Sinuiksi mörköpäädyn kanssa – asiantuntijoiden neuvot kyttääjille

Monille hevosille ratsastuksessa kentällä tai maneesissa muodostuu jokin tietty paikka, usein kulma tai oviaukko, mitä ne karttavat. Tai maneesin seinälle jätetty takki saa ne pyrkimään pakoon. Kysyimme kolmelta asiantuntijalta, miten he työskentelevät asian kanssa.

Esteiden maajoukkuevalmentaja Kari Nevala toteaa, että esteratsastuksessa hevoselle on kahdenlaista katsottavaa: asioita, joista pitää mennä ohi, ja asioita, joista pitää mennä vielä ylikin. Tässä keskitytään vain ensimmäiseen.

Nevala huomauttaa, että kun hevonen katsoo kulmaa tai muuta reunalla olevaa asiaa, ihminen helposti kääntää hevosen pään pelottavaa asiaa kohti, jolloin takaosa tulee samalla sisään. Siitä seuraa se, että hevonen onkin poikittain haluttuun suuntaan nähden, ja se saattaa jopa kääntyä tulosuuntaan. Tämä on juuri se, mihin ei pidä päätyä.

Nevala neuvookin mieluummin tinkimään reitistä, mutta säilyttämään suunnan samana. Kun jotain säilyy, sen päälle voi rakentaa kärsivällisesti vähän kerrallaan lisää.

”Pikkuhiljaa se siitä paranee”, Nevala sanoo.

Liikaa asiasta ei kannata stressata. Nevala toteaa, että monet estehevoset saattavat kotona tuijotella asioita sietämättömyyteen asti, mutta vieraassa paikassa ne toimivat. Tai ne jopa menevät radalle kuin madot ja väistelevät kaikenlaista, mutta kun lähdetään hyppäämään, ne menevät kaikesta yli.

”Hevosen sielunelämä on mielenkiintoinen. Kun ajattelet, että osaat tämän jutun, seuraavana päivänä se ei toimikaan”, Nevala hymähtää.

Joskus hän on laittanut esteen siihen päätyyn kenttää, jossa hevonen ei viihdy, ja hevoselle tulee päädystä taas miellyttävä, vaikka estettä ei edes hypättäisi.

”Kaikkea kannattaa kokeilla, vaikka siinä ei tuntuisi olevan päätä eikä häntää, kunhan löytyy toimiva tapa”, Nevala neuvoo.

Joanna Robinson on maajoukkuetason kouluratsastaja. Kuva: SRL/Sonja Holma

Olympialaisissa Suomen koulujoukkueessa ratsastanut Joanna Robinson korostaa rentouden tärkeyttä.

”Jos huomaan, että hevoseni kyttää jotain, niin ensin katson, että vauhti ja hallinta on hyvä. Tarvittaessa siirrytään hitaampaan askellajiin, käyntiin.”

”Yritän kääntää poispäin jännittävästä kohteesta jo ennen kuin hevonen alkaa jännittää ja pitää tilanteen ja luottamuksen hallinnassa. Teen voltteja ja kaartelen, ja kun huomaan, että rentous säilyy, venytän rajaa ja hivuttaudun lähemmäs jännittävää kohtaa. Usein näin muutaman toiston jälkeen hevonen menee rauhassa kulmaan ja voimme jatkaa ravissa tai laukassa.”

”Pahin on, jos hevonen jännittää ulkoista objektia ja joutuu myös jännittämään ratsastajaa”, hän muistuttaa.

Salla Varenti on sekä esteratsastaja että eläintenkoulutuksen asiantuntija. Hän muistuttaa, että kyttäämisessä kyse on hevosen oikeasta pelosta tai vireystason noususta, joka lisää alttiutta pakenemiseen. Hankalia ovat esimerkiksi ovet, joista oikeasti voi tulla joku. Hevonen saattaa myös pelätä ääntä tai hajua, jota ihminen ei huomaa.

Usein pelko ei poistu ihan kokonaan, mutta hevosen koulutuksen myötä pelot vähenevät.

Juoksuttamista liikunnan alussa pelon vähentämiseksi Varenti ei suosi.

