

Vasta 22 vuotta keväällä täyttävä Pinja Lännenpää on ehtinyt ikäisekseen nähdä ja kokea paljon työelämässään. Lännenpää palasi reilu kuukausi sitten yli kolmen vuoden työkeikalta Pohjois-Amerikasta. Kauaa ei raviammattilainen ehdi olla synnyinmaassaan, sillä tie vie seuraavaksi Australiaan asti.
Lännenpää työskenteli Pohjois-Amerikassa pitkään siellä vaikuttaneen Per Engblomin tallilla. Ruotsalainen on yksi viime vuosien menestyneimmistä valmentajista. Tallista löytyi sekä ravureita että peitsareita.
”Viihdyin Engblomilla todella hyvin. Oli todella opettavaista työskennellä sekä peitsareiden että ravureiden kanssa. Maiseman vaihto vaan tuntui nyt oikealle asialle”, Lännenpää kertoo.
Lännenpää ehti työskennellä ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään jo Ruotsissa hevosenhoitajana. Hän myöntää olevansa hieman nurinkurisessa tilanteessa.
”En ole koskaan tehnyt hevosenhoitajan töitä ravitallilla Suomessa, jos ei lasketa pikkupätkää, jonka olin Tero Pohjolaisen apuna varsoja opettamassa pari vuotta sitten. Silloinkin olin Suomessa vain viisumia uusimassa”, Lännenpää nauraa.
Työuran lisäksi Lännenpää on kulkenut hieman erilaista tietä kohti hevosalaa. Perheestä ei löytynyt lainkaan ravi- tai hevostaustaa Pinja Lännenpään aloitellessa yläastetta. Vermon ravikoulu olikin ratkaisevassa roolissa tulevaisuuden suunnan löytymisessä.
”Ypäjän Hevosopisto pyöritti siihen aikaan ravikoulua Vermossa. Kun olin saanut siellä ensikosketukseni hevosiin ja poniraviurheiluun, Hevosopisto oli ainoa minua kiinnostanut vaihtoehto opiskelupaikaksi.”
Vuosikymmenen alussa puhjennut koronapandemia vaikutti myös Lännenpään elämään. Hevosopistolla opinnot muuttuivat etäpainotteisiksi, eikä lähiopetusta ollut paljoa tarjolla.
”Suomessa olo ei oikein tuntunut järkevälle opintojen kannalta. Sovin koulun kanssa suorittavani jäljellä olevat kurssit käytännön työharjoitteluna Ruotsista käsin.”
Jerry Riordanin talli Halmstadissa valikoitui harjoittelupaikaksi suomalaiskontaktien kautta.
”Heli ja Petri Tarrimaa olivat silloin kiinteästi Riordanin tallin toiminnassa mukana. Meitä oli useita muitakin suomalaisia hommissa, Antti Ruokonen ja Markus Forss muun muassa.”
Palattuaan Ruotsista Suomeen ei Pohjois-Amerikan matka ollut päällimmäisenä mielessä, mutta yhteydenotto Atlantin toiselta puolelta muutti suomalaishoitajan elämän suunnan nopeasti.
Pitkään Yhdysvalloissa asunut ja työskennellyt Sonja Booth tarjosi töitä Noel Daleyn tallilta. Lännenpää lupasi tulla kesäksi töihin Daleylle, mutta palaavansa sitten takaisin Suomeen.
Kuten niin monella muullakin, lyhyeksi ajateltu komennus venyi lopulta paljon pidemmäksi.
Noel Daleyn tallilta Pinja Lännenpää siirtyi Per Engblomin tallille. New Jerseyssa vaikuttavan Engblomin valmennustoiminta eroaa jonkin verran perinteisestä pohjoisamerikkalaisesta tallista.
”Yleensähän jenkeissä panostetaan nuoriin hevosiin, mutta Engblomilla aloittaessani siellä oli pääasiassa vanhempia starttihevosia. Viime vuonna siellä oli jo vähän enemmän nuoriakin hevosia”, Lännenpää kertoo.
Monet nuoriin hevosiin panostavat valmentajat siirtävät valmennustoimintansa talvikuukausiksi Floridan lämpöön. Per Engblom valmensi hevosiaan vuoden ympäri New Jerseyssä.
Vanhempiin kilpahevosiin panostamisen myötä myös hevosenhoitajien työ oli erilaista.
”Me kilpailimme vuoden ympäri. New Jerseyssä oli kyllä talvikuukausina kylmempää, muttei Suomeen verrattavaa talvea.”
Nuorten hevosten lähdöissä maksetaan Pohjois-Amerikassa suuria palkintorahoja. Pinja Lännenpää huomauttaa kuitenkin, että Engblomin lähiradalla Yonkersissa maksetaan vuoden ympäri isoja ykköspalkintoja periaatteessa tavallisissa lähdöissä.
”On ihan ymmärrettävää, että siellä panostetaan myös vanhempiin hevosiin. Pohjois-Amerikan kärryurheilussa liikkuu raha ihan eri tavalla kuin vaikka Ruotsissa”, hän toteaa.

Paremmat palkintorahat näkyvät myös hoitajien palkkauksessa sekä arjessa. Engblomilla jokaisella hoitajalla on tavallisesti viisi passihevosta. Hoitajat keskittyvät hevosten hoitamiseen. Valmennusajon hoitavat eri henkilöt.
Töitä tehtiin seitsemänä päivänä viikossa, ja hevoset ajettiin neljästä viiteen kertaan viikossa.
”Jos ei ollut raveja, työpäivät loppuivat usein puolenpäivän aikaan. Vaikka töitä oli joka päivä, vapaa-aikaakin jäi hyvin”, Lännenpää toteaa.
Tammikuun puolessa välissä odottava Australian matka innostaa Pinja Lännenpäätä. Työpaikkana tulee olemaan Antti Ruokosenkin työnantajana toimina Leen raviperhe. Hyvässä nosteessa Australiassa olevalla Ruokosella oli ratkaiseva rooli uuden työpaikan löytymisessä.
Alkajaisiksi Pinja Lännenpää aikoo olla Australiassa pari kuukautta. Aikeissa on palata kesäksi Suomeen ja nauttia pitkästä aikaa kotimaan kesäkuukausista.
”Australiaan lähden avoimin mielin. Antti kyllä ehti jo sanoa minulle, että en minä sieltä malta lähteä pois. Pitihän minun olla jenkeissäkin alun perin vain kesän ajan” Lännenpää nauraa.
Suomessa Lännenpää ei usko tekevänsä hevosalan töitä ammatikseen. Onko lopullisen paluun aika Suomeen Australian reissun jälkeen, on vielä kysymysmerkki.
”Ehkä jossakin vaiheessa voisi edessä alan vaihto ja jollekin muulle alalle kouluttautuminen. Tällä hetkellä hevosala kiinnostaa edelleen todella paljon”, hän painottaa.
Korjattu 11.1. klo 13.55 Australian työpaikan nimi.