

Suomen viimeisen vuoden ehkä puhutuin ravuri on nyt nelivuotias ihmevarsa Weikko (Välähdys). Weikko on parannellut sekä kolmevuotiaana että nelivuotiaana ikäistensä Suomen ennätyksiä sekuntitolkulla, ja toukokuun lopussa se alitti 1.20-rajan ensimmäisenä nelivuotiaana suomenhevosena.
Weikon juoksema aika 19,9a on nelivuotiaiden kylmäveristen maailmanennätys ja tietysti myös nelivuotiaiden suomenhevosten Suomen ennätys. Viisivuotiaiden Suomen ennätys on Vitterin vuonna 2015 juoksema tulos 20,9a. Weikon nelivuotistulos siis alittaa vuotta vanhempien Suomen ennätyksen kirkkaasti.
MT Hevosten valveutunut lukija otti toimitukseen yhteyttä tiedustellakseen, miksi hevosten Suomen ennätyksiä tulkitaan tällä tavalla. Ihmisurheilussa ikäluokkien SE-tuloksiksi hyväksytään korkeintaan mainitussa iässä tehdyt tulokset, mutta nuorempanakin tehdyt tulokset huomioidaan. 18-vuotiaiden sarjan Suomen ennätys siis voi olla vaikka 16-vuotiaalla.
Ravikeskusjärjestö Suomen Hippoksessa erilaisten ennätysten kanssa on työskennellyt pitkään talossa ollut Jukka Niskanen. Nykyisin Niskanen on Hippoksen tietohallintopäällikkö, mutta aiemmin hän toimi pitkään kilpailutoimenjohtajana ja sitä ennen viestintäpäällikkönä.
Varsinaista keskustelua ennätysten ikärajaamisista juuri tässä mielessä ei Niskasen mukaan ole käyty.
”Minun aikanani ei kukaan ole mielestäni pohtinut tätä, kun tällaista tilannetta ei varmaan ole tullut vastaan”, Niskanen olettaa. ”Kysymys on hyvä, ja varmasti siitä on syytä keskustella.”

Suomen ennätyksiä on Niskasen Hippos-uran aikana kuitenkin säädetty. Vuodesta 2004 alkaen SE-tuloksiksi on hyväksytty vain voittoajat.
”Samassa yhteydessä otettiin käyttöön tulkinta, että esimerkiksi 2100 metrin aika voi olla myös 1600 metrin Suomen ennätys, jos se on kovempi kuin lyhyemmällä matkalla on juostu. Aikaisemmin Suomen ennätykset noteerattiin vain nimenomaan omassa kategoriassaan. Ikärajojen yli alhaalta ylöspäin tulkitsemiseen en ole törmännyt.”
Ravikilpailusäännöistä ei ole asian tulkitsemisessa varsinaista apua. Säännöissä mainitaan, että ennätykset hyväksytään erikseen eri roduille sekä eri sukupuolille ja erikseen eri lähtötavoille. Ikäkategoriat on lueteltu samoin kuin eri matkat, joille Suomen ennätykset hyväksytään. Ikäasian tulkinnasta ei ole erillistä mainintaa, mutta sellaista ei ole myöskään Niskasen mainitsemasta pidemmillä matkoilla juostujen aikojen hyväksymisestä lyhyempien matkojen ennätyksiksi.
Itse asiassa Suomen ennätyksiä koskeva sääntökohta vain sotkee asiaa lisää. Säännön sanamuoto on ainakin helppo tulkita niin, että viisivuotiaille suomenhevosille ja nelivuotiaille lämminverisille ei erikseen noteerattaisi omia Suomen ennätyksiä, vaan että kategoria olisi nelivuotiaat ja vanhemmat lämminveriset ja viisivuotiaat ja vanhemmat suomenhevoset.
Historiasta löytyy esimerkkejä tulosten erilaisista tulkitsemisista. Esimerkiksi 1970-luvun tähtivarsa Tytön-Toive juoksi nelivuotiaana Suomen ennätyksen 28,6a ja viisivuotiaana Suomen ennätyksen 28,8a, vaikka sillä siis oli jo kovempi tulos edelliseltä vuodelta.
Suomen ehkä tunnetuin ravitulos on Charme Asserdalin Mikkelissä vuonna 1977 juoksema voittoaika tulos 13,9a. Ruotsissa syntyneen Charmen tulos oli Euroopan ennätys ja ulkomaisten nelivuotiaiden tammojen Suomen ennätys, mutta vanhempien ulkomaisten tammojen Suomen ennätykseksi sitä ei noteerattu.
Kun Brad de Veluwe 35 vuotta myöhemmin juoksi Halmstadissa nelivuotiaana ennätyksensä 09,7a, sääntöjä tulkittiin eri tavalla, sillä Brad de Veluwen aika noteerattiin Suomen ennätykseksi sekä nelivuotiaiden että vanhempien oriiden ja ruunien kategorioissa.

Ennätysproblematiikka ei ole raviurheilussa kansallinen vaan maailmanlaajuinen. Raviurheilun ennätyksiin ja niiden problematiikkaan on Suomessa ehkä syvällisimmin perehtynyt eläkkeellä oleva toimittaja Risto Olamo. Hänen mukaansa ravimaailman ennätysviidakosta näkee kaiken kaikkiaan sen, että lajista puuttuvat kansainväliset standardit.
”Esimerkiksi Amerikassa hevosten omiksi virallisiksi ennätyksiksi noteerataan vain voittoajat, mutta siellä ennätykseksi taas hyväksytään myös koelähdössä juostut tulokset”, Olamo havainnollistaa.
Nyt esillä olevaa Weikon ennätyspohdintaa Olamo pitää nykyraviurheilussa hyvin harvinaisena.
”Ehkä jollakin harvoin juostavalla matkalla tällaisia tilanteita voisi olla, mutta erittäin harvoin ainakaan ikäluokkien absoluuttisista ennätyksistä puhuttaessa”, hän pohtii.