenttäratsastustaustansa ansiosta hän on aina pitänyt englantilaisista täysiverisistä. Australiassa asumisen aikana hänellä on jatkuvasti ollut laukkahevosia oppimassa uudelle uralle. Kenttäratsastuksessa ne saattavat nousta kansainvälisellekin tasolle, mutta monesta tulee myös hyvä harrastehevonen.
Sykes kertoo, että Hongkongin Jockey Clubilla toimii 20 hengen tiimi, joka kouluttaa uransa lopettaneita laukkaajia. Alueella on puolenkymmentä ratsastuskoulua, jonne hevoset jatkavat koulutuksen jälkeen, ja lisäksi niitä myydään yksityisille.
Jos hevoset eivät vaikuta olevan näihin paikkoihin sopivia, ne lähetetään eteenpäin muutamille yhteistyökumppaneille Australiassa tai Uudessa-Seelannissa. Edistyneimmät saattavat olla jo valmiiksi helpon b:n tasolla ja hypätä pientä rataa, osa on raaempia.
Jockey Club lähettää hevoset uudelleenkoulutettaviksi ja maksaa myös pitokuluja. Kouluttaja saa sitten pitää hevosen myynnistä saamansa rahan. Hinta jää yleensä 1000 tai 2000 Australian dollarin väliin eli alle 1500 euron. Joskus jollain hyvällä yksilöllä hinta voi nousta selvästi korkeammallekin.
”Ja aina olen valmis ottamaan hevosen takaisin”, Sykes sanoo.
Ensimmäiset kuusi hevosta tulivat hänelle tämän vuoden toukokuussa, ja loppuvuodesta syys-, loka- ja marraskuussa tuli viisi hevosta joka kuukausi. Kaikkiaan hevosia on tullut 25 kappaletta, ja niistä yhdeksän on jo jatkanut uusiin koteihin.
Sykes korostaa, että iso rooli koulutuksen onnistumisessa on niissä olosuhteissa, jotka he voivat tarjota hevosille. Hongkongissa hevoset lähinnä seisovat karsinoissa ja tarhaavat muutaman tunnin päivässä. Sykesien tilalla ne ovat yötä päivää isoissa laumoissa valtavilla laitumilla, joissa heinää ja kavereita on koko ajan tarjolla. Elämänmuutoksen myötä ylimääräinen hyppiminen jää vähiin.
”Vain yksi hevosista tuli ruokinta-aikaan liian aggressiiviseksi muita kohtaan, ja se on nyt yhden kaverin kanssa pienemmällä laitumella”, Sykes kertoo.
Laitumella hevoset saavat myös parannella kavioitaan ja mahdollisia vatsahaavoja. Niitä ei kuitenkaan ole suinkaan kaikilla Hongkongista tulleilla hevosilla.
”Paljon voidaan tehdä vatsahaavan ennaltaehkäisyssä”, Sykes huomauttaa.
Myöskään muita terveysmurheita ei ole sen enempää kuin ratsuhevosilla.
Sykes saa hevosista niiden tullessa kattavan raportin, ja lyhemmän tai pidemmän loman jälkeen ne tulevat koulutukseen. Melkein aina työ niiden kanssa on helppoa.
”Täykkärit ovat superälykkäitä ja järkeviä hevosia. Niillä on halu tehdä. Totta kai ne viihtyvät laitumella, mutta ne myös tykkäävät tehdä ja touhuta”, Sykes kehuu.
Ensimmäisillä kerroilla hän juoksuttaa hevosia aluksi liinassa.
”En ole enää hullunrohkea 20-vuotias”, hän hymähtää.
Mitään stunt-ratsastajan taitoja ei kuitenkaan tarvita, vaan hevosen lukemisella ja fiksulla ratsastuksella päästään pitkälle.
”Kyllähän se kertoo jotain näistä hevosista, että minä haluan ratsastaa niillä”, tänä vuonna 50 täyttänyt, lonkkaleikkauksessakin käynyt Sykes toteaa.
Hän kertoo mielellään käyvänsä Hongkongin hevosten kanssa ratsastelemassa joissain vieraissakin paikoissa, jotta nähdään, miten ne silloin käyttäytyvät.
”Se on verrattavissa siihen, kun menet 4-vuotiaalla ratsulla kilpailuihin ja mietit, että saa nähdä, miten käy. Mutta kun hevoset muutaman kerran jälkeen huomaavat, että ne eivät mene laukkaamaan, ne rauhoittuvat”, Sykes selittää.
Hän toteaa, että monessa paikkaa entisillä laukkahevosilla on hullun maine, mutta se on peräisin ennemmin kohtelusta kuin hevosista itsestään. Jos hevonen on ratsastettu laukkaradalla fiksusti ja sitä ei ole laukkuutettu silloin, kun se ei ole kunnossa, tulevaisuuden näkymät ovat lupaavat.
Sykes huomauttaa, että Suomessa ja muualla Euroopassa on hyvä idea siitä, että ensin opetellaan ratsastamaan ratsastuskoulussa, ja vasta sitten hankitaan hevonen. Australiassa tilanne on erilainen.
”Täällä istuu tiukassa se ajatus, että kun haluan oppia ratsastamaan, ostan hevosen. Jokainen, joka omistaa muutaman eekkerin maata, ajattelee, että tuohon on kiva ottaa hevonen”, hän hymyilee.
”Ja jos siihen otetaan laukkahevonen, jota ei ole koulutettu uudelleen, se ei voi päättyä hyvin”, hän lisää.
Itse hän ei myy laukkahevosia aloittelijoille, mutta harrastekäyttöön ne kyllä sopivat. Jos hevosille ei ole vanhoja vammoja kilpauralta, niiden kanssa voi tähdätä myös kilpauralle.
Sykes näkee, että myös laukkaurheilua voidaan tehdä hevosten hyvinvoinnin kannalta hyvin.
”Totta kai joka lajissa on omat mätäpaiseensa ja valmentajat, jotka eivät ole hevosen puolella, vaan joille hevonen on vain rahanhankintaväline. Mutta ainakin Hongkongissa tehdään nyt hyvää työtä, ja sieltä tulee kivoja ja hyvinkäsiteltyjä hevosia ja he satsaavat myös niiden hyvään elämään laukkauran jälkeen”, Sykes miettii.
Hänelle itselleen työ on palkitsevaa.
”Tässä tulee itsellekin hyvä mieli aina, kun löytää hyvän kodin kivalle hevoselle”, hän sanoo.
