”Jos yhden saisi mullan alta nostaa” – Jeviirin jälkipolvet hurmaavat ratsuina

Råbacka Vidar on Fredrika Nybergin kasvattama nykyinen ruuna, jonka isä on Kuningas Ässä (Onnipoika – Hiluri) ja emä Meekun Manta (Jeviiri – Vipperi). Nyt 9-vuotiasta Råbacka Vidaria ei aikanaan kantakirjattu ennen ruunausta. Jälkeläisiä siitä jäi yhdeksän.

Niistä 4-vuotias Kipunan Feeniks kirjattiin Lappeenrannassa käyttösuunnalle keskiviikkona. Saman ikäinen Erikoismies taas esiintyy ensi viikolla Harjussa. Kaikkiaan laatuarvostelukarsintoihin osallistuu muhkeat 101 kolmivuotiasta ja 75 nelivuotiasta suomenhevosratsua.

Viime viikonloppuna Ypäjällä kolmivuotiaat oli jaettu kolmeen ryhmään. Omassa 19 hevosen ryhmässään paras oli Kipunan Tärkein (Råbacka Vidar- Silvolan Hemminki), joka palkittiin parhaana este- että askellajihevosena.

”Se oli tosi laadukas, liikkui hyvässä tasapainossa, siinä oli paljon joustoa, se käyttäytyi hirveän hyvin ja se suhtautui tehtävään ilolla ja keskittyen”, hyppyjä arvioinut Marja Tetri-Rantanen kiittää.

Toiseksi paras oli siskopuoli Kuvitelma emänisästä H.R Vihuri.

Kaksi Råbacka Vidarin jälkeläistä kesällä 2022. Vasemmalla Kipunan Tärkein, oikealla Kuvitelma.  Kuva: Noora Kivimäki

Marika Viljasalo-Mäkelä osti Råbacka Vidarin sen ollessa kolme, koska sillä oli hyvä suku ja se oli niin hieno.

”Käytin sitä valikoidusti omille ja ystävien tammoille. Ymmärsin, että kyseessä on hieno ori, jossa on erityisen hyviä ratsun ominaisuuksia. Mutta en kirjannut sitä, koska katsoin, että siinä oli myös ominaisuuksia, joiden takia sitä ei voi tarjota hyvällä omalla tunnolla kaikille tammoille”, Viljasalo-Mäkelä kertoo.

Kun hän oli ostanut Råbacka Vidarin, hän kuuli selän takaa kommentin, että onnea vaan sille, joka tuon kouluttaa. Epäilyksistä huolimatta opettaminen oli helppoa, ja kaikkiaan ori oli aina yhteistyöhaluinen, kun sen asiat olivat hyvin.

Viljasalo-Mäkelä miettii, että se oli tyypillinen isänsä Kuningas Ässän jälkeläinen, joka vaatii tietynlaisen ymmärryksen.

Kipunan Feeniks on 4-vuotias ori, jonka sukutaulussa Jeviiri on isän emänisän kohdalla. Ratsastajana kuvassa on Riikka Heikkeri.  Kuva: Kymen-Karjalan hjl/Satu Pitkänen

Kun varsoja oli syntynyt yhdeksän, Viljasalo-Mäkelä ruunautti Vidarin. Hän myöntää, että se on jälkikäteen harmittanut. Ensinnäkin sen takia, että kaikki varsat ovat olleet laadullisesti emäänsä parempia, ja toisekseen siksi, että Kuningas Ässän toinen komea poika Lakeus Kingi kuoli ähkyyn vain muutama kuukausi Vidarin ruunauksen jälkeen.

Viljasalo-Mäkelä kertoo, että Vidarin varsoilla on poikkeuksellisen hieno laukka.

”Tuntuu kuin ratsastaisi paremmallakin puoliverisellä”, hän kehaisee.

Pari vuotta sitten Vidarin osti Janna Löytynoja, joka kuvaa sitä hirveän kivaksi hevoseksi, urheilutyyppiseksi ja hienoliikkeiseksi.