”Jos juoksutan liinassa aina alussa, saan virittyneen hevosen sijasta hyväkuntoisen virittyneen hevosen”, hän toteaa.

Sen sijaan hän usein aloittaa taluttamalla hevosen muutaman kerran vaikeasta kohdasta perustalutusharjoituksia tehden, niin että hevosen rentoutuu. Ihmisen yli sen ei saa antaa juosta.

”Pieni vaiva ja hyvät tulokset. Hevonen ei joudu menemään veitsi kurkulla”, hän sanoo.

Tärkeintä on, että ratsastaja säilyttää oman mielenmalttinsa ja ymmärtää, että hevoselle pelko on tosi, korostaa Salla Varenti. Kuva: Miia Lahtinen

Vaikeassa paikassa seisoskelua hän ei kannata, koska usein sellainen kasaa hevoseen painetta. Makupalojakaan hän ei käytä, koska ei halua yhdistää niitä pelkäämiseen.

Joskus jos hevonen pelkää esimerkiksi takkia, voi olla hyödyksi antaa sen koskea sitä turvallaan. Hevoselle voi myös opettaa jonkin turvatehtävän ratsastuksessa tai maastakäsin, suoritettavaksi, esimerkiksi kahdeksikon tai päänlaskemisen, jolloin tuttu tehtävä vahvistaa sen itseluottamusta hankalassa paikassa.

Joskus kulman tuijottamisen syy on se, että hevonen menettää tasapainoaan kulmassa. Se häviää, kun hevosen tasapainoa kehitetään vähän kerrallaan.

Jos jännitys on suhteellisen hyvin hallittavaa, Varenti neuvoo antamaan hevoselle jotain ratsastuksellista tehtävää jännittävään paikkaan tultaessa, jolloin se keskittyy tekemiseen, ei katselemiseen.

Uutta, oikein pelottavaa kohdetta hevosen voi antaa pysähtyä katsomaan, mutta usein liikkeessä pysyminen on hyvä ajatus.

Koulukilpailuissa tilanne on järjestetty hevoselle haastavaksi, kun heti aluksi tullaan pituushalkaisijaa pitkin suoraan kohti pelottavaa päätuomarin pöytää tai autoa ja vielä pysäytetään hevonen alkutervehdykseen.

Tutustumisaika radalla kannattaakin käyttää viisaasti. Esimerkiksi kahdeksikko tuomaripäädyssä voi olla hyvä idea. Jos kulmat senkin jälkeen jännittävät, ne kannattaa oikaista kunnolla.

Varenti selittää, että kun hevonen lähestyy pelottavaa asiaa, se hidastaa, pyrkii vaihtamaan reittiä tai haluaa kasvattaa etäisyyttä pelottavaan asiaan. Hän kehottaa ratsastajaa pitämään rytmin, suunnittelemaan reitin järkeväksi ja siirtämään hevosen etuosaa pois pelottavasta asiasta. Kun etuosa siirtyy avotaivutusmaisesti, se saa hevoselle tunteen, että etäisyys pahaan paikkaan kasvaa. Samalla stressi lievenee.

Joskus hevonen pelkää asioita toisen ratsastajan kanssa, mutta toisen ei. Syynä voi silloin olla se, että ratsastajaa itseään jännittää tai hänen vireystilanne on korkea, minkä hevonen havainnoi.

Toisaalta kyse on ratsastuksen perusasiasta ja ytimestä.

”Kyse on ratsukon yhteistyöstä. On vaikea selvittää, mistä tulee se hevosen turvallisuuden tunne, kun se on hyvin avuilla. Ja tässä vaikuttaa myös se, että kun on ratsastanut paljon, on anturit havaita, kun hevonen jännittyy. Kokenut ratsastaja on korjannut asian ennen kuin se eskaloituu.”

Tärkeintä on, että ratsastaja säilyttää oman mielenmalttinsa ja ymmärtää, että hevoselle pelko on tosi.

”Pelko ei lähde hakkaamalla, epävarman hevosen kanssa toimimiseen on monta työkalua”, Varenti kannustaa.