”Se on hyvin puoliverityyppinen ja herkkis, ei perinteinen suomenhevonen”, hän kertoo.

Varsoista hänkin mainitsee laukan.

”Ja kaikilla, joista olen nähnyt kuvia, on hyvin pöyhkeä tukka, pörheä otsis”, hän lisää.

Råbacka Vidar ja Janna Löytynoja. Kuva: Johanna Lavikainen

Råbacka Vidarin emänisä Jeviiri on jälkeläismääräänsä nähden ehkä huikein juoksijasuunnan ratsuperiyttäjä. Se jätti kaikkiaan vain 50 jälkeläistä, ja raviinhan niitä yritettiin. Tästä huolimatta se ehti jättää Willin Oskarin, joka voitti kaksi kenttämestaruusmitalia, Mätkyn, joka voitti yhden koulupronssin sekä ratsukantakirjatun oriin V.P. Jehu, jonka suku jatkuu edelleen.

Emänisänä se on kaksinkertaiselle estemestariruuna Äänenkantajalle, GP:n kynnykselle nousseelle, moninkertaiselle koulumitalistille Hessin Leeville, kolme kenttämitalia voittaneelle Kiripassille sekä Liinakko-tallin kantatammalle Koikkalan Sirkulle, joka on jättänyt monta Jeviiriin linjattua nuorisomenestyjää.

Råbacka Vidarin emä, Jeviirin tytär Meekun Manta, oli itse aikanaan silloisessa Nuorten suomenratsujen katselmuksessa 4-vuotiaiden paras.

”Siitä voi sanoa, että se hevonen oli täydellinen”, Kirsi Silvas kuvailee Jeviiriä. Kuva: Kirsi Silvaksen albumi

Nainen, joka eniten maailmassa arvostaa Jeviiriä, on kuitenkin ravi-ihminen, Kirsi ”Iita” Silvas.

Kun Jeviiri (Vireeni – Jonne, 26,1aly) syntyi Matti Sipisen tallille Lempäälään, Silvas oli tallin ahkerimpia tallityttöjä. Jeviirin ollessa neljä Silvas hän meni tallille töihin, ja hän hoiti ja ajoi oria lähes koko sen uran ajan. Kun Jeviiri lopulta oli jo vanha, se annettiin hänelle.

”Ja täällä se on edelleen, meidän pellon kulmassa”, Silvas sanoo.

Hänen elämässään on ehtinyt olla jo paljon hevosia, mutta Jeviirin ohi ei ole mennyt yksikään.

”Siitä voi sanoa, että se hevonen oli täydellinen. Jos jonkun saisi mullan alta nostaa, niin se herra sieltä nousisi”, hän sanoo haikeutta äänessään.

Hän kertoo, että Jeviiri oli nuoresta asti poikkeuksellisen palvelualtis hevonen, joka 4-vuotiaaksi asti juoksi kiltisti polkupyörän vierellä. Se oli myös hyvä kilpahevonen, jaksava ja nopea, joka toimi paikassa kuin paikassa. Voittosumma oli 65 282 euroa.

Huono puoli oli se, joka ei ratsuihmisiä haittaa.

”Laukka oli sen perisynti. Jos se ravia olisi mennyt, se olisi pärjännyt ihan eri tavalla”, Silvas hymähtää.

Kymmenen vanhana Jeviirille puhkesi kesäihottuma, ja sen takia se lopetettiin 21-vuotiaana vuonna 2003. Se ei pärjännyt enää ilman kortisonia, joka taas aiheutti omat ongelmansa.

”Jo silloin kun Jeviiri tuli, sanoin luottoeläinlääkärilleni, että jos en sitä rakkaudeltani itse pysty pistämään pois, niin sano minulle suoraan, että se pitää laittaa”, Silvas kertoo.

Ulkonäöltään Jeviiri oli kuin karamelli, ryhdikäs, kaunis ja kevyt hevonen; kolme sukkaa, leveä läsi ja valkoinen läikkä vatsassa.

”Se hevonen oli täyttä kultaa. Se olisi ansainnut kyllä olla periyttäjä ravipuolellakin”, Silvas päättää